äidit, arvostan teitä

Kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Kannan sisälläni jotain niin kullan arvoista, että haluaisin jo tietää tulevaisuuteen mm. että onhan lapsi terve syntyessään, onhan kaikki hyvin kun hän syntyy. Harmi, että tulevaisuuteen ei nää ja ehkä niin onkin parempi. Ehkä on parempi nauttia näistä ihanista hetkistä mitä nyt elää ja ottaa hetkestä kiinni, entä kuin miettisin ja murehtisin tulevaa.

Olen koko odotuksen ajan oikeastaan ollut positiivinen, vaikka lapsi on ollut jo haluttu pitkään, niin siltikään en niinkään paljoa ole stressannut keskenmenoa tai muita inhottavia asioita. Tähän on auttanut se, että olen sanonut iselleni, etten halua "pilata" ensimmäistä odotusaikaani, koska kerkeän murehtia paljon ja vielä enemmän loppu raskaudessakin. Kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, niin silloin huokasin helpotuksesta, että ns. pahimmat viikot ovat ohi.

Tänään raskausviikkoja on tasan 19. Ajatelkaa, minun sisällä on noin 18 cm pitkä vauva, joka painaa noin. 220 grammaa.  Kuinka pieneltä tuntuukaan nuo luvut, mutta siltikin ensimmäisiin viikkoihin verrattuna lapsi on spurtannut kasvuaan paljon !

Tänään ajattelin puhua siitä miltä tuntuu, kun "teiniäidit" on laitettu alempaan lokeroon. Vihaan koko teiniäiti sanaa, koska samanlailla hän on lapsen äiti. Siltikin käytän teiniäiti sanaa, koska jos olisin 20-vuotias ja odottaisin esikoistani, niin silloin en kuuluisi tähän lokeroon.(eighteen,nineteen,twenty). Näissähän luvuissa on erot, sieltä puuttuu teen.

Olen lukenut kaiken maailman keskusteluja, mm. suomi24 teiniäidit sivuilta. On inhottavaa, että siellä tästä asiasta on tehty niin negatiivinen asia. Itse en useinkaan ole lähtenyt puolustamaan sitten koko teiniäitiyttä, koska vastaukset ovat näitä " kaikki teiniäitit ryyppää, lapset ovat vahinkoja, äidit on huoria, lapset otetaan huostaan." Nyt kun kirjoitan omaa blogiani, ajattelin, että ehkä lukijani ovat kiinnostuneita teiniäitiydestä ja täällä ajattelin puolustaa sitä.

Äitiys kasvattaa ihmistä, se kasvattaa siitä äidin. Joskus kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, voihan olla, että lapsi olisikin ollut haluttu 17-vuotiaalla naisenalulla ja hän haluaisi kasvattaa sen itse. Joskus sitten tulee niitä ihmisiä, jotka arvioivat toista ihmistä mm. sanovat, että "äitiä sinusta ei voi tulla tekemälläkään, olet teini. " Tämähän on paska puhetta, suoraan sanottuna. Jokainen tekee elämässä virheitä, oli ne pieniä tai suuria, ne ei  estä sitä, että sinusta ei voisi tulla joskus äitiä.

Äitiys on kaunista. En tietenkään puolusta teiniäitiyttä siten, että jos elämäntilanne on oikeastikin sellainen mihin missä lapselle ei olisi paikkaa, tai äiti tuntisi, että elämässä on tärkeämpää ryyppääminen kuin lapsi, niin uskon, ettei tämä äiti pitäisi lastansa omastakaan näkökulmasta. Sitten on tapauksia, joissa ikä ei vaikuta äitiyteen mitenkään. Lapsi olisi esim. 3-vuotias ja äitin ikä olisi 17-38 vuotias, voihan olla, että äiti ei olisi ikinä tykännyt juoda alkoholia, kunnes elämäntilanteeseen tulee joku iso muutos, jolloin asiat ratkeaa heidän näkökulmastaan juomisella. Lapsi jää ns. " heitteille", jos ketään muuta hoitajaa ei ole kuin äiti. Silloin asiat ovat huonosti, mutta tähänkään tilanteeseen äitin ikä ei vaikuta mitenkään. :--)

Joten voin nyt julistaa, tässä pienen pohdiskelun jälkeen, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lapsi tulee olemaan etusijalla ! Palaten vielä äitiyteen niin haluaisin sanoa, että kaikki äidit, nuoret sekä vanhemmat, arvostan teitä. Olette tehnyt jotain suurta, kasvatatte lapsianne ja asiantuntijana toimitte te ! :-)