Aamu tuimaan laittelin meijän tyllerön 50-56 vaatteet hänen ikiomaan kaappiinsa, jonka on tehnyt minun oma isäni. Hän on ammatiltaan puuseppä, mutta on sairaseläkkeellä, joten ei ole enään työelämässä ja hänen päivät menevät omia juttuja tehden sekä äidin kanssa seurustellen.:) Tähän kaappiin tulee siis ainoastaan vauvan vaatteita, toiselle puolelle tulee 50-56 ja toiselle puolelle laitan hieman isompia mm. 60,62. :) Alkuraskaudessa tuntui, että mistä ihmeestä niitä vaatteita sitten lapselle saa ja kuinka paljon hän tarvitsee, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että ei enempää ainakaan pienimpiä vaatteita, koska tuntuu, että niitä on jo ihan liikaa.
Sivussa näkyy hieman hoitopöytää ja sen päällä on meidän sitteri.
( Huomatkaa, että sitteri on sininen, ainut asia mikä meillä on sinistä+ meidän yhdistelmärattaat on aikas neutraalit. ) :D
Meille vaatteita on tullut mm. kirppareilta (kun olen siellä pyörinyt, niin melkeinpä aina on jotain mukaan tarttunut), sukulaisilta sekä omat siskoni on hamstrannut joka puolelta vauvan vaatteita ja minä olen kiltisti niitä ottanut vastaan. (Meillä on valmiiksi jo hieman isompiakin vaatteita mm. 86-kokoisia.) =D
Ainut ongelma mikä meille voisi tulla vaatteiden kanssa, olisi se, että jos tämä masussa asusteleva pikkuinen ei olisikaan tyttö, vaan hän olisikin poika niin en tietäisi oikein, että mitä pukisin hänen päälleen. Jotenkin en voisi kuvitella, että pukisin poika-vauvaa tyttöjen vaaleanpunaisiin potkuhousuihin, koska pienenä vauvat erottaa mun mielestä parhaiten väreistä. (+ kurkkaamalla vaippaan.) =D
Tältä näyttää meidän tytön 50-56 vaateosasto. =D Väriosasto on aikas tyttömäistä niin kuin ylempänä tulikin jo asia ilmi. :)
Ajattelin kertoa teille hieman omasta perheestäni mistä olen lähtöisin. Isäni on ammatiltaan puuseppä ja äitini siivooja. Isäni on sairaseläkkeellä ja äitini työkyvyttömyyseläkkeellä. Meidän perheeseen on syntynyt neljä tyttöä, joista minä olen nuorin. Kaikilla siskoillani on lapsia. Olen täti neljälle lapselle ja kohta myös viidennelle. :) Nuorin isosiskoni on yhtä aikaa raskaana kanssani sekä meillä on saman nimiset anopit.
Kaikista läheisimmät välit minulla on omaan äitiini, isääni sekä kahteen siskooni. Kaikista vanhimman siskon kanssa olen tekemisissä silloin tällöin, yleensä silloin kun jompi kumpi tarvitsee jotakin.. ja tietenkin juhlissa näemme. Ikäeroa minulla ja tällä vanhimmalla siskolla on 17 vuotta.
Meidän perhe on aika normaali suomalainen perhe. Meillä arvostetaan rehellisyyttä, kunnioitetaan toisten mielipiteitä sekä kytätään naapureita. Äidilläni on silmänpainetauti, jonka takia hän joutui jäämään töistä pois. Mikä tunne mulla olikaan kun olin samassa yläasteella koulussa ja oma äiti ei nähnyt tehdä kunnolla siellä töitä. Oli hirveetä tajuta, että äitin kehut uusista hiuksista on vain sanoja, nuorin isosiskoni murehti sitä ettei äiti koskaan näkisi kun hän astelee alttarille vaikka onkin siellä paikalla. Mua suretti äidin puolesta se, ettei se koskaan tulisi näkemään mun lapsen kasvonpiirteitä kunnolla. Onneksi äidillä on pysähtynyt se paineiden huonominen, mutta sen menetettyä näköä ei tulla enään koskaan saamaan takaisin, pitää vain toivoa, ettei ne paineet ala huononemaan tai hän voi menettää viimeisetkin näkörippeet.
Äidin näkökyky vaikuttaa myös suuresti siihen, ettei hän pysty ottamaan meidän vauvaa pienenä hoitoon, koska mm. syöttäminen ja tutin laittaminen on vaikeaa. Tiedän, ettei äiti koskaan ottaisi minkäänlaista riskiä vauvan kanssa, tai kenenkään kanssa. <3
En tiedä miksi kerroin tästä sairaudesta, ehkä mä haluan, että te tiedätte, tai sitten mä purin omia ajatuksia tänne itseni takia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti