Mietintää ja kerrottavaa lukijoille

Heippa lukijat ! Viikkoja on nyt 31+1. Minulle kuuluu hyvää, synnytys ei vielä ole kerennyt jännittää ja siihen valmistautuminen on tapahtunut kirjojen lukemisella ja yhden synnytysvideon katsomisella. Katsoin videon vau.fin sivulta ja mielestäni video ei ollut edes hirvittävä. Jotenkin videosta tuli positiivinen kuva, koska siinä ei niinkään "rääkynyt" koko aikaa se nainen ja vaikka alapää leviääkin synnytyksessä niin eihän se ollut edes hirveän näköistä. Mietinnässä on nyt se, että kannattaako mennä katsomaan muita videoita, jotka voikin sitten vaikuttaa jotenkin traagisella tavalla mun ajattelutapaan?

Tänään minun siskon poikani täyttää seitsemän vuotta. Joten synttäreille pääsen syömään kakkua, namnam. Kumminkin aika on mennyt niin nopeaa, että meneeköhän omankin lapsen kanssa vuodet vierien? Nyt tällä hetkellä on tapahtunut jotakin muutakin ihanaa ja jännittävää. Kaverini on lähtenyt viime yönä kolmen aikaa synnyttämään eikä vielä ainakaan ole kuulunut, että vauva olisi maailmaan tupsahtanut. :) Myötä jännityksessä siis eletään ainakin tällä hetkellä !

Olen alkanut lukemaan Minna Kiistalan kirjoittamaa kirjaa nimeltään "Minä en sitten muutu"- odottavan äidin tunnustuksia. Ja olen huomannut, että jotkin asiat ovat niin täyttä totta omallakin kohdalla. Toki kirjassa on myös sellaisiakin kohtia jotka ovat mielestäni kauheita ajatuksia mm. se, että miten isät eivät ota vastuuta lapsen hoidosta.

Tämä kohta on kirjasta: "Miestäni kiinnostaa tervehtivätkö paksuksi pamahtaneet naiset toisiaan liikenteessä. Vähän niin kuin motoristit, jenkkiautoilijat ja bussikuskit morjestavat toisiaan ohittaessaan. En tiedä, ehkä sitäkin tapahtuu. Itse vaivaannun toisten naisten mahoista vielä enemmän kuin omastani. Yritän kääntää katseeni nopeasti toisaalle, kun näen kohtalonsisaren, koska hänkin on varmaan aivan kypsä ihmisten tuijotukseen. En halua luoda mitään väkinäistä bondausmeininkiä vain siksi, että me toisillemme tuntemattomat ihmiset olemme joskus kuukausia sitten tahoillamme harrastaneet vaakamamboa ilman ehkäisyä."

Tuo lainaus, on mielestäni niin totta. Joskus olen niin ylpeä mahastani, että on mahtavaa tuntea itsensä katsotuksi, mutta toisinaan ärsyynnyn ihmisten katseista kauppajonoissa tai juurikin silloin kun ei ole itse tiptop kunnossa niin silloin ihmiset tulevat lääräämään mahalle, mikseivät silloin kun olen juurikin laittautunut ja valmis puhumaan itsestäni? Tuntemattomien hymyt saavat minut hymyilemään, mutta älä koske mahaani jos et tunne minua- se on lause minulta.

Olen käynyt kodin ykkösen tarjouspäivillä ja sieltä on tarttunut mukaan; Matto sekä kolme valaisinta. Näissä oli niin hyvät tarjoukset, että pakkohan minun oli lähtä heti klo 10.00 kohti tarjouksia. Huomenna menen "metsästämään" meidän uuteen asuntoon vielä verhot olohuoneeseen ja sitten  alkaisi olemaan hankinnat asunnon kohdalta tehty.(laitan kuvia hankinnoista kunhan saan ladattua kameran akun.) Muutamme tosiaan 30-31.8.2012 sinne meidän uuteen asuntoon. :) Sitten kuvaan teille joka kolon sieltä, jotta saatte hieman käsitystä meidän "perhe-asunnosta "xd

Siskoni oli pongannut ystävältään meidän lapselle toppapuvun. Tosiaan meillä on se 56 vaaleanpunainen välikausipuku joka on lokakuussa juuri sopiva ja hope, että sopii myös ilmoihin. (aiemmissa kirjoituksissa on kuvaa siitä.)

Tällaisessa toppapuvussa tyllerö tulee viettämään ensimmäisen talvensa. :) Minusta tämä on jotenkin nätti ja ei niin perus kuviolla oleva toppapuku. :)