Kiukkupussi purkautuu

Heippa kaikki lukijat ! Nyt mä voisin kertoa teille, että kuinka pahalla päällä oon ollut koko viikon. Oon niin stressannut näitä asuntoasioita, yhtäkkiä oon havahtunu siihen, että kohtahan mä voin jo synnyttää ja musta tuntuu, että en oo kerenny paljon mitään asioita vielä miettimäänkään. (noh viikkoja 28+5) mutta kaikki tuntuu tällä hetkellä kiristävän mun pinnaa. En tiedä kun en oikein muiden blogeja niinkään ole lukenut, että onko muilla tullut tällaisia "kauseja " tai en tiedä voiko tätä kutsua kaudeksi, mutta suoraan sanottuna olen ollut niin hirveä kiukkupussi, että kaikki viha purkautuu lähimmäiseen eli mieheeni.

Tuntuu oikeasti siltä, että miten hemmetti mää voin tuntea itteni näin kiukkuseksi raskaana? Yleensä olen niin hyväntuulinen, että tällainen viikon kestoinen kiukku ei ole kyllä yhtään mulle tuttua. Jotenkin mulle on luotu sellainen kuva, että raskaana mikään ei ole huonosti. Mulla on taas tuntunut, että koko tämän viikon kaikki asiat on ollut huonosti ja että mikään ei riitä/taikka kelpaa mulle.

Asunto juttuun on tullut edistystä. Mennään huomenna katsomaan asuntoa pienestä kerrostaloyhtiöstä jossa on vain kaksi kerrosta ja se meidän asunto tulisi juurikin olemaan toisessa kerroksessa eikä siinä ole hissiä. Oon tästäkin niin "katkeroitunut"..jotenkin luotin siihen, että kyllä aika riittää ja kyllä se oikea rivitalo kolmio tai luhtitalo kolmio löytyy.. mutta ei ole löytynyt ei. Niin nyt sitten mennään katsomaan sitä kerrostalo kämppää. Tiedän sen asuinympäristön.. joten on se rauhallista aluetta, mutta oon aina sanonut, että musta ei kerrostaloihmistä tuu, mutta niin siinä taitaa "tytöt" nyt käydä että sellainen musta juurikin tulee.

En tarkoita mitään pahaa tuolla kerrostaloihmis jutulla, mutta jotenkin mulla on ennakkoluuloja tätä juttua kohtaan, mutta siltikin haluan uskoa parempaan, että se kämppä olisi hyvä ja tilava ja, että meillä olisi edes jokin asunto missä aloittaa yhteinen perhe-elämä vauvan ja miehen kanssa. Jos tää kämppä nyt sitten tärppää niin, meillä olisi muutto syyskuun 1.päivä. Ja onhan tässä se hyvä puoli, että se on vaan vuokra-asunto, että aina voi etsiä parempaa ja muuttaa parempaan, mutta muistaakseni muuttaminen on rankkaa puuhaa, eikä sitä tekis mieli edes heti puolen vuoden päästä tehdä kun on kerrankin saanut asunnon  näyttämään kodilta.

Positiivinen puoli täällä on se, että mulla on huomenna viimeinen työpäivä ja sitten mä pääsen miettimään pääni pyörälle kaikkien muiden asioiden kanssa, hehe. :D Jos mä jotenkin annoin teille negatiivisin blogi kirjoituksen, niin jes olen kerrankin onnistunut sanomaan, että voi kiukututtaa !

Lopuksi vielä lisäystä isyyspakkaukseen >>>

Ps. Kirjoitan teille kyllä miten tämän kiukun kanssa sitten kävi. Ja kerron myös siitä asuntoon tutustumis kerrasta, että miltä se nyt sitten oikeastikin tuntui.