Gallup itsestäni, tukiverkostosta, miehestä sekä raskauteen liittyvistä ajatuksista

Mä ajattelin kirjoittaa teille itsestäni, tukiverkostostani, miehestäni sekä muista ajatuksistani. Mietin, että millä tavalla se olisi teille selkeää luettavaa ja samalla voisitte poimia sieltä kysymyksiä omiin raskaus blogeihin. :)

Myöhemmin tarkoitukseni olisi myös, että kirjoitan teille synnytykseen valmistautumisesta ja muitakin siihen liittyviä ajatuksia.


Tästä se totuuksien kertominen nyt sitten alkaa..
(En kyllä koskaan olekaan valehdellut blogiin.)Teille mä oon rehellinen suomalainen tuleva äiti ! :)

Minkälaisena ihmisenä näen itseni?- Olen sellainen tyyppi joka omistaa punaiset hiukset, tuo omia mielipiteitä esille, yritän ymmärtää ihmisiä laajalla käsitteellä, mutta toisinaan en voi ymmärtää tippaakaan ketään. Olen aika positiivinen ihminen, mutta silloin kun asiat kaatuu päälle niin ne silloin myös kaatuu. Olen hyvä liioittelemaan tietyissä tilanteissa, mutta liikaa ei tietenkään saa ja koskaan liioitteleminen ei ole mistään "pahasta" asiasta kertovaa.  Tänne blogiin yritän tuoda itseäni esille juuri sellaisena kuin olen, jotta pääsisitte "elämään" minun elämää.


Miksi äitiyshaave tuli aikaisin?- Niin eihän oikeaa aikaa voi määritellä, että milloin olisi hyvä hetki tulla äidiksi, mutta katsoin elämäntilanteeni hyväksi ja sellaiseksi, että lapsi pystyisi myös kasvamaan meidän kanssamme. Jos en olisi ollut vakinaisessa parisuhteessa melkein kolmea vuotta ja en tuntisi kunnolla miestäni, niin ei minulla varmaan sitten olisi ollut edes niin palavaa rakkautta äidiksi tulemisen kanssa. Lisäksi tähän haaveeseen on voinut vaikuttaa se, että äitini on tehnyt lapset nuorina ja niin ovat myös muut sisarukseni. (Paitsi vanhin siskoni on poikkeus, joka teki lapsen 30-vuotiaana.)

Mitä mielipiteitä teiniäitiys herättää minussa?- En tykkää sanasta teiniäitiys, koska vanhemmat ihmiset ajattelevat tästä sanasta, että vahinko lapsi ja niin edespäin.(mikä ei todellakaan pietä paikkaansa monenkaan kohalla.) Sama rata jatkuu. Jotenkin mua ihmetyttää miksi lestadiolaisilla on suotavaa tulla äidiksi nuorena, mutta ei uskovaista katsotaan joskus hyvinkin paheksuttavasti? Äitiys on kaunista. Oli se nuorta taikka vanhaa, niin silti se on aina niin arvokkaan näköistä ja mikä kunnia olla vielä itse tulevaisuudessa äiti !

Minkälainen on tukiverkostoni?Siihen kuuluu mieheni, oma äitini/isäni, sisarukset(3kpl), sekä kolme hyvää ystävää. Kaksi hyvää ystävää asuu samalla paikkakunnalla ja joiden kanssa olen melkein päivittäin tekemisissä ja kolmas hyvä ystävää asuu Belgiassa ja tulee 2013 tammikuussa ehkä Helsinkiin opiskelemaan.  Sitten tietenkin on niitä ystäviä, kavereita ja niitä tuttavia, mutta en jotenkaan laske niitä ympärilleni tukiverkostossa.

Minkälaisena kuvailen mieheni? Hän on sellainen nahkatakkinen mies. Hehe. Hän on ollut neljä vuotta työttömänä (ikää häneltä löytyy 21- vuotta.) Nyt syksynä hän pääsi opiskelemaan. Hän on reipastunut raskauteni myötä todella paljon. Mieheni on rauhallinen, luotettava, humoristinen omalla tavallaan, horoskoopiltaan hän on neitsyt. Kun mieheni on vihainen/suuttunut, hän on "sanavalmis", hänen ei tarvitse paljoa sanoa, niin olen heti itku kurkussa, siis todellakin pakko sanoa, että siinä vasta kyky. Mieheni on kaikkea sitä mitä joskus etsinkin( ruskeat silmätkin löytyy.)=D

 Raskausarvet?- Ei ainakaan vielä löydy täältä päin. Raskausarvet ei mun mielestä olisi paha asia ollenkaan, en ole rasvaillut ihoani saati tehnyt muutakaan, mutta tällä hetkellä niitä ei löydy. :) (tätä kysymystä on saanut kuulla sukulaisilta.)

Seksuaalisuus?-Oon ollut se tavallinen skorpioni. Eli seksi ei ole vähentynyt raskauden myötä. Alkuraskaudessa oli tietenkin ymmällään ja mietti, että siellä se sisällä on, että voikohan sitä.. mutta vaikka tätä massua löytyykin niin ei sitä enää 19-20 viikoilla miettinyt, kun oli saanut taottua päähän, että ei se vauvaan satu ja, että se on ihan luonnollista harrastaa seksiä samanlailla kuin ennenkin.

Paino?-Kiloja on tullut. Alkupaino oli 65kg, tällä hetkellä 81,6 kg. Kuvitelkaa, eikä mua masenna yhtään, että niitä on tullut? En ole säästellyt syömisiäni ja voin sanoa rehellisesti, että herkut on maistunu ! Voiko olla ihanempaa tunnetta ku, että laittaa hyviä ruokia suuhun ja voi vaan aatella että syöminen on ihanaa. Heh. Toki uskon, että painon pudottaminen voi alkaa stressata kun vauva on syntynyt, mutta sitten voin palata näihin mun kirjoituksiin, että täällä mä oon vaan hehkuttanut ruoasta ja, että kuinka ihanaa on syödä. Toki mulla  on tavoitteena päästä normaaliin painooni, mutta sillä ei ole vielä mitään kiirettä, joten ei stressata painosta lukijani !

Laskettuaika?-19.10.2012. Mieheni on sanonut, että lapsi syntyy 18.10, koska hänen oma syntymäpäivänsä on 17.9 ja minun syntymäpäivänä 19.11 niin tämä lapsi syntyy noiden välissä olevana päivänä. Heh. Minulle ihanin ajankohta olisi, että lapsi syntyisi silloin kun isälläkin on syysloma koulusta. Eli 19.10 perjantaina isän loma alkaa ja se loppuu 28.lokakuuta. Tuohon aikaväliin se olisi paras, mutta saapas nähdä, että milloin se niin sanottu h-hetki koittaa. :)

Kirjoittelen myöhemmin lisää arvoisat lukijani,, tässä teille alkumateriaalia.. :)

Neuvolakäynti sekä miehen ajatukset

Heippa ! Nyt on viikkoja 32+4. Me olemme voineet vallan mainiosti. Tyttö on vilkkaimmillaan mahassa öisin ja nyt ne yöpissa ramppaamiset on alkanut täälläkin päässä. Hehe. :D

Tänään kävin neuvolassa rutiini käynnillä. Painoin 81.6 kg, joten tähän mennessä kiloja on kertynyt 16 kg koko raskaudelta. :) Ei lannistuta siskot, kyllä ne kilot sitten ajan kanssa pois saa, ja pääasia on, että itse on tyytyväinen itseensä, edes jollakin tavalla. :)

Ensimmäistä kertaa minulla oli se oma neuvolatäti nyt ja hän oli niin mukava ! Jopa minun verenpaineeni olivat 132/86 eli todellakin alhaisimpia verrattuna edellisten tätien aikana otettuihin mittauksiin. mm lukemia oli silloin (162/106).

Täytyy kyllä kehua ja olla ylpeä, että kerrankin sai lähteä neuvolasta hymyssä suin ja mukava oli kuulla, että tämä sama täti on sitten myöskin lapsen kanssa tekemisessä.Sf-mitta oli 30 ja tyttären sydämensykkeet löivät 140-150 väliltä. :)

Hb oli 124 ja ensimmäisellä kerralla kun se on mitattu se on ollut 125, eli ei ole laskenut huimia lukemia ja todennäköistä on, ettei minun tarvitse syödä rautaa ollenkaan raskauden aikana. :)

Kysyin neuvolassa siitä, että järjestetäänkö/onko mahdollista päästä synnytyslaitokselle tutustumaan, mutta valitettavasti näitä mahdollisuuksia ei Oulussa enään ole, koska kätilöillä ei yksinkertaisesti riitä aikaa esittelemään. Meillä olisi mahdollisuus osallistua synnytysvalmennukseen, mutta olemme miehen kanssa tästä asiasta jo aiemmin keskustelleet, ettei meitä haluta tähän osallistua. Kysyin neuvolassa sitten myös, että mitä muita mahdollisuuksia on ja hän ehdotti, että hän pystyy itse järjestämään minulle ja miehelleni sellaisen pienehkön "info tilaisuuden" siitä, että miten toimitaan kun synnytys alkaa/ mihin otetaan yhteyttä ja tällöin voimme keskustella myöskin toiveista, joita meillä olisi synnytystä varten. :)

Mun mielestä toi on hyvä ja miehenikin varmasti arvostaa sitä, ettei kaikkea tarvi kirjoista lukea ja, että saa muidenkin näkökulmaa esille kuin vain minun ja neuvolakirjojen.  Lisäksi tää voi konkretisoida miehelleni tätä asiaa, että synnytys todellakin lähenee.

Kun siirrytään seuraavaan puheeseen, niin aijon kertoa teille seuraavanlaisen asian. Mieheni on käyttäytynyt viimeiset pari-kolme viikkoa siten, että kaljahammasta kolottaa jne, ja ymmärsinkin asian ja sanoin aikaisimpina viikkoina että mene vain, ettei minua haittaa, että baarissa istut. Siellä hän on istuskellut parit-kolmet perjantai illat ja viime viikonlopulla meillä tuli pienenlaista kränää tästä asiasta, koska yhtäkkiä huomasin vaan, että laskettuaika lähenee ja pitäisi keretä ostaa vielä mm. itkuhälyttimet ja muita pieniä askareita vauvalle ja ei kovin rahat säästy jos toinen vain kuluttaa rahat baarissa.

Keskustelimme mieheni kanssa pitkän tovin asiasta ja, vaikka kerroin oman kannan tähän juomisasiaan niin silti hän viime perjantaina niille teille lähti. Lauantai päivä sekä ilta meni asiaa selvitellessä, ja mieheni kertoi, että "hän juo vielä kun kerkeää juoda." En tiedä mistä ihmeestä hän on saanut sellaisen kuvan, että juominen on loppu kokonaan kun lapsi syntyy? Joo tietenkin juominen vähenee lapsen synnyttyä, mutta kyllä kai mies voi mennä baariin vaikka lapsi onkin syntynyt? Itsellänihän ei ole minkäänlaista vetovoimaa mennä edes baariin.

Loppujen lopuksi yhteenvetona oli se, että miehelleni on tullut ns. " kriisi", koska hän on huomannut sen, että laskettuaika lähenee ja kohta pitäisi ottaa vastuu muustakin asiasta kuin itsestä. Lisäksi mieheni sanoi, että hän on saanut kaikilta kavereiltaan negatiivisia kuvauksia lapsista, että aika ei riitä mihinkään ja, että yöt ovat aina unettomia. On jotenkin niin turhautunut olo siitä, että kaikki joilla on lapsia suurinpiirtein pelottelevat tulevaa isää siitä miten kamalaa on kun lapsi on tullut perheeseen.

Onneksi asia selvesi, että miksi juominen oli yhtäkkiä niin "tärkeää." Onneksi myös mieheni ymmärsi tilanteen, että ei se elämä siihen lopu, ihmiset vain kuvittavat erinvärisiä kuvia joita paisutellaan liikaa. Kohtahan kukaan ei halua isäksi, jos noin pelotellaan.

Huhhuh. Ja kun mun joku kaveri tulee raskaaksi, niin en todellakaan pelottele häntä äitiydestä. Tietenkin faktoja voi kertoa, mutta uskon, että eiköhän ne negatiiviset asiat tule itse huomaamaan? Miksi niistä pitää puhua koko ajan? Itse ainakin pyrin puhumaan positiiviseen sävyyn ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä asioista.

Ps. Muutamme perjantaina omaan kotiin. <3

                                                       Tässäpäs massukuva 32+4. :)

Mietintää ja kerrottavaa lukijoille

Heippa lukijat ! Viikkoja on nyt 31+1. Minulle kuuluu hyvää, synnytys ei vielä ole kerennyt jännittää ja siihen valmistautuminen on tapahtunut kirjojen lukemisella ja yhden synnytysvideon katsomisella. Katsoin videon vau.fin sivulta ja mielestäni video ei ollut edes hirvittävä. Jotenkin videosta tuli positiivinen kuva, koska siinä ei niinkään "rääkynyt" koko aikaa se nainen ja vaikka alapää leviääkin synnytyksessä niin eihän se ollut edes hirveän näköistä. Mietinnässä on nyt se, että kannattaako mennä katsomaan muita videoita, jotka voikin sitten vaikuttaa jotenkin traagisella tavalla mun ajattelutapaan?

Tänään minun siskon poikani täyttää seitsemän vuotta. Joten synttäreille pääsen syömään kakkua, namnam. Kumminkin aika on mennyt niin nopeaa, että meneeköhän omankin lapsen kanssa vuodet vierien? Nyt tällä hetkellä on tapahtunut jotakin muutakin ihanaa ja jännittävää. Kaverini on lähtenyt viime yönä kolmen aikaa synnyttämään eikä vielä ainakaan ole kuulunut, että vauva olisi maailmaan tupsahtanut. :) Myötä jännityksessä siis eletään ainakin tällä hetkellä !

Olen alkanut lukemaan Minna Kiistalan kirjoittamaa kirjaa nimeltään "Minä en sitten muutu"- odottavan äidin tunnustuksia. Ja olen huomannut, että jotkin asiat ovat niin täyttä totta omallakin kohdalla. Toki kirjassa on myös sellaisiakin kohtia jotka ovat mielestäni kauheita ajatuksia mm. se, että miten isät eivät ota vastuuta lapsen hoidosta.

Tämä kohta on kirjasta: "Miestäni kiinnostaa tervehtivätkö paksuksi pamahtaneet naiset toisiaan liikenteessä. Vähän niin kuin motoristit, jenkkiautoilijat ja bussikuskit morjestavat toisiaan ohittaessaan. En tiedä, ehkä sitäkin tapahtuu. Itse vaivaannun toisten naisten mahoista vielä enemmän kuin omastani. Yritän kääntää katseeni nopeasti toisaalle, kun näen kohtalonsisaren, koska hänkin on varmaan aivan kypsä ihmisten tuijotukseen. En halua luoda mitään väkinäistä bondausmeininkiä vain siksi, että me toisillemme tuntemattomat ihmiset olemme joskus kuukausia sitten tahoillamme harrastaneet vaakamamboa ilman ehkäisyä."

Tuo lainaus, on mielestäni niin totta. Joskus olen niin ylpeä mahastani, että on mahtavaa tuntea itsensä katsotuksi, mutta toisinaan ärsyynnyn ihmisten katseista kauppajonoissa tai juurikin silloin kun ei ole itse tiptop kunnossa niin silloin ihmiset tulevat lääräämään mahalle, mikseivät silloin kun olen juurikin laittautunut ja valmis puhumaan itsestäni? Tuntemattomien hymyt saavat minut hymyilemään, mutta älä koske mahaani jos et tunne minua- se on lause minulta.

Olen käynyt kodin ykkösen tarjouspäivillä ja sieltä on tarttunut mukaan; Matto sekä kolme valaisinta. Näissä oli niin hyvät tarjoukset, että pakkohan minun oli lähtä heti klo 10.00 kohti tarjouksia. Huomenna menen "metsästämään" meidän uuteen asuntoon vielä verhot olohuoneeseen ja sitten  alkaisi olemaan hankinnat asunnon kohdalta tehty.(laitan kuvia hankinnoista kunhan saan ladattua kameran akun.) Muutamme tosiaan 30-31.8.2012 sinne meidän uuteen asuntoon. :) Sitten kuvaan teille joka kolon sieltä, jotta saatte hieman käsitystä meidän "perhe-asunnosta "xd

Siskoni oli pongannut ystävältään meidän lapselle toppapuvun. Tosiaan meillä on se 56 vaaleanpunainen välikausipuku joka on lokakuussa juuri sopiva ja hope, että sopii myös ilmoihin. (aiemmissa kirjoituksissa on kuvaa siitä.)

Tällaisessa toppapuvussa tyllerö tulee viettämään ensimmäisen talvensa. :) Minusta tämä on jotenkin nätti ja ei niin perus kuviolla oleva toppapuku. :)

pieniä kuulumisia rv 30+3

Heippa ! Pitkän ajan taudon jälkeen kirjoitan kuulumisia. Viikkoja on nyt 30+3 ja masu tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia. Olen nyt lomalla ja välissä on niin "tylsää",että en oikein tiedä, että miten päin tässä olisikaan. Olen keksinyt itselleni puuhaa, olen pessyt vauvan vaatteita sekä käynyt viime viikolla kangaskaupasta ostamassa lakana sekä pussilakana kankaat ja ajattelin itse ompelukoneella ommella ne sitten. Tänään olen myöskin menossa käymään kaupungilla, joten ajattelin käydä katsomassa, että löytyisikö esim. löytöpala-kaupasta halpoja kankaita,joista voisi sitten värkätä jotakin mukavaa. :)

       Tästä kankaasta tulee pussilakana setti tyllerölle :) Kuvaa tulee myös kunhan valmistuu !

Isyyspakkaus on hyvällä mallilla, nyt on enää hankittavana isi muki ja kamasutra kirja+ varpajais juomat. Laitan teille kuvia, vaikka se ei vielä valmis kokonaan olekaan.

Mun pitäis alkaa "valmentamaan" itseä siihen synnytykseen, tai ajatella sitä edes jotenkin. Tuntuu jotenkin niin "pöljältä" että nytkö se jo koitti, mutta parempi aloittaa hyvissä ajoin, jotta ei tule niin järkytyksenä kaikki. Olen ajatellut sitä kipua mitä synnytyksestä koituu,  niin mahdollisimman positiivisesti mm. että se kipu ei ole koko elämän jatkuvaa ja että sen kivun avulla syntyy jotakin ihanaa. Mulla ei oo tarkoitus synnyttää ilman kivun lievityksiä, joten uskon, että epiduraali ja ilokaasu saattaisivat olla minulle ihan hyviä ratkaisuja.

Vau.fin sivuille oli tullut synnytysvideo. http://www.vau.fi/Synnytys/Synnyttamassa/Nain-lapsi-syntyy/    <. ajattelin katsoa videon, jonkun ajan päästä, mutta en ihan vielä. Kaikki synnytyksethän on erilaisia, mutta silti tunnen jotenkin, että ehkä tuo videon katsominen voisi olla ihan hyvä juttu, koska emme mieheni kanssa sinne synnytysvalmennukseenkaan ole menossa. Niin tulisi edes jonkinlaista tuntumaa, että mitäs siellä oikein tapahtuu. :) Toivoisin, että te jotka olette synnyttäneet kertoisitte omia kokemuksia /valmentautumis menetelmiä synnytykseen joista voisi olla apua minulle. :)

kastemekko ajatuksia sekä muutto syyskuussa

Hei kaikki lukijat ! Olemme mieheni kanssa keskustelleet nyt ristiäismekosta, ja alunperin oli suunnitelmissa, että kastemekko olisi tullut minun perheeni puolelta. Siskoni on tehnyt joskus yläasteella kastemekon joka on kiertänyt kaikilla minun (kolmella) siskojen lapsilla, mutta mieheni mummo haluaa tehdä meille "oman" ristiäismekon. Saamme itse päättää mallin ja niin edespäin, hänen mummonsa vain tekee sen. :)

 Asia sopii minulle hyvin, koska mieheni sai minut tajuamaan, ettei kaikki voi tulla aina minun puoleltani, että hänenkin puolelta pitää ottaa asioita vastaan. Jotenkin joskus pääsee unohtumaan kokonaan toisen perhe, mutta onneksi toinen muistuttaa heidänkin olemassa olostaan. Muilla kokemuksia miehen perheen "unohtamisesta"? Onneksi mieheni sanoo asiat minulle suoraan eikä peittele sanomiaan.
 
Kävimme tänään kirjastossa ja sieltä otimme pari kappaletta Suuri Käsityö-lehtiä, joissa oli kastemekkoja. Tämän kastemekon löysin vuoden 2006 helmikuun lehdestä.  Nyt minun pitää vain käydä kopioimassa nuo kaavat jossakin esim. kunnantalolla, jotta sen saa yhtä isona kaavana kuin se on tuossa lehdessäkin. Minä kun en yhtään ole näitä maailman parhaimpia käsityö ihmisiä, niin kaavojen piirteleminen olisi todellakin haastavaa minulle, joten en alkanut stressaamaan päätäni vaan keksin tuon keinon. =)

Yritin kauan aikaa etsiä ristiäismekon kaavoja netistä, mutta en yksinkertaisesti löytänyt yhtäkään kankaisen ristiäismekon kaavaa, löytyi vain niitä käsin virkattuja. Sinänsä aika jännää, koska luulisi että nykyaikana netistä löytyisi kaikki.  Jos joku lukijoistani on löytänyt kaavoja netistä, niin siitä voi informoida suoraan minulle, koska yritin googlettaa koko googlen, mutta eihän sieltä löytynyt. :D

Asunto asiaankin on onnellinen päätös lopulta. Kirjoittelin viime kerralla siitä kerrostalo asumisesta negatiiviseen sävyyn, mutta nyt olen onnellinen, että kävimme katsomassa sitä asuntoa, koska se tuntui täydelliseltä. Ihan niin kuin se olisi tehty juuri meitä varten. Asunnossa on neliöitä 83, eli todellakin se on suuri ja tilava. Ainuat miinus puolet oli pieni wc sekä se, että oma pesukone laitetaan talonyhtiön kellari kerrokseen, jossa kaikilla on omat pesukoneet ja siellä pestään sitten pyykkiä, toisin sanoen pesukonetta ei ole mahdollista laittaa omaan asuntoon. Joten hieman minua mietityttää se, että miten pyykkien peseminen onnistuu pienen vauvan kanssa kun pesukone ei ole samassa kämpässä, mutta eiköhän kaikesta selvitä. :)

Muutto tapahtuisi 1.9.2012 ja vuokrasopimukset käydään kirjoittamassa noin. kahden viikon päästä. Odottelen innolla sitä, että pääsee laittamaan omaa asuntoa taas pitkän ajan jälkeen ja pääsee laittamaan vauvalle kaikkea valmiiksi. Meillä on nyt kaikki isoimmat hankinnat hankittu lapselle ja pinnasänky sekä hoitopöytä saadaan mun siskolta "lahjotuksena". Sitten kun me ollaan muutettu niin sitte vielä ostaisi pikku juttuja (mm. pinnasänkyyn verhoa).

Kun alan ajattelemaan niin raskausaika on mennyt todella nopeaa. Tuntuu, että ihan vasta jännitin, että kumpaa odotellaan ja koko rakenneultra tuntui niin kaukaiselta, nyt viikkoja on 29+3 ja synnytys ajatukset alkavat pikku hiljaa tulla mieleeni. Vielä en siitä ala liikoja puhumaan, toki pieniä sivullisia juttuja mm. ettei mulla ole tarkoitusta selviytyä synnytyksestä ilman kipua lieventäviä lääkkeitä, mulle pääasiana ois toiveena, että synnytyksestä jäis mahdollisimman positiivinen mieli ja, että saisin tarvitsemaani tukea kätilöiltä. :)

Kiukkupussi purkautuu

Heippa kaikki lukijat ! Nyt mä voisin kertoa teille, että kuinka pahalla päällä oon ollut koko viikon. Oon niin stressannut näitä asuntoasioita, yhtäkkiä oon havahtunu siihen, että kohtahan mä voin jo synnyttää ja musta tuntuu, että en oo kerenny paljon mitään asioita vielä miettimäänkään. (noh viikkoja 28+5) mutta kaikki tuntuu tällä hetkellä kiristävän mun pinnaa. En tiedä kun en oikein muiden blogeja niinkään ole lukenut, että onko muilla tullut tällaisia "kauseja " tai en tiedä voiko tätä kutsua kaudeksi, mutta suoraan sanottuna olen ollut niin hirveä kiukkupussi, että kaikki viha purkautuu lähimmäiseen eli mieheeni.

Tuntuu oikeasti siltä, että miten hemmetti mää voin tuntea itteni näin kiukkuseksi raskaana? Yleensä olen niin hyväntuulinen, että tällainen viikon kestoinen kiukku ei ole kyllä yhtään mulle tuttua. Jotenkin mulle on luotu sellainen kuva, että raskaana mikään ei ole huonosti. Mulla on taas tuntunut, että koko tämän viikon kaikki asiat on ollut huonosti ja että mikään ei riitä/taikka kelpaa mulle.

Asunto juttuun on tullut edistystä. Mennään huomenna katsomaan asuntoa pienestä kerrostaloyhtiöstä jossa on vain kaksi kerrosta ja se meidän asunto tulisi juurikin olemaan toisessa kerroksessa eikä siinä ole hissiä. Oon tästäkin niin "katkeroitunut"..jotenkin luotin siihen, että kyllä aika riittää ja kyllä se oikea rivitalo kolmio tai luhtitalo kolmio löytyy.. mutta ei ole löytynyt ei. Niin nyt sitten mennään katsomaan sitä kerrostalo kämppää. Tiedän sen asuinympäristön.. joten on se rauhallista aluetta, mutta oon aina sanonut, että musta ei kerrostaloihmistä tuu, mutta niin siinä taitaa "tytöt" nyt käydä että sellainen musta juurikin tulee.

En tarkoita mitään pahaa tuolla kerrostaloihmis jutulla, mutta jotenkin mulla on ennakkoluuloja tätä juttua kohtaan, mutta siltikin haluan uskoa parempaan, että se kämppä olisi hyvä ja tilava ja, että meillä olisi edes jokin asunto missä aloittaa yhteinen perhe-elämä vauvan ja miehen kanssa. Jos tää kämppä nyt sitten tärppää niin, meillä olisi muutto syyskuun 1.päivä. Ja onhan tässä se hyvä puoli, että se on vaan vuokra-asunto, että aina voi etsiä parempaa ja muuttaa parempaan, mutta muistaakseni muuttaminen on rankkaa puuhaa, eikä sitä tekis mieli edes heti puolen vuoden päästä tehdä kun on kerrankin saanut asunnon  näyttämään kodilta.

Positiivinen puoli täällä on se, että mulla on huomenna viimeinen työpäivä ja sitten mä pääsen miettimään pääni pyörälle kaikkien muiden asioiden kanssa, hehe. :D Jos mä jotenkin annoin teille negatiivisin blogi kirjoituksen, niin jes olen kerrankin onnistunut sanomaan, että voi kiukututtaa !

Lopuksi vielä lisäystä isyyspakkaukseen >>>

Ps. Kirjoitan teille kyllä miten tämän kiukun kanssa sitten kävi. Ja kerron myös siitä asuntoon tutustumis kerrasta, että miltä se nyt sitten oikeastikin tuntui.