tohina tiistai

Tänään heräsin aikaisin, koska vein mieheni töihin, kun tarvitsen tänään päivällä autoa, kun pitää lähtä suorittamaan sitä ergonomiakortti näyttöä, joka alkaa klo 11.15. :) Huiii, se on jännittävä tilanne, kun opettaja on siinä arvioija ja hän kuvaa videokameralla näytön ja sitten siitä näytöstä käydään keskustelu ja siinä näytössä arvioidaan seitsemää eri osa-aluetta, mutta nyt äkkiseltään ajateltuna minulle muistuu siitä mieleen vain " oma työasento" ja turvallisuus sekä työympäristö.

Raskausviikot ovat tänään 18+5, hui kun aika menee nopeaa, kohtahan olen jo puolessa välissä. :) Ajattelin kirjoittaa tänään siitä mikä minua ärsyttää tällä hetkellä. Olen kertonut kaikille tuttavilleni, sukulaisille, perheenjäsenille tietysti sekä puolitutuille raskaudestani ja niin on myös tehnyt mieheni. Omat vanhemmat+ miehen vanhemmat,sukulaiset sekä hyvät ystäväni ovat ottaneet asian hyvin, mutta tietenkin alussa äitini reaktio oli tämä " olet aina sanonut että koulu on etusijalla." Päivän sulattelun jälkeen äitini ymmärsi itse sen, että hän on synnyttänyt esikoisensa 18-vuotiaana ja itselläni tulee olemaan tämä sama tilanne siis. :)

Äitini sanoi myös, että häntä hieman pelottaa miten me pärjätään taloudellisesti, mutta saanhan minä tukeja kun jään lapsen kanssa kotia sekä mieheni on työkkärin kautta tällä hetkellä töissä ja jos tänä vuonna tärppäisi, että hän pääsisi opiskelemaan niin hän lähtisi sitten syksyllä opintojen teille. (Hän on ollut neljä vuotta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta, koska todistus on ollut niin huono.) Ja tähän vielä lisänä se, että ei ole vaikuttanut ainoastaan se, että hän olisi ollut laiska, vaan oppimisvaikeuksien kanssa on ollut vaikea toimia kouluaikana.

Tässä oli vähän alkukertomusta siitä, mikä minua ei ärsytä. Nämä reaktiothan ovat täysin normaaleja kun raskaudesta kertoo. Minua ärsyttää se, että nyt kun olen melkein puolessa välissä, niin saan jo nyt kuulla kuinka elämä tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lapsen kanssa ja lapsesta annetaan muutenkin negatiivista kuvaa, että tulee ihan sellainen olo, että siitä on enemmän haittaa kuin iloa. Totta kai minusta on mukavaa kuulla asioita mitkä tukevat esim. lapsen kasvatusta, lapsen hoitamista, synnytyksestä selviytymistä. Ymmärtäisin itse paremmin jos olisin kysynyt noita negatiivisia puolia joltakin perheelliseltä, mutta kun niitä kerrotaan ilman kysymättä.

Minusta tuntuu, että kun lapsen tuloa on toivottu ja odotettu, niin se asennekin siihen lapsen hoitamiseen on ihan erilainen kuin jos lapsi ei olisi haluttu. Olen päättänyt, että otan positiivisin mielin vastaan kaiken maailman asioita lapsista(vaikka ne olisivat negatiivisia), mutta enää en aijo hyväksyä sitä, että lapsiin leimataan niin negatiivinen kuva, minä ainakin korjaan niitä asioita, sitten täällä blogissa. Niin ja palaten vielä tähän, niin ei kukaan ole valmis äiti kun lapsi on vielä mahassa, uskon, että kokemuksen kautta äitiyteen saa varmuutta ja sehän tulee lapsen kehityksen ja kommellusten kautta ! :)

Mutta nyt kun olet lukenut tämän ärsyyntymisen syyn, voit kommentoida tai jättää minulle kysymyksiä, niin  minähän vastailen niihin ilomielin ! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille lukijoille ja muistakaa syödä ! :)