Blogini on toden totta kuollut

Niih siinä se otsikossa lukee. Olen unohtanut kokonaan motivaation kirjoittamiseen. Mutta meillä oli sunnuntaina ristiäiset ja tyttäremme sai nimeksi Eva-Maria. <3 Nyt Eva on 1kk ja 17päivää vanha.Meille kuuluu hyvää, mutta täytyy sanoa, että alku oli aika haastavaa. Tuli uudet "roolit" parisuhteen rinnalle, joten äitiys tuntui jotenkin ajavan meidän parisuhdetta vähän karikkoon, mutta sieltäkin karikosta ollaan noustu ajat sitten ja taas on sama tuli purjeissa kuin aiemminkin ! Jeejee vai mitä toverit.

Meidän Eva on tietenkin suloinen, mutta kyllä tytöstä ääntäkin lähtee. Nykyään nukkuminen iltaisin on helpompaa, mutta silloin alussa tuntui olevan aika hukassa, että miten ihmeessä se nukkuminen nyt sitten tapahtuisi. Meillä oli alussa tutti käytössä, mutta loppujen lopuksi se meni sellaiseksi tuttiralliksi, ettei meidän pienoinen osannut tuttia imeä ja aina kun se tipahti tuli hirveät raivarit. Jätettiin tutin käyttö pois ja nyt kun vähä aikaa sitten kokeilin (maanantaina) niin tytär ei edes huoli tuttia. Meillä nyt on vaan sitten uusi "murhe" nimittäin peukalo. =D Mutta olen päättänyt ostaa Evalle sellaisen rievun, jota se voisi mieluummin imeskellä, kuin peukaloa. Saapas nähdä miten se onnistuu. :)

Täytin 19-vuotta 19.11.2012. Hienoja tietoja totta kai.. =D Elämä lapsen kanssa ei ole juurikaan muuttunut. Olen kotona lapsen kanssa enemmän kuin silloin raskaana ollessani, mutta siltikään se lähteminen täältä, ei mitenkään vaikeaa ole. Tietenkin vie aikaa pakata tavarat ja varustaa tyttö, mutta muuten kyllä kuljemme samanlailla kuin ennenkin. Käymme ystävillä kylässä, kaupassa, sukulaisilla, kävelyllä, autoilemassa jne. :)

Jotkut sanovat, että kun lapsi syntyy se elämä päättyy siihen. Niin ei meillä ainakaan ole ollut ja uskon, ettei niin myös käykään. Energiaa tuntuu olevan, kun jouluverhotkin on ripustettu ja valot asennettu. Hormoonitkin tasoittui noin 2 viikkoa sitten.. mutta täytyy kyllä myöntää, että miten jotkut hormoonit voikin laittaa niin pään sekaisin.. tuntui, että jatkuvat menkat ois ollu päällä kun niin kiukkuinen oli, eihän siitä lapsestakaan osannut vaan kuin yksin nauttia.. Jos joku sattui sanomaan jotakin negatiivista niin tämä äiti kyllä aukaisi suunsa. Nykyään mulla on kaks periaatetta, jotka haluan kertoa kaikille odottaville ja jo lapsensa saanneille;

1) Miettikää aina kannattaako miehelle avautua hänen äitistään, vaikka asiat olisivatkin niin, että hän neuvoo ja motkottaa sinulle, niin miettikää, että haluatteko, että mies puolustaa äitiänsä tai pahimmilleen hyppää äitiänsä vastaan ja sitten vasta olettekin *usessa.

2)Jos päädytte siihen, että kannattaa sanoa. Varautukaa siihen, että anoppi puolustaa itseänsä henkeen ja vereen. Ja kun hän viimein antaa toivon rippeen siitä, että hän myöntää tehneensä väärin, niin hän osaa manipuloida asian niin, että sinun kuuluisi ymmärtää häntä. Joten älkää puhuko miehille niiden äiteistä, vaan sanokaa niille anopeille itse suoraan ne asiat. Niin minäkin tein. Ja se oli paljon kannattavampaa entä kuin kertoa miehelle ja rasittaa omaa parisuhdetta. Tästä edes sanon aina anopille, en miehelleni. Mä uskon siihen, että vanha koira voi oppia uusia asioita tai ainakin puoleksi ymmärtää, mutta jos sinne kaaliin ei mene kymmenen kerran sanomisen jälkeen perille niin silloin kannattaa antaa sitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 Haha. Ihanaa avautumista. Ehkä te ymmärrätte kun luette aiempia blogikirjoituksia. Tekstistä voi päätellä, että ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, siksi nuo neuvot teille annoin. =D

ps. nyt mä alan kirjoitteleen tänne useammin kuin kerran kuussa. :)

kuulumisia

Heippa ! Tyttö on tänään viikon ja 2 päivää vanha. :) <3 Kiitoksia kaikille onnitteluista, lisään vauvasta kuvia omalla vastuulla.. Totta kai mietin minkälaisia kuvia laitan.. Joten lapsiblogi vihaisuuksia on turha tännepäin nostella. Niin kuin aiemmin kerroin synnytyksestä jäi hyvä mieli. Nyt meillä on alkanut arki pyörimään  kotona, ei ole koko ajan sellainen olo, että mitenpäin tässä nyt olisi, hengittääkö tyttö, miten se ei oo vielä herännyt syömään jne.. Nyt tuntuu jo, että perus hommat on hallinnassa ! Ja rakkaus tyttöön on aivan valtava.

Nyt ongelmana on ollut kaksi edellistä iltaa mahavaivat.. tai niin ainakin olen todennut. Tyttö saa minun pumppaamaa maitoa, koska rinnalla hän saa aivan hirveät raivarit eikä imetyksestä tule yhtikäs mitään. Laitoksella hän söi tissiä, mutta kotona sitten siirryttiin suosiolla tuohon pullosta ruokintaan. Ja uskon, että mahavaivat tulikin sen takia, että lapsi alkoi syömään pullosta ja nyt oon alkanut kiinnittään hirveänä huomiota siihen, että sitä ilmaa sinne ei menisi.  Onneksi mulla tulee tätä maitoa ja paljon ettei tarvi vielä tän mahavaivojen lisäksi aloittaa korvikeitkuja. Sain eilen neuvolasta sähkökäyttöisen rintapumpun, tuo on samanlainen kuin laitoksella ja se on niin hyvä ! Kannnattaa kysyä neuvolasta, että onko antaa jos itsellä on manuaalinen ja tuntuu ettei sillä saa niin hyvin rintoja tyhjennettyä.

Pitää nyt toivoa, että nää mahavaivat ei pahenisi, vaikka onkin normaalia, että lapsi itkee. Mutta ei se mukavaa ole, että iltaisin väännehellää ja käännehillää ja pystyasennossa on vain paras olla. Reppana. <3

tässä kuvaa rintapumpusta.. tää on niin hyvä  ! <3

Mulla on ollut tunteet herkillä.. toden totta. Oon saanut moitteita siitä, että kun en anna tissiä. Se ei ole siitä kiinni ettenkö haluaisi antaa vaan juurikin siitä, että lapsi saa hirveitä raivareita siinä. Oon ollu aika rikki tuosta imettämis hommasta, vaikka luulin, etten välittäisi niistä kommenteista mitään. Eilenkin kuulin omalta mummoltani, että on huonon äidin merkki jos ei lapselle tissiä anna ja kätilö sanoo kotikäynnille, että teen väärin.  Mun mielestä on hyvä, että lapsi saa ruokaa ja mun mielestä se nyt on periaatteesa sama asia vaikka se pullosta sitä mun maitoa saaki ! Voisinhan mä lopettaa tuon pumppaamisenkin, jos se olisi siitä kiinni, etteikö mua kiinnosta imettää. Huhhuh. Tällainen hormoonihirviö sitä on. Marcuskin on ihmetellyt, että mistä mulla oikein riittää nuita ilon ja surunkyyneleitä, mutta eiköhän ne tunteet tästä tasoitu. <3

Kertokaahan asioista joista haluaisitte kuulla.. :) <<3

ps. blogilla on uusi nimi :)

synnytykseni

Noniin nyt mulla on aikaa kirjoittaa.. Tyttö nukkuu kehdossa tuossa vieressä :) Syö ja nukkuu ja hermostuu jos ei saa heti ruokaa, siinä suhteesa se on varmaan tullut muhun, siis että kärsivällisyyttäkin voisi olla :D Eniten hän näyttää mieheltäni.. mutta katsoin omaa vauvakuvaa ja kyllä siinä munkin näköä on.. :)

Kaikki on ollut uutta. Oon yrittäny kannustaa marcustakin lapsen hoitamiseen ja on hän itsekin sitä halunnut tehdä, mutta tiedän, että ajan kanssa olemme tasavertaisia lapsen hoitamisessa. Tänään ajattelin mennä yksin kauppaan, ja marcus jää tytön kanssa kahdestaan kotia. :) Prinsessa on tänään viikon ikäinen. <3

Synnytys alkoi tosiaan niillä hirveillä supistuksilla mistä tänne kirjoittelinkin. Torstai aamuna klo 7.00 mulla oli hirveet supistukset.. mutta ne oli kumminkin pitkillä aikaväleillä.. Mieheni lähti kouluun ja KYLLÄ linja-autolla ! Kouluun matkaa on 20km.. ja soitin synnytysvastaanotolle kun supistuksia tuli 10min välein ja kerroin etten pysty enään olemaan kotona, ne sano sitten, että syö rauhassa aamupala ja lähde tulemaan tänne.

 Sitten supistukset alkoivat tihenemään,olin omilla vanhemmillani ja kello oli 7.30 ja supistuksia tuli 5min välein. Soitin marcukselle, että vaihda bussia ja tuu tänne, että nyt se syntyy. Marcus saapui meidän pihalle puoli 9 ja supistelin edelleen 5min välein. Mulla oli sellainen olo, että se syntyy autoon. :D

Marcus ajoi moottoritiellä 140.. ja mä en jaksanu sanoa edes, että hidasta, vaan keskityin niihin supistuksiin. Päästiin vastaanotolle suoraan ja mun kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja olin 2cm auki. VASTA.
Sitten mut laitettiin käyrille ja lopuksi mulle laitettiin se peräruiske. Aah mikä tunne kun saa tyhjennettyä ittensä. :D

Sitten me lähdettiin synnytyssaliin ja sain lämpöpussin jonka laitoin alaselkään. Supistuksia tuli harvemmin. Välissä musta tuntu että turhaan täällä ollaan. Sitten ne taas tiheni. Ja taas harveni. Multa puhkastiin kalvot neljän aikaan, ja sieltä ei tullut edes lapsivettä(odotettiin, että se tulee sitten kun lapsi syntyy) Samalla mulle lisättiin oksitoonia, ja supistukset alkoivat tulemaan kunnolla. Noh siinä ottelin ilokaasua, ja ei se mulla ainakaan päähän mennyt. Mulla oli normaali olo, mutta oli helpottava tunne hengittää sinne ja se ajoittaminenkin oli aika helppoa, sitten kun sen tajus. :D

Mulle alettiin sitten laittaan epiduraalia.. Ja anestesialääkärillä meni kauan aikaa, että se sai sen laitettua. Välissä taustalta kuulu "että ei tätä saa tänne, ja tällä on huono asento, en löydä nikamia." Mähän siinä sitten, ajattelin, että ei voi olla totta. Noh sitten se löysi sen kohdan ja sain sen epiduraalin. Oli helpottavaa. :) Ja se kun se pistettiin niin se ei tuntunut edes miltään verrattuna niihin supistuksiin.

Kaikki ajatteli, että lapsi syntyy vasta yöllä.. mutta sitten tapahtui ihme.. aloin aukenemaan ja vauhdilla. Kello 19.00 olin 7cm auki.. Ja 20.20 mulla pakotti perseeseen niin kuin (paska ois tulossa) mutta sitten se kätilö sano, että kokeile ponnistaa.. ja sitten mä ponnistin ja sieltä se lähti tulemaan !Marcus tuli mun vierelle ja piti mua olkapäästä kiinni ja katso vaan muhun.. Ja välissä se hieman heilu siinä (pyörtyvän oloisena) mutta kun kätilöt kysyi, että heikottaako isiä.. niin tämä oli urheasti, että "ei".

 Kesti 21 min niin tyttö oli maailmassa ! <3

Paino:2750g
Pituus:49cm
Päänym. 31 cm
apgar 1min 10, 5min 10, 10min 10.

Jälkeiset tuli 9min päästä. <3

Ensimmäinen vaihe kesti 13h 20min.

Ja tosiaan mulle tuli 2 tikkiä vain alapäähän ja nekin sisälle ! Ja mä kävelin vaan suihkuun ja olin niin hyvä vointinen.. Ja mulla ei ollut yhtään vaikeaa käydä vessassa eikä mitään ! Ja tää mun jälkivuoto on jotenkin niin naurettavaa.. olin niin varautunut siihen, että vuodan kuiviin, mutta ensimmäiset päivät oli mun menkkojen verran ja nyt vuodan vähemmän kuin menkkojen aikana ! Eli voin toden totta todeta, että helppo synnytys ja jäi niin hyvä mieli koko hommasta. Hoitohenkilökunta oli ihanaa synnytyssalissa sekä osastolla. <3

Tällaisia kukkia Marcus toi mulle osastolle...<3

 

Ja tällaiset kukat odotti pöydällä kun tulimme kotiin... Ja nekin on mun rakkaalta :) <3 Ja en ikinä ois uskonu, että tää meidän nahkatakkinen mies tulee ostamaan mulle kukkia !

ps. palataan astiaan, mä pyrin kirjoittelemaan tänne. Ja mietin tälle blogille uuden nimen... Kertokaa ihan mitä vaan.. mä pyrin kyl lukemaan ne kommentit, heti kunhan kerkeän tän prinsessan luota.. On se vaan niin ihana !<3

 

prinsessa on täällä

Eli tyttömme syntyi 18.10.2012 klo 20.41 :) Kaikki on tytöllä hyvin. Mitat olivat 2750 g ja 49 cm. Ollaan päästy eilen kotiin, tyttö joutui valohoitoon keltasuuden vuoksi, mutta se onneksi helpotti nopeasti.  Oon hirveen kiireinen nyt, mutta mun oli pakko käydä tänne nyt informoimassa. Imetys onnistui laitoksella hyvin, nyt oon alkanut pumppaamaan maidon aina pulloon ja antanut pullosta. :) Palaan astiaan piakoin ! Ja kerron tytöstämme, synnytyksestä ja kaikesta muusta ihanasta. Ps. Synnytys oli ihana kokemus ja sen voin kertoa, että asteen repeämä tuli vain ja ei edes välilihaa leikattu ja oon niin hyvä vointinen ! :D täynnä puhtia ja energiaa. <3

Tässä teille vielä kuvia <3

Ja viimeinen kuvatus on kotoa ! <3

39+5 ja vihdoin synnytys on ovella

Noniin lukijani. Nyt on alkanut tapahtumaan. En tiedä käynnistikö tämän todellisuudessa tulinen ruoka, mutta eilen tein kanan makuista nuudelia ja wokkasin kasviksia ja maustoin nämä todella tulisiksi suurinpiirtein klo 13.00. Sekä lisäksi join lasin maitoa. Puol kuuden maissa illalla alkoi supistelemaan ja aluksi supistuksia tuli 20min välein ja 7 aikaa limatulppa oli irronnut, huomasin tämän mennessäni vessaan.. Siinä oli sellainen limainen möykky, jossa oli verijuovia. Tämän jälkeen supistukset alkoivat tihenemään ja kestämään 30 sekunttia. Kun kello löi 22.00 menin marcuksen kanssa sängyn pohjalle makaamaan. En saanut mitenkään päin nukutuksi, supistukset sattuivat ja ne alkoivat lähenemään jo 10 minuuttia. Kello 01.00 supistuksia tuli 10min välein ja tätä kesti noin 1,5h. Kunnes lähdimme synnytysvastaanotolle. Matkan aikana tuli kolme supistusta ja ne sattuivat, mutta eivät olleet niin hirveitä kuin kotona.

Synnytysvastaanotolla meidät otti vastaan joku äkäinen vanha kätilö, joka laittoi minut käyrille. Supistuksia tuli ensin 7min välein ja sitten 10min välein. Lisäksi hän tarkisti kohdunsuun tilanteen ja kohdunkaula oli lyhentynyt 2cm ja olin yhdelle sormelle auki. Nainen opasti meidät palaamaan kotiin ja sanoi, että lähtekää sitten vasta kotoa kun supistuksia tulee 5minuutin välein säännöllisesti. Lisäksi hän antoi minulle särkylääkettä, jonka avulla kuulemma nukkuminenkin onnistuu, mutta paskat.. tässä sitä ollaan melkein samoilla silmillä. Oon supistellut eilisestä asti.. nyt supistuksia tulee noin 20 minuutin välein.. Uskon, että meidän lähtö tulee tänä yönä tai huomenna. Näin se meidän synnytys on käynnistynyt. tsempatkaa mua ! En oikeastikaan uskonut, että nää supistukset voi tuntua näin hirveiltä suoraan sanottuna. Ne mun harjotus supparit ei ollut mitään tähän verrattuna ja voin vain kuvitella minkälaisia ne kivut on sitten kun supistelee oikeastikin tiheämpään.

Mä en antanut tän vanhan harppu kätilön pilata mun yötäni, mä vaan olin sille entistä mielyttävämpi mitä enemmän se auko sitä sen päätänsä .. " Nautihan nyt kun vielä voit nuiden kipujen kanssa, koska lapsen kanssa ei sitten niinkään nukuta. " hehe ymmärrän tämän naisen vittumaisuuden, koska kyllä muakin ärsyttäis olla jossain synnytysvastaanotolla keskellä yötä ja ottaa tällaisia ensikertalaisia tietämättömiä vastaan, mutta nää urpothan laitetaan siksi tälläisiin hommiin, koska ei ne sielä synnytyssalissa pärjää ku ne ei yhtään oo ihmisystävällisiä. Tai tää on ainakin mun käsitys. =D


Yö oli todella tuskainen. Marcus lähti tänään vielä kouluun ja täällä mä kotona olen. Kyllä tää tästä sisaret. Heh, mä kirjoitan tätä supistusten vallassa, mutta onpahan kerrankin mukava palata miettimään näitä asioita.

Mulla on valunut tänään vielä tätä limatulppaa pikkareihin..Mutta mä jatkan supistelua täällä, heippahei.

teiniäidit sarja

Kuva googlesta.

Moni muukin odottava äiti on varmasti huomannut uuden sarjan Teiniäidit. Monet muutkin blogin kirjoittajat ovat kertoneet mielipiteitä tästä kyseisestä sarjasta ja pakko sanoa,  että tämä sarja nostattaa varmasti monissa ihmisissä inhoa teiniäitejä kohtaan. Mulla tämä tilanne on nyt ollu eriä, että en ole alaikäisenä raskaaksi tullut, mutta kuulun kumminkin teiniäitien piireihin iällisesti..(20 vuuoden jälkeen ei ole teiniäiti) Teiniäidit sarjan esittely tekstikin on tällainen;


"Kahdeksanosainen sarja Teiniäidit seuraa yhden vuoden ajan nuorten kasvua aikuisiksi ja äideiksi. Väkivaltaa, huonoja ihmissuhteita, vaihtuvia poika- ja tyttöystäviä, itkua, epäonnistumisia, mutta kuitenkin myös onnistumista ja iloa. Jokainen tytöistä on tullut raskaaksi alaikäisenä ja vanhempien abortti-ehdotuksista huolimatta, päättäneet jatkaa raskauttaan ja tulla äideiksi."

Mua itseä ärsyttää, että ensin mainitaan kaikki negatiiviset asiat tässä esittely tekstissä. Sitten mua ärsyttää se minkälaisen kuvan nämä teiniäidit yleensä ottaenkin antavat ihmisille ja sitten tästä alkaa tämä yleistäminen, että kaikkien teiniäitien elämä on samanlaista. Huhhuh. Minkälaisia tuntemuksia teillä tulee tästä sarjasta?

Ja en nyt ole seurannut tätä kyseistä sarjaa, (myötähäpeän) takiako? En tiedä vastausta siihen, mutta jotenkin mua ärsyttää jo tuo esittelyteksti, että ei jotenkin houkuta edes vilkaista tuota touhua.

Ja nyt sitten iloisimpiin aiheisiin. Täällähän sitä ollaan rv 39+4 ja ei minkäänlaisia merkkejä ollut oikeastaan yöllä ! :) Uskon, että lasketun yli mennään, mutta ei se haittaa, kun eihän mulla minkäänlaisia vaivoja oo ollutkaan niin eihän tää oo ees vaikeaa. ;) (tää on tätä käänteislogiikkaa.. ja tiedän, että mun mielipide vaihtelee koko ajan tästä synnytyksen odottamisesta, mutta tällaista tämä odottaminen on.)

Ps. meidän pitäis vaihtaa nuo talvirenkaat, koska tänään täällä Pohjois-Suomessa satoi jo luntakin.. joten en halua ottaa sitä riskiä, että kun lähdetään joku pakkas yö synnyttään niin ollaan ojassa odottamassa hinausautoa ja lapsen syntymää... :)

39+3

Viikonlopun aikana unohdin käydä tänne kirjoittelemassa, mutta ehjänä täällä ollaan edelleen ! Viime yönä alkoi kovat supistukset, muutenkin oli hirveen kiristävä ja öklöttävä olo ja liikuskelin hieman meidän kämpillä ja menin takaisin sänkyyn, ja jossakin vaiheessa olin vienyt kamerankin laitoslaukkuun yön aikana, mutta sitten mä olin vaan nukahtanut ja heräsin aamulla niin kuin ei olisi ollut yhtään tuskainen yö ! Vaikka todellakin oli.

Mulla oli eilen niin varma olo yöllä, että nyt se lähtö tulee, mutta uni vei voiton. Hyvä tietenkin vaan, että tulee nuita supistuksia ja niin edelleen, mutta kyllä se alkaa jo raastamaan Marcustakin kun joka yö mun suusta tulee "nyt se lähtö tulee ja sitten taas tyytyväisenä, että mikäs tässä.." :---D

M:kin oli lyönyt kaverinsa kanssa käet yhteen, että viikonlopulla juhlistetaan varpajaisia, että kyllä se sieltä syntyy !Tässähän alkaa tuntemaan itsensä niin odotetuksi... että jooo. :) Tuttavat/kaverit kyselee, että no onko ollu merkkejä? Oot vieläkin ehjänä? "Mää jo aattelin, että olit lähteny synnyttää ku ei ollu autua pihassa eikä valoja päällä." Tällaista on siis odottavan loppuaika. Itsekin lasta odottaa täydellä mielellä ja voi olla aina varmana, että ei todellakaan odota vauvaan yksin taikka pelkästään miehensä kanssa, vaan kyllä sitä odottaa kymmenen muutakin päätä. :)Ja olkaamme tästä iloisia. <3

Nyt siis olisi NELJÄ päivää laskettuuun.. (Loppujen lopuksi tuoki on vain päivämäärä, kyllä meidän neiti sitten tietää milloin se tuolta kopista haluaa tulla katsomaan tätä oikeeta maailmaa:)))) Uskomatonta, että kohta mä synnytän. Kohta meillä on vauva ja aluksi tuntui, että kaikki tämä on vielä jossain kaukana, että pitää odottaa vielä monta kuukautta, mutta nyt se on vain päivien- viikkojen päässä ! <3