minä ja marcus

Ajattelin esitellä teille mieheni. Olemme olleet yhdessä jouluaattona tasan kolme vuotta. :) Olemme asuneet saman katon alla 2,5 vuotta. (Tähän on mahtunut myöskin muuttoa, koska nyt muutettiin tähän isompaan asuntoon entisen ahtauden vuoksi.)

Mieheni nimi on Marcus. Hän on sellainen mukava heppu, ujohko, rauhallinen ja asiallinen. Hän pääsi opiskelemaan tänä vuonna ammattiopistoon, vaikka neljättä kertaa hakikin kouluihin. Ikää tältä kaverilta löytyy siis 21-vuotta.  Aiemmin kerroinkin täällä blogissani miten meidän juttumme alkoi, joten kiinnostuneet voivat katsoa sen myöskin sieltä. ;)

Yhteen muuttaminen tuntui niin loogiselta puolen vuoden seurustelunkin jälkeen, koska marcus oli lähdössä armeijaan tulevana tammikuuna, niin muutimme puolta vuotta ennen hänen armeijaan lähtöään yhteen. Armeijassa hän oli 2 viikkoa, jonka jälkeen hän palasi "lomille". Mullehan tämä oli ihan "järkytys" kun mies käveli normaalit vaatteet päällä linja-autosta kun muilla oli armeijavarustukset päällä. Marcus sanoi, että ei ole minua varten tuo paikka ja lykkäystä hänellä on sinne 2014 Tammikuuhun asti. Ja voitte vaan kuvitella kuinka munsta tuntu siltä, että oon märissy inttileskeydestä kaksi viikkoa turhaan kun toinen ei oo edes sanonut, että on hankkinut jotkin ihme paperit sieltä.

Marcus on horoskoopiltaan neitsyt. Ja kyllä, olen huomannut nämä horoskoopin piirteet meidän arjessamme. Parisuhteemme on mielestäni tasainen, jos riitelemme niin silloin kyllä myöskin riitelemme, mutta muuten meillä on aina ollut sellainen luotto toiseen. Muutaman kerran meidän suhteessa on ollut ns. " tavaran pakkailua" toinen kattonut vierestä kun toinen on vienyt oman tavaran johonkin laukkuun ja oikein hitaasti roudannu niitä sinne, kunnes molemmat on katsonu toisiaan ja naureskellu, että kuinka idiootteja sitä voikaan olla ku oikeen odottaa, että toinen jotakin sanoo. :D

Uskon, että marcus on huolehtiva isä. Olen sanonut miehelleni, että en oleta hänen lässyttävän vauvalle meidän vieraiden edessä taika muutenkaan hempeilevän. Olen myöskin sanonut, että se mitä hän tekee vauvan kanssa ei kuulu muille..((viitaten siihen, etten lässytä kaikille kavereille mitä marcus sanoi silloin ja silloin tytölle..mutta kyllähän mää tänne blogiin voin?=D) koska neitsyt on niin "herkkä", että se ei halua tunteitaan näyttävänsä kaikille. Ihan näin kokemuksen rintamalla voin sanoa, että mieheni on todellakin erilainen silloin kun olemme kahdestaan kuin muiden ihmisten seurassa, ehkä se on hyväkin, koska en todellakaan itsekään haluaisi, että kaikki tuttavamme tietäisivät meidän ns. yhteiset jutut.

Ps. nämä kuvat on kaikki vanhoja=D meilläpäin ei enää näitä yhteiskuvia niin paljoa harrasteta, joten joudutte tyytymään nyt hieman vanhempiin otoksiin... :))))

Gallup itsestäni, tukiverkostosta, miehestä sekä raskauteen liittyvistä ajatuksista

Mä ajattelin kirjoittaa teille itsestäni, tukiverkostostani, miehestäni sekä muista ajatuksistani. Mietin, että millä tavalla se olisi teille selkeää luettavaa ja samalla voisitte poimia sieltä kysymyksiä omiin raskaus blogeihin. :)

Myöhemmin tarkoitukseni olisi myös, että kirjoitan teille synnytykseen valmistautumisesta ja muitakin siihen liittyviä ajatuksia.


Tästä se totuuksien kertominen nyt sitten alkaa..
(En kyllä koskaan olekaan valehdellut blogiin.)Teille mä oon rehellinen suomalainen tuleva äiti ! :)

Minkälaisena ihmisenä näen itseni?- Olen sellainen tyyppi joka omistaa punaiset hiukset, tuo omia mielipiteitä esille, yritän ymmärtää ihmisiä laajalla käsitteellä, mutta toisinaan en voi ymmärtää tippaakaan ketään. Olen aika positiivinen ihminen, mutta silloin kun asiat kaatuu päälle niin ne silloin myös kaatuu. Olen hyvä liioittelemaan tietyissä tilanteissa, mutta liikaa ei tietenkään saa ja koskaan liioitteleminen ei ole mistään "pahasta" asiasta kertovaa.  Tänne blogiin yritän tuoda itseäni esille juuri sellaisena kuin olen, jotta pääsisitte "elämään" minun elämää.


Miksi äitiyshaave tuli aikaisin?- Niin eihän oikeaa aikaa voi määritellä, että milloin olisi hyvä hetki tulla äidiksi, mutta katsoin elämäntilanteeni hyväksi ja sellaiseksi, että lapsi pystyisi myös kasvamaan meidän kanssamme. Jos en olisi ollut vakinaisessa parisuhteessa melkein kolmea vuotta ja en tuntisi kunnolla miestäni, niin ei minulla varmaan sitten olisi ollut edes niin palavaa rakkautta äidiksi tulemisen kanssa. Lisäksi tähän haaveeseen on voinut vaikuttaa se, että äitini on tehnyt lapset nuorina ja niin ovat myös muut sisarukseni. (Paitsi vanhin siskoni on poikkeus, joka teki lapsen 30-vuotiaana.)

Mitä mielipiteitä teiniäitiys herättää minussa?- En tykkää sanasta teiniäitiys, koska vanhemmat ihmiset ajattelevat tästä sanasta, että vahinko lapsi ja niin edespäin.(mikä ei todellakaan pietä paikkaansa monenkaan kohalla.) Sama rata jatkuu. Jotenkin mua ihmetyttää miksi lestadiolaisilla on suotavaa tulla äidiksi nuorena, mutta ei uskovaista katsotaan joskus hyvinkin paheksuttavasti? Äitiys on kaunista. Oli se nuorta taikka vanhaa, niin silti se on aina niin arvokkaan näköistä ja mikä kunnia olla vielä itse tulevaisuudessa äiti !

Minkälainen on tukiverkostoni?Siihen kuuluu mieheni, oma äitini/isäni, sisarukset(3kpl), sekä kolme hyvää ystävää. Kaksi hyvää ystävää asuu samalla paikkakunnalla ja joiden kanssa olen melkein päivittäin tekemisissä ja kolmas hyvä ystävää asuu Belgiassa ja tulee 2013 tammikuussa ehkä Helsinkiin opiskelemaan.  Sitten tietenkin on niitä ystäviä, kavereita ja niitä tuttavia, mutta en jotenkaan laske niitä ympärilleni tukiverkostossa.

Minkälaisena kuvailen mieheni? Hän on sellainen nahkatakkinen mies. Hehe. Hän on ollut neljä vuotta työttömänä (ikää häneltä löytyy 21- vuotta.) Nyt syksynä hän pääsi opiskelemaan. Hän on reipastunut raskauteni myötä todella paljon. Mieheni on rauhallinen, luotettava, humoristinen omalla tavallaan, horoskoopiltaan hän on neitsyt. Kun mieheni on vihainen/suuttunut, hän on "sanavalmis", hänen ei tarvitse paljoa sanoa, niin olen heti itku kurkussa, siis todellakin pakko sanoa, että siinä vasta kyky. Mieheni on kaikkea sitä mitä joskus etsinkin( ruskeat silmätkin löytyy.)=D

 Raskausarvet?- Ei ainakaan vielä löydy täältä päin. Raskausarvet ei mun mielestä olisi paha asia ollenkaan, en ole rasvaillut ihoani saati tehnyt muutakaan, mutta tällä hetkellä niitä ei löydy. :) (tätä kysymystä on saanut kuulla sukulaisilta.)

Seksuaalisuus?-Oon ollut se tavallinen skorpioni. Eli seksi ei ole vähentynyt raskauden myötä. Alkuraskaudessa oli tietenkin ymmällään ja mietti, että siellä se sisällä on, että voikohan sitä.. mutta vaikka tätä massua löytyykin niin ei sitä enää 19-20 viikoilla miettinyt, kun oli saanut taottua päähän, että ei se vauvaan satu ja, että se on ihan luonnollista harrastaa seksiä samanlailla kuin ennenkin.

Paino?-Kiloja on tullut. Alkupaino oli 65kg, tällä hetkellä 81,6 kg. Kuvitelkaa, eikä mua masenna yhtään, että niitä on tullut? En ole säästellyt syömisiäni ja voin sanoa rehellisesti, että herkut on maistunu ! Voiko olla ihanempaa tunnetta ku, että laittaa hyviä ruokia suuhun ja voi vaan aatella että syöminen on ihanaa. Heh. Toki uskon, että painon pudottaminen voi alkaa stressata kun vauva on syntynyt, mutta sitten voin palata näihin mun kirjoituksiin, että täällä mä oon vaan hehkuttanut ruoasta ja, että kuinka ihanaa on syödä. Toki mulla  on tavoitteena päästä normaaliin painooni, mutta sillä ei ole vielä mitään kiirettä, joten ei stressata painosta lukijani !

Laskettuaika?-19.10.2012. Mieheni on sanonut, että lapsi syntyy 18.10, koska hänen oma syntymäpäivänsä on 17.9 ja minun syntymäpäivänä 19.11 niin tämä lapsi syntyy noiden välissä olevana päivänä. Heh. Minulle ihanin ajankohta olisi, että lapsi syntyisi silloin kun isälläkin on syysloma koulusta. Eli 19.10 perjantaina isän loma alkaa ja se loppuu 28.lokakuuta. Tuohon aikaväliin se olisi paras, mutta saapas nähdä, että milloin se niin sanottu h-hetki koittaa. :)

Kirjoittelen myöhemmin lisää arvoisat lukijani,, tässä teille alkumateriaalia.. :)

totuutta ja lauantaita

Heissan ! Tänään oon hieman pakkaillut koriste esineitä laatikkoon ja pikku hiljaa niitä aletaan kuskaamaan mun vanhempien luokse. Ihanaa päästä tästä kaksiosta pois, mutta siihenkin on vielä aikaa noin. kuukausi. Ihanaa, olla se 1-2kk ja etsiä sitä "unelmien" kolmiota. :)

Nyt on pakko sanoa, että mä oon taas oma itseni. En oo enää sellainen kärttynen ja mieliala pommi kun olin raskauden alkupuolella, ehkä nyt on jotenkin helpottava vaihe, kun tuntuu, että kaikki on niin hyvin ja mulla on maailman ihanin mies. :) Haluaisin tietää jo äkkiä, että kumpi siellä masussa möyryää. Jotenkin olo tuntuu niin tyttömäiseltä, mutta toisaalta pääkoppa sanoo, että tummasilmäinen poitsu sieltä tulee !

Tosiaan, en oo vieläkään tuntenut liikkeitä(rv 19+1). En kumminkaan murennu siitä, ettei niitä vielä ole tuntenut. Olen yrittänyt joka ilta ennen nukkumaan menoa rauhoittua ja pidellä kättä masun päällä ja vähän kukuilla kädellä että onkos siellä ketään, vastauksia ei vielä ole kuulunut, että äiti mä täällä potkiskelen vähän. Se haluaa vaa pitää potkut vielä omanaan. :D En jaksaisi odottaa, että mä tuntisin sen liikkeen, mutta lapsen ehdoilla mennään. :) Mieheni sanoo, että potkut tuntuu kahden viikon päästä, hän on niin hyvä "ennustaja", etten yhtään ihmettelisi, että se olisi niin.

Tänään ajattelin kertoa teille, miten tapasimme mieheni kanssa. Mieheni oli täyttänyt joku aika sitten 18-vuotta ja hänen ensi autonsa oli punainen bmw, jossa oli musta konepelti. Autossa oli kovat mölinät, siis takaputken puolelta. Olimme liikkuneet samoissa piireissä monta vuotta, mutta jotenkin tämä henkilö oli jäänyt aina mun huomion ulkopuolelle, etten ollut huomannut edes hänen olemassa oloaan. Olin tällöin 15- vuotias, kun tämä kaikki tapahtui. Olin niin ihastunut tähän bmw autoon, että kuski jäi minulta ensin niin huomaamatta. Kunnes mä näin tän ihmisen ihan läheltä. Kerran me lähdettiin sitten kaverini kanssa mieheni kyytiin ja silloin samalla kerralla, mieheni bmw lähti mustallajäällä liukumaan ja se osui sellaiseen kaivoon, ja tää bemari romuttui niin ettei sillä enään tehnyt mitään. Sitten me lähdettiin mun kaverin kanssa tästä tilanteesta pois ja lähdettiin kohti uusia paikkoja. Sitten tää mies oli kysyny sen kaverilta mun numeroa ja tässä sitä nyt ollaan. :)

Nykypäivänä bemarit ei oo edes ihania, mutta mieheni on. Olenpas lässynlää päällä, varmaan tuskallista luettavaa. xd mutta päivääkään en ole katunut, että mä menin hänen kyytiinsä. Ennen meidän vauva uutisia, mä en ollut tekemisissä mieheni vanhempien kanssa, vaikka muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, niin siltikään heitä ei koskaan näkynyt tai mua ei edes jouluna kysytty heidän luokseen. Nykyään välit on hyvät, he käyvät meillä kylässä, me käymme heillä ja muutenkin yhteistä puhuttavaa alkaa pikku hiljaa olla enemmän. Tässä parisuhteessa tuleva vauva on yhdistänyt mut miehen vanhempiin, mä toivoinkin, että välit lähenisi raskauden myötä.

Huomenna on sunnuntai. Jos joku lukee tällä hetkellä tätä blogia, toivoisin että jättäisit minulle kysymyksiä joihin voisin vastailla huomisessa blogissa. Voitaisiin melkeinpä julistaa sunnuntai sellaiseksi kysely blogiksi. Miltä kuullostaa? Mä nyt kerron teille vielä sen, että nauttikaa kaikista päivistä, toivoo posiitivinen kirjoittelija. :)

masu 19+1

äidit, arvostan teitä

Kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Kannan sisälläni jotain niin kullan arvoista, että haluaisin jo tietää tulevaisuuteen mm. että onhan lapsi terve syntyessään, onhan kaikki hyvin kun hän syntyy. Harmi, että tulevaisuuteen ei nää ja ehkä niin onkin parempi. Ehkä on parempi nauttia näistä ihanista hetkistä mitä nyt elää ja ottaa hetkestä kiinni, entä kuin miettisin ja murehtisin tulevaa.

Olen koko odotuksen ajan oikeastaan ollut positiivinen, vaikka lapsi on ollut jo haluttu pitkään, niin siltikään en niinkään paljoa ole stressannut keskenmenoa tai muita inhottavia asioita. Tähän on auttanut se, että olen sanonut iselleni, etten halua "pilata" ensimmäistä odotusaikaani, koska kerkeän murehtia paljon ja vielä enemmän loppu raskaudessakin. Kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, niin silloin huokasin helpotuksesta, että ns. pahimmat viikot ovat ohi.

Tänään raskausviikkoja on tasan 19. Ajatelkaa, minun sisällä on noin 18 cm pitkä vauva, joka painaa noin. 220 grammaa.  Kuinka pieneltä tuntuukaan nuo luvut, mutta siltikin ensimmäisiin viikkoihin verrattuna lapsi on spurtannut kasvuaan paljon !

Tänään ajattelin puhua siitä miltä tuntuu, kun "teiniäidit" on laitettu alempaan lokeroon. Vihaan koko teiniäiti sanaa, koska samanlailla hän on lapsen äiti. Siltikin käytän teiniäiti sanaa, koska jos olisin 20-vuotias ja odottaisin esikoistani, niin silloin en kuuluisi tähän lokeroon.(eighteen,nineteen,twenty). Näissähän luvuissa on erot, sieltä puuttuu teen.

Olen lukenut kaiken maailman keskusteluja, mm. suomi24 teiniäidit sivuilta. On inhottavaa, että siellä tästä asiasta on tehty niin negatiivinen asia. Itse en useinkaan ole lähtenyt puolustamaan sitten koko teiniäitiyttä, koska vastaukset ovat näitä " kaikki teiniäitit ryyppää, lapset ovat vahinkoja, äidit on huoria, lapset otetaan huostaan." Nyt kun kirjoitan omaa blogiani, ajattelin, että ehkä lukijani ovat kiinnostuneita teiniäitiydestä ja täällä ajattelin puolustaa sitä.

Äitiys kasvattaa ihmistä, se kasvattaa siitä äidin. Joskus kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, voihan olla, että lapsi olisikin ollut haluttu 17-vuotiaalla naisenalulla ja hän haluaisi kasvattaa sen itse. Joskus sitten tulee niitä ihmisiä, jotka arvioivat toista ihmistä mm. sanovat, että "äitiä sinusta ei voi tulla tekemälläkään, olet teini. " Tämähän on paska puhetta, suoraan sanottuna. Jokainen tekee elämässä virheitä, oli ne pieniä tai suuria, ne ei  estä sitä, että sinusta ei voisi tulla joskus äitiä.

Äitiys on kaunista. En tietenkään puolusta teiniäitiyttä siten, että jos elämäntilanne on oikeastikin sellainen mihin missä lapselle ei olisi paikkaa, tai äiti tuntisi, että elämässä on tärkeämpää ryyppääminen kuin lapsi, niin uskon, ettei tämä äiti pitäisi lastansa omastakaan näkökulmasta. Sitten on tapauksia, joissa ikä ei vaikuta äitiyteen mitenkään. Lapsi olisi esim. 3-vuotias ja äitin ikä olisi 17-38 vuotias, voihan olla, että äiti ei olisi ikinä tykännyt juoda alkoholia, kunnes elämäntilanteeseen tulee joku iso muutos, jolloin asiat ratkeaa heidän näkökulmastaan juomisella. Lapsi jää ns. " heitteille", jos ketään muuta hoitajaa ei ole kuin äiti. Silloin asiat ovat huonosti, mutta tähänkään tilanteeseen äitin ikä ei vaikuta mitenkään. :--)

Joten voin nyt julistaa, tässä pienen pohdiskelun jälkeen, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lapsi tulee olemaan etusijalla ! Palaten vielä äitiyteen niin haluaisin sanoa, että kaikki äidit, nuoret sekä vanhemmat, arvostan teitä. Olette tehnyt jotain suurta, kasvatatte lapsianne ja asiantuntijana toimitte te ! :-)

Minkälainen minä olen?

Nyt haluaisin sanoa jotain itsestäni. Olen parisuhteessa se ns. räväkämpi puoli, mies on rauhallinen, mutta osaan minäkin olla sellainen myös. Olen aikaansaaja, jos aijon saada jotain tehtyä, niin sen myös teen. Joskus jopa tuntuu, että minulla on liian kiire tekemään kaikki "nyt heti "meiningillä, niin vähän aavistuttaa, että minkälainen olen äitinä.

Tässä kyseenalaistuksessa tarkoitan sitä, että pitääköhän minun lapseni kanssa kans saada kokea kaikki heti tai muuten koen itseni jotenkin huonoksi? Eniten toivon, että muutun ei kiireelliseksi kun minusta tulee äiti.