its a monday

Täällä mä istun teekuppi kädessä, voi tätä ihanuutta, voi että tää on hyvää ! Kuuntelen tässä samalla Tiktakkia, tulee jotenkin niin vanhat ajat mieleen. Aina sai samaistua nuihin kappaleisiin ja olla tunteella mukana ! En mä varmaan oo käsittäny edes nuita kappaleiden sanoja, nyt myöhemmällä iällä ne tajuaa ehkä paremmin?

"Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää."

Viikkoja on tänään 37+3 ja mä tunnen itseni raskaaksi ! Tuntuu ihanalta ajatella, että kohta meitä onkin kolme ja kohta meillä on oma perhe. Saamme kokea vanhemmuuden, vastoinkäymiset ja kaikki ihanuudet ! Toivon, että arvostan itseäni äitinä, vaikka välillä tuntuisikin huonolta tai, että mä en osaa mitään. Jännää ajatella, että voin palata tänne blogiin katsomaan mitä mä oon aatellut ja mistä mä oon haaveillut. (ihan näin ohi mennen mainitsin..)

Eilen kävimme Marcuksen mummolla kyläilemässä ja siellä oli pullia, muffinsseja,pannukakkua ja muitakin hyviä herkkuja. Mähän söin niitä niin kuin pikkuinen porsas.*:) Isomummo oli ostellut tytölle vaatteita ja tällaisen "säilytysjutskan", en nyt osannut keksiä sille oikeanlaista nimeä, mutta näihin "koloihin" voimme laittaa vaikka naperon hoitotarvikkeita, jotka on hyvä olla käden ulottuvissa.

 Tässäpäs se olisi... :---)

 Loppujen lopuksi olemme Marcuksen kanssa ostanut tytölle aika paljon kaikkea itse, joten on mukavaa, että sitten myös saa muualtakin asioita ja sellaisia mitä itse ei ole edes ajatellut. :) Tällä en nyt tarkoita sitä, että mua jotenkin vituttais ärsyttäis ostaa tai en raskisi, mutta kun tulin raskaaksi ajattelin, ettei ostettavaa niin paljoa edes ole, mutta loppujen lopuksi kyllä sitä on. :D 

Mekin ollaan paljon ostettu käytettynä (siinä on säästänyt), mutta olen ollut kumminkin aika vaativa käytettyjen suhteen, ettei mulle mikä tahansa "rääsy" ole kelvannut, vaan myös sen on pitänyt olla hyvä kuntoinen esim. vaatteet, turvakaukalo, sitteri, pinnasänky, hoitopöytä. + Hoitopöytä ei olisi ollut niin välttämätön, mutta onhan tuo aika näppärä, ainakin pienelle vauvalle.

Yhdistelmävaunut, kylpyamme ja rintapumppu+ hoitotarvikkeet+tuttipullot+tutit on ostettu täysin uutena. Ja toki on muutamia vaatteita ostettu uutena, mutta enimmikseen kirppareilta. ;))

Tässä kuvaa Aventin tuttipullosta, Aventin rintapumpusta sekä Isi syöttää-tuttipullosta. Tässä on kaikki meidän tuttipullot (eli yhteensä 3kpl) ja kaikissa on "nänninmuotoiset" päät. :--) Mitä ajattelette, eikö olekin 3kpl ihan sopiva määrä ? :)

Ps. Tässähän voi alkaa jo laskemaan päiviä laskettuunaikaan.. Siihen on toden totta 18 yötä! Mutta mä uskon, että me synnytetään 18.päivä eikä laskettuna 19. päivänä.(haha, kumminki menee viikkokin yli.) Uskon, ettei me aiemmin synnyttämässä ainakaan olla kun tää meidän tyllerö ei vaikuta yhtään siltä, että se aikaisemmin sieltä ainakaan tulisi. :D

vauvan vaatteita ja perhe mistä minä olen tullut

Ja uusi aamu on taas ! :)

Aamu tuimaan laittelin meijän tyllerön 50-56 vaatteet hänen ikiomaan kaappiinsa, jonka on tehnyt minun oma isäni. Hän on ammatiltaan puuseppä, mutta on sairaseläkkeellä, joten ei ole enään työelämässä ja hänen päivät menevät omia juttuja tehden sekä äidin kanssa seurustellen.:) Tähän kaappiin tulee siis ainoastaan vauvan vaatteita, toiselle puolelle tulee 50-56 ja toiselle puolelle laitan hieman isompia mm. 60,62. :) Alkuraskaudessa tuntui, että mistä ihmeestä niitä vaatteita sitten lapselle saa ja kuinka paljon hän tarvitsee, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että ei enempää ainakaan pienimpiä vaatteita, koska tuntuu, että niitä on jo ihan liikaa.

                               Tässä kuvaa kaapista, jonka isäni on tehnyt meidän tyllerölle. :)  

                              Sivussa näkyy hieman hoitopöytää ja sen päällä on meidän sitteri. 

( Huomatkaa, että sitteri on sininen, ainut asia mikä meillä on sinistä+ meidän yhdistelmärattaat on aikas neutraalit. ) :D

Meille vaatteita on tullut mm. kirppareilta (kun olen siellä pyörinyt, niin melkeinpä aina on jotain mukaan tarttunut), sukulaisilta sekä omat siskoni on hamstrannut joka puolelta  vauvan vaatteita ja minä olen kiltisti niitä ottanut vastaan. (Meillä on valmiiksi jo hieman isompiakin vaatteita mm. 86-kokoisia.) =D

Ainut ongelma mikä meille voisi tulla vaatteiden kanssa, olisi se, että jos tämä masussa asusteleva pikkuinen ei olisikaan tyttö, vaan hän olisikin poika niin en tietäisi oikein, että mitä pukisin hänen päälleen. Jotenkin en voisi kuvitella, että pukisin poika-vauvaa tyttöjen vaaleanpunaisiin potkuhousuihin, koska pienenä vauvat erottaa mun mielestä parhaiten väreistä. (+ kurkkaamalla vaippaan.) =D

                          Tältä näyttää meidän tytön 50-56 vaateosasto. =D Väriosasto on aikas tyttömäistä niin kuin ylempänä tulikin jo asia ilmi. :)

Ajattelin kertoa teille hieman omasta perheestäni mistä olen lähtöisin.  Isäni on ammatiltaan puuseppä ja äitini siivooja. Isäni on sairaseläkkeellä ja äitini työkyvyttömyyseläkkeellä. Meidän perheeseen on syntynyt neljä tyttöä, joista minä olen nuorin. Kaikilla siskoillani on lapsia. Olen täti neljälle lapselle ja kohta myös viidennelle. :) Nuorin isosiskoni on yhtä aikaa raskaana kanssani sekä meillä on saman nimiset anopit. 

Kaikista läheisimmät välit minulla on omaan äitiini, isääni sekä kahteen siskooni. Kaikista vanhimman siskon kanssa olen tekemisissä silloin tällöin, yleensä silloin kun jompi kumpi tarvitsee jotakin.. ja tietenkin juhlissa näemme. Ikäeroa minulla ja tällä vanhimmalla siskolla on 17 vuotta.

Meidän perhe on aika normaali suomalainen perhe. Meillä arvostetaan rehellisyyttä, kunnioitetaan toisten mielipiteitä sekä kytätään naapureita. Äidilläni on silmänpainetauti, jonka takia hän joutui jäämään töistä pois. Mikä tunne mulla olikaan kun olin samassa yläasteella koulussa ja oma äiti ei nähnyt tehdä kunnolla siellä töitä. Oli hirveetä tajuta, että äitin kehut uusista hiuksista on vain sanoja, nuorin isosiskoni murehti sitä ettei äiti koskaan näkisi kun hän astelee alttarille vaikka onkin siellä paikalla. Mua suretti äidin puolesta se, ettei se koskaan tulisi näkemään mun lapsen kasvonpiirteitä kunnolla. Onneksi äidillä on pysähtynyt se paineiden huonominen, mutta sen menetettyä näköä ei tulla enään koskaan saamaan takaisin, pitää vain toivoa, ettei ne paineet ala huononemaan tai hän voi menettää viimeisetkin näkörippeet.

Äidin näkökyky vaikuttaa myös suuresti siihen, ettei hän pysty ottamaan meidän vauvaa pienenä hoitoon, koska mm. syöttäminen ja tutin laittaminen on vaikeaa.  Tiedän, ettei äiti koskaan ottaisi minkäänlaista riskiä vauvan kanssa, tai kenenkään kanssa. <3

En tiedä miksi kerroin tästä sairaudesta, ehkä mä haluan, että te tiedätte, tai sitten mä purin omia ajatuksia tänne itseni takia? 

 

yksi kerrallaan, kiitos :)

Heissan ! Nyt on ollu vähän taukoa kirjoittamisessa. Aloitin eilen työt ja pakko sanoa, että olin niin puhki eilen, että huhhuh ja tänään, mutta vähemmän. :D Eniten mulla tuntuu tuo seisominen, kun tottunut istumaan kaiket päivät, mutta eiköhän tähän työ rytmiin pääse jo viikon sisällä. Herään joka aamu nyt puol 6:lta ja oon tiistaihin asti viiden aikaan kotona. Melkoisia päiviä, mutta keskiviikkona loppuu 11 työt ja me suuntaamme mieheni kanssa rakenneultraan. Sen jälkeen olis tarkotus käydä vähän shoppailemassa vauvallekin kaikkea kivaa. :--))) ( Siksi teen pitempiä päiviä, että keskiviikkona on loppu päivä vapaa.) :D

Mä toivon, että vaikka musta tulee äiti niin arvostan silti ihmisiä, joilla ei ole lapsia. En halua nostaa äitiyttä niin että vetoaisin asioihin niin, että olen parempi asioissa kun olen äiti tai minulla on lapsi/lapsia.  Tällaisiakin tapauksia näkyy, melkein joka päivä. Ei tarvitse tuntea ihmisiä, mutta kun kävelee kadulla ohi, niin sitä kuulee kun "äiti" sanaa käytetään asioiden paremmuus vertailuun.

Millaisia ajatuksia mulla tällä hetkellä on? No sellaisia, että on ihanaa. On ihanaa huomata, että elämä sujuu ja, että se menee myös lähipiirin ihmisillä hyvin.  Tänään kun olin töissä, niin oli ihana huomata kuinka vanhemmat ihmiset arvostavat sitä, että heiltä kysytään esim. plussa korttia ja, että heille ei näytetä kiirettä, vaikka sitä olisikin. Nuoremmat ihmiset ei yleensä puhele kuin sitä mitä haluavat, mutta vanhempien ihmisten kanssa jutustelua tulee milloin mistäkin. Joskus on haastavaa se, että haluaisi jutella ihmisen kanssa enemmänkin, mutta takana olevat ihmiset odottavat omaa vuoroaan, tässä tilanteessa tulee joskus toimittua väärin, mutta periaatteenani on se, että jokainen ihminen ansaitsee oman palveluhetken ja sen hetken tarjoan minä. En voi revetä kymmeneen paikkaan, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan.

Kun kerroin tämän asian niin tätä voi myös peilata elämässä muutenkin. Ajatellaan, että pitäisi tehdä kotona kymmenen asiaa, mutta jos keskittyy niihin kaikkiin, niin loppujen lopuksi voikin käydä niin ettei mistään tule mitään. Sitten jos olisi esim. viisi miestä yhtä aikaa, niin eihän siitäkään tulisi mitään, vaan yhteen keskitytään kerrallaan. Mitäköhän muita peilikuvia olisi? Onhan niitä paljon, eikö niin?

Töissä raskauteni on huomioitu hyvin. Minun ei tarvitse purkaa painavia koffin ja hartwallin kuormia tai yleensäkään nostella painavia kaasupulloja. Kumminkaan en vetoa raskauteeni sellaisissa asioissa mihin tiedän, että pystyn. Kannan ilomielin astioita niin puhtaita kuin likaisiakin ja sellaisia asioita jotka eivät ole riskiksi minulle. :)

Palaillaan astiaan, kerron kuulumisia ja pyrin siihen, että se tapahtuisi joka päivä ! Arvostan teitä, kun jaksatte katsella ajatuksiani :--)

äidit, arvostan teitä

Kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Kannan sisälläni jotain niin kullan arvoista, että haluaisin jo tietää tulevaisuuteen mm. että onhan lapsi terve syntyessään, onhan kaikki hyvin kun hän syntyy. Harmi, että tulevaisuuteen ei nää ja ehkä niin onkin parempi. Ehkä on parempi nauttia näistä ihanista hetkistä mitä nyt elää ja ottaa hetkestä kiinni, entä kuin miettisin ja murehtisin tulevaa.

Olen koko odotuksen ajan oikeastaan ollut positiivinen, vaikka lapsi on ollut jo haluttu pitkään, niin siltikään en niinkään paljoa ole stressannut keskenmenoa tai muita inhottavia asioita. Tähän on auttanut se, että olen sanonut iselleni, etten halua "pilata" ensimmäistä odotusaikaani, koska kerkeän murehtia paljon ja vielä enemmän loppu raskaudessakin. Kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, niin silloin huokasin helpotuksesta, että ns. pahimmat viikot ovat ohi.

Tänään raskausviikkoja on tasan 19. Ajatelkaa, minun sisällä on noin 18 cm pitkä vauva, joka painaa noin. 220 grammaa.  Kuinka pieneltä tuntuukaan nuo luvut, mutta siltikin ensimmäisiin viikkoihin verrattuna lapsi on spurtannut kasvuaan paljon !

Tänään ajattelin puhua siitä miltä tuntuu, kun "teiniäidit" on laitettu alempaan lokeroon. Vihaan koko teiniäiti sanaa, koska samanlailla hän on lapsen äiti. Siltikin käytän teiniäiti sanaa, koska jos olisin 20-vuotias ja odottaisin esikoistani, niin silloin en kuuluisi tähän lokeroon.(eighteen,nineteen,twenty). Näissähän luvuissa on erot, sieltä puuttuu teen.

Olen lukenut kaiken maailman keskusteluja, mm. suomi24 teiniäidit sivuilta. On inhottavaa, että siellä tästä asiasta on tehty niin negatiivinen asia. Itse en useinkaan ole lähtenyt puolustamaan sitten koko teiniäitiyttä, koska vastaukset ovat näitä " kaikki teiniäitit ryyppää, lapset ovat vahinkoja, äidit on huoria, lapset otetaan huostaan." Nyt kun kirjoitan omaa blogiani, ajattelin, että ehkä lukijani ovat kiinnostuneita teiniäitiydestä ja täällä ajattelin puolustaa sitä.

Äitiys kasvattaa ihmistä, se kasvattaa siitä äidin. Joskus kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, voihan olla, että lapsi olisikin ollut haluttu 17-vuotiaalla naisenalulla ja hän haluaisi kasvattaa sen itse. Joskus sitten tulee niitä ihmisiä, jotka arvioivat toista ihmistä mm. sanovat, että "äitiä sinusta ei voi tulla tekemälläkään, olet teini. " Tämähän on paska puhetta, suoraan sanottuna. Jokainen tekee elämässä virheitä, oli ne pieniä tai suuria, ne ei  estä sitä, että sinusta ei voisi tulla joskus äitiä.

Äitiys on kaunista. En tietenkään puolusta teiniäitiyttä siten, että jos elämäntilanne on oikeastikin sellainen mihin missä lapselle ei olisi paikkaa, tai äiti tuntisi, että elämässä on tärkeämpää ryyppääminen kuin lapsi, niin uskon, ettei tämä äiti pitäisi lastansa omastakaan näkökulmasta. Sitten on tapauksia, joissa ikä ei vaikuta äitiyteen mitenkään. Lapsi olisi esim. 3-vuotias ja äitin ikä olisi 17-38 vuotias, voihan olla, että äiti ei olisi ikinä tykännyt juoda alkoholia, kunnes elämäntilanteeseen tulee joku iso muutos, jolloin asiat ratkeaa heidän näkökulmastaan juomisella. Lapsi jää ns. " heitteille", jos ketään muuta hoitajaa ei ole kuin äiti. Silloin asiat ovat huonosti, mutta tähänkään tilanteeseen äitin ikä ei vaikuta mitenkään. :--)

Joten voin nyt julistaa, tässä pienen pohdiskelun jälkeen, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lapsi tulee olemaan etusijalla ! Palaten vielä äitiyteen niin haluaisin sanoa, että kaikki äidit, nuoret sekä vanhemmat, arvostan teitä. Olette tehnyt jotain suurta, kasvatatte lapsianne ja asiantuntijana toimitte te ! :-)