Heippa lukijat ! Aiemmin kerroin teille täällä siitä, että me ei oltu anopin kanssa minkäänlaisissa tekemisissä ennen raskautta. Oon tosi onnellinen siitä, että nykypäivänä on alettu näkemään enemmän.. he käyvät meillä ja me heillä. Tässä nyt on "pienen pieni ongelma", mulla on vaan alkanut tulemaan sellainen tunne, että se mun anoppi käy vaan arvostelemassa täällä meillä ja kertomassa omia mielipiteitään. Eniten toivoisin, että anoppini olisi tukemassa meitä ja auttamassa sekä antaisi neuvojaan jos niitä kysyisin.
Olen sanonut miehelleni tästä, mutta enhän mää nyt voi hänen äitiänsä hänelle haukkua niinkään vahvasti kuin vaikkapa omille ystävilleni. En itsekään tykkäisi, että mieheni haukkuisi omaa äitiäni, mutta pakko nyt vaan sanoa, että jos tää on nyt jo tällaista arvostelu meininkiä niin minkälaistakohan se tulee olemaan sitten kun lapsi on syntynyt?
Mm. nykyajan turvakaukalot on syynä siihen miksi lapsilla on selkäongelmia, meidän lasipöytä on siksi niin huono ratkaisu, koska hänen oma lapsensa on rikkonut sellaisen. Hän on nähnyt unen jossa meille syntyy poika lapsi ja kun perustelin, että "niin aika varmaahan se oli että meille tyttö olisi " niin tähän vastaus oli, että parempi onkin. Totta kai ymmärrän, että hänkin haluaa kovasti tyttövauvaa, mutta loppujen lopuksi ainakin itselleni on tärkeää, että kaikki on vain hyvin eli kyllä se poikakin olisi yhtä tervetullut, vaikka tyttöä tässä ollaan odoteltukin.
Olen tehnyt ehkä virheitä hänen kohdallaan. En ole valinnut hänen mielipiteidensä mukaan meidän päiväpeitettä tai muitakaan sisustukseen liittyviä asioita. En ole laittanut keltasia mattoja lattiaan vaan toimittanut ne varastoon, koska yksinkertaisesti ne ei meidän sisustukseen ole sopinut. Ehkä anoppiani myös kismittää se etten toimi niin kuin hän haluaisi minun toimivan?
Oon jotenkin niin uupunut kun mietinkään anoppiani. Jotenkin se saa mun hermoimpulssit soimaan ja tulen heti pahalle päälle. Ennen oikein odotin, että he tulevat käymään, mutta nyt ei voisi niinku vähempää kiinnostaa ku ei jaksa kuunnella vaan arvostelua ja sitä kuinka hän on tehnyt minkäkin asian.
Onko täällä ketään joka tuntee tämän tilanteen?
Ps. Mihin kohtaan se raja sitten asetetaan? Vai pitääkö anopilta vain sietää kaikki lausahdukset?
Mullakin on ihan hirvee anoppi. Arvostelee aina joka asiaa, ja viimeinen tippa oli se, kun saatuamme tietää, että meille tulee lapsi, niin hänen ensimmäiset sanansa olivat "voi herran jumala, oliko vahinko, tehän olette vielä itsekin ihan lapsia!". Ja siis ikää meillä on 21v ja 22v. Sen jälkeen (2 kuukauteen) en ole suostunut tapaamaan kyseistä naista enkä ole vastannut puheluihin. Että todellakaan ei tarvitse sietää tuollaisia puheita :( Tsemppiä sulle hirviöanopin kanssa!
VastaaPoistaHei Nibbis ! Onpas törkeää anopilta udella tuollaisia asioita.. mä en oikeesti ymmärrä, että miksei ne anopit vois kaikki olla sellaisia pullantuoksuisia ja lempeitä mummoja,, jokainenhan on tosiaan omanlaisensa, mutta oon tuntenu omassa piirissäni, että olen ainut joka "omistaa" hieman ongelmallisen anopin. Mukava kuulla, etten ole ainoa. :)
PoistaSulla on kiva blogi, luin sen heti alusta asti tähän päivään :D Odotan myös esikoistani ja laskettu aika on 25.10.
VastaaPoistaTsemppiä ikävän anopin suhteen! Ihan mitä tahansa ei tarvitse sietää.. Mulla on anopin kans ihan ok välit, mutta luulen että kun vauva syntyy niin tulee ristiriitoja. Hyvää tarkoittava ihminen hän on, mutta välillä ei ymmärrä miksi asioita ei tehdä niinkuin hän on tehnyt parikymppisenä jne. Lisäksi hän hössöttää niin paljon enkä mä jaksais sellaista yhtään :D Hänen luonaan kun käy kylässä niin minä en sais muuta tehdä kuin istua sohvalla - edes vesilasia en saa astiakaapista ottaa etten vaan "joudu kurottelemaan". Hän oli aivan kauhuissaan kun kuuli että lenkkeilen vielä ihan normaalisti :D
http://pienet-virheet.blogspot.fi/
Heippa Tuuli ! Onpas mukava kuulla, että meillä on nuinkin lähellä lasketutajat,, (itselläni on 19.10) :)))
PoistaKiitos tsemppauksesta. Niinhän ne yleensä muuttuu nuo anoppisuhteet lapsen synnyttyä, meillä tuntuu, että se on tapahtunut heti raskauden tullessa esille.
Olen ajatellut, että siinä vaiheessa kun asiat liittyvät lapsen kasvattamiseen ja meidän perheen "morkkaamiseen" niin siinä on se kohta jossa asetan rajat. Miltä tämä kuullostaa? :)
Tää nyt on sulla vähän vanha postaus, mutta heitän kommentilla silti :) Toi on niin tuttu tilanne paitsi, että oma anoppi oli omimassa koko vauvan ja päätti, että jos ei valita hänen päättämää nimeä hän kutsuu lasta silti sillä hänen päättämällä nimellä :D ja kaikki olisi pitänyt tehdä niinkuin hän haluaa. Nyt kun vauva on maailmassa niin anoppikin on rauhottunut hieman :) kannattaa sanoa vaan rohkeasti se oma mielipide asioihin "kiitos ehdotuksesta, mutta päätin hoitaa asian näin" Tuosta turvakaukalo hommasta kannattaa sanoa, että ei siinä sitä lasta tarkoitus ole jatkuvasti pitää ja turvaluokitus on se mikä ehkä kuitenkin eniten ratkaisee. :) toivottavasti oli jotain apua, veikkaan että tilanne rauhottuu kun vaavi on maailmassa. Jännittävää loppu odotusta!!
VastaaPoistaKiitoksia kommentista ! :) Eiköhän se tästä.. nyt onkin ollut aika rauhallista.. vielä neljä viikkoa laskettuun, ja toivotaan, että anopista tulee sellainen mummo joka tukee ja ymmärtää eikä vain vertaa ja "päätä asioista". :)
Poista