Heissan ! Nyt on ollu vähän taukoa kirjoittamisessa. Aloitin eilen työt ja pakko sanoa, että olin niin puhki eilen, että huhhuh ja tänään, mutta vähemmän. :D Eniten mulla tuntuu tuo seisominen, kun tottunut istumaan kaiket päivät, mutta eiköhän tähän työ rytmiin pääse jo viikon sisällä. Herään joka aamu nyt puol 6:lta ja oon tiistaihin asti viiden aikaan kotona. Melkoisia päiviä, mutta keskiviikkona loppuu 11 työt ja me suuntaamme mieheni kanssa rakenneultraan. Sen jälkeen olis tarkotus käydä vähän shoppailemassa vauvallekin kaikkea kivaa. :--))) ( Siksi teen pitempiä päiviä, että keskiviikkona on loppu päivä vapaa.) :D
Mä toivon, että vaikka musta tulee äiti niin arvostan silti ihmisiä, joilla ei ole lapsia. En halua nostaa äitiyttä niin että vetoaisin asioihin niin, että olen parempi asioissa kun olen äiti tai minulla on lapsi/lapsia. Tällaisiakin tapauksia näkyy, melkein joka päivä. Ei tarvitse tuntea ihmisiä, mutta kun kävelee kadulla ohi, niin sitä kuulee kun "äiti" sanaa käytetään asioiden paremmuus vertailuun.
Millaisia ajatuksia mulla tällä hetkellä on? No sellaisia, että on ihanaa. On ihanaa huomata, että elämä sujuu ja, että se menee myös lähipiirin ihmisillä hyvin. Tänään kun olin töissä, niin oli ihana huomata kuinka vanhemmat ihmiset arvostavat sitä, että heiltä kysytään esim. plussa korttia ja, että heille ei näytetä kiirettä, vaikka sitä olisikin. Nuoremmat ihmiset ei yleensä puhele kuin sitä mitä haluavat, mutta vanhempien ihmisten kanssa jutustelua tulee milloin mistäkin. Joskus on haastavaa se, että haluaisi jutella ihmisen kanssa enemmänkin, mutta takana olevat ihmiset odottavat omaa vuoroaan, tässä tilanteessa tulee joskus toimittua väärin, mutta periaatteenani on se, että jokainen ihminen ansaitsee oman palveluhetken ja sen hetken tarjoan minä. En voi revetä kymmeneen paikkaan, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan.
Kun kerroin tämän asian niin tätä voi myös peilata elämässä muutenkin. Ajatellaan, että pitäisi tehdä kotona kymmenen asiaa, mutta jos keskittyy niihin kaikkiin, niin loppujen lopuksi voikin käydä niin ettei mistään tule mitään. Sitten jos olisi esim. viisi miestä yhtä aikaa, niin eihän siitäkään tulisi mitään, vaan yhteen keskitytään kerrallaan. Mitäköhän muita peilikuvia olisi? Onhan niitä paljon, eikö niin?
Töissä raskauteni on huomioitu hyvin. Minun ei tarvitse purkaa painavia koffin ja hartwallin kuormia tai yleensäkään nostella painavia kaasupulloja. Kumminkaan en vetoa raskauteeni sellaisissa asioissa mihin tiedän, että pystyn. Kannan ilomielin astioita niin puhtaita kuin likaisiakin ja sellaisia asioita jotka eivät ole riskiksi minulle. :)
Palaillaan astiaan, kerron kuulumisia ja pyrin siihen, että se tapahtuisi joka päivä ! Arvostan teitä, kun jaksatte katsella ajatuksiani :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti