Synnytykseen valmistautuminen

Synnytykseen valmistautumista.. niin? Eihän mulla oo yhtään sellainen olo, että tässä voidaan kahden viikon päästä jo olla lapsi kainalossakin. :o Jotenkin sitä ei vaan ymmärrä, että tää asia on oikeastikin lähellä! Totta kai mä toivonkin, että meidän vauva olisi täällä, mutta siis tuota synnytystä en vaan ymmärrä, että se voi kohta tapahtuakin.. Eli vauvan tulon ymmärtää, mutta ei synnytystä? o_O

Oon lukenut muiden ihmisten kirjoittamia synnytystarinoita, lukenut kirjoja, (tiedän suurinpiirtein mitä normaalissa synnytyksessä tapahtuu, mutta en oo halunnut opetella ihan kokonaan kaikkea ulkoa, koska ei ne asiat aina mee niin kuin kirjoissa. :) Lisäksi oon katsonut yhden synnytysvideon, eikä se edes ollut mitenkään kauhistuttavaa? Meillä on nyt tulevana perjantaina Marcuksen kanssa neuvolaan meno yhdessä ja siellä jutellaan myöskin synnytyksestä sen meidän oman neuvolatädin kanssa.

Haluaisin kuulla miten te olette valmistautuneet synnytykseen, vai oletteko? Ja oliko siitä loppujen lopuksi apua? Kertokaa mitä haluattekin, mutta ei kiitos huomautuksia kirjoitusvirheistä, koska en tee sillä tiedolla yhtään mitään. =D

Ja vaikka tämä kuva ei liity mitenkään synnytykseen... niin oli pakko laittaa hieman "hoitsumaista" kuvaa,, tässä oon koulussa harjoitustunneilla. =)

synnytys ajatuksia

Heippa lukijat ! 

Raskausviikkoja on tänään 34+5. Aika tuntuu kuluvan hurjan nopeaa, mutta en halua valittaa. :) Mulle ei oo vielä tullut sitä hetkeä sanallisesti, että mää haluan jo synnyttää, koska tää mahakaan ei oo vielä ollut oikeastaan minkäänlainen este vaan kuin kenkien laittamisessa jalkaan sekä sängyssä kun yrittää vaihtaa asentoa ja tyllerö onkin eriä mieltä. :)

Tänään mä ajattelin puhua tulevasta synnytyksestä ja kaikkea mitä siitä ajattelenkaan.

Synnytys on kaunis asia, vaikka pakko myöntää, että kun on törmännyt kauhutarinoihin synnytyksestä niin ne ovat pistäneet miettimään, että mihin mä oon oikein alkanut, mutta ehkä sillä hetkellä kun synnyttää ajatus pyörii lapsessa ja kipu ei olisi välttämättä niin valtavan hirveä, että siihen tekisi mieli kuolla?

Olen alkanut ajattelemaan, että se kipu minkä tulen tuntemaan synnytyksessä niin se johtaa hyvään asiaan, siihen jota olen odottanut yhdeksän kuukautta ja se mitä olemme yhdessä mieheni kanssa toivoneet jo pitkän aikaa.

Mua ei pelota, että synnytykseen voisi kuolla taika, että jotakin pahaa tapahtuisi. Olen niin luottavainen Suomen kätilöihin ja muutenkin, en missään vaiheessa ole ajatellutkaan, että tällainen asiakin on olemassa. Eniten olen miettinyt sitä, että miltä se kipu sitten tuntuu. Muutunko huutavaksi hulluksi niiden seurauksena, auttaako minulla ilokaasu tai epiduraali.

Kivunlievityksenä olen ajatellut ilokaasua sekä epiduraalia. En pelkää piikkejä, tämä on ainakin hyvä puoli. Mietin myös ammetta kivunlievityksenä, mutta en pietä sitä kumminkaan niin tähellisinä kuin noita kahta yllä olevaa. Mulle on myös tärkeää, että mieheni on vieressäni, vaikka ihan hiljaakin, ei tarvitse puhua, mutta kunhan on läsnä.

En oo missään vaiheessa ajatellut luomusynnytystä, koska ei musta oo sellaseen, että rakennetaan synnytyskuvitelmat kaikkien hieronnan, ammeen, akupunktion varaan eikä ajateltaisi lääkkeelistä kivunlievitystä ollenkaan. Jotenkin saattaisi tulla järkytyksenä jos olisi ajatellut tehdä synnytyksen luomuna ilman lääkkelisiä kivunlievityksiä ja sitten siihen ei pystyisikään ja joutuisi tavallaan antamaan itselleen periksi. Mulle ainakin tulisi alemmuustunne kun olisi luonut itselle sellaiset kuvitelmat jotka ei millään toteutuisikaan.

Onneksi en oo nytkään luonut sellaisia tarkkoja synnytysajatuksia vaan vähän tällaisia liipalaapa juttuja, jotka edes jotenkin valmentaisi mua siihen. Uskon, että jos suunnittelisin kaiken niin tarkkaan, että siitä ei olisi mitään varaa lipsua, niin se homma menisi aika perseelleen. Siksi mun ajatukset ei oo niin tarkkoja ja ytimekkäitä.

On mulla sellaisia juttujakin mitä en mieluisin haluaisi mm. välilihan leikkaus. Mietityttää se avautumisvaihe jos se on hidasta puuhaa, niin hajoaako mulla pää siihen odotteluun ja tuskailuun, tai sitten jos kävisikin niin, että avautumisvaihe olisi niin nopea, että paikat repeäisi mukavasti?

Aiemmin en ole miettinyt edes koko alapäätä, mutta nyt kun alkaa tajuamaan, että sieltä todellakin tulee lapsi niin mietityttää mahtuuko se tulemaan ja, että kuinka pahasti repeän vai repeänkö ollenkaan.

Onneksi nämä kaikki selviää sitten synnytyksen jälkeen.Voin sitten raportoida tohkeissani asioista, jotka toteutui ja mitkä ei todellakaan toteutunut. =D

Ps. en usko, että nämä mun synnytysajatukset auttaa ketään muuta kuin itseäni, mutta sehän tässä onkin nyt tarkoitus. :)

pieniä kuulumisia rv 30+3

Heippa ! Pitkän ajan taudon jälkeen kirjoitan kuulumisia. Viikkoja on nyt 30+3 ja masu tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia. Olen nyt lomalla ja välissä on niin "tylsää",että en oikein tiedä, että miten päin tässä olisikaan. Olen keksinyt itselleni puuhaa, olen pessyt vauvan vaatteita sekä käynyt viime viikolla kangaskaupasta ostamassa lakana sekä pussilakana kankaat ja ajattelin itse ompelukoneella ommella ne sitten. Tänään olen myöskin menossa käymään kaupungilla, joten ajattelin käydä katsomassa, että löytyisikö esim. löytöpala-kaupasta halpoja kankaita,joista voisi sitten värkätä jotakin mukavaa. :)

       Tästä kankaasta tulee pussilakana setti tyllerölle :) Kuvaa tulee myös kunhan valmistuu !

Isyyspakkaus on hyvällä mallilla, nyt on enää hankittavana isi muki ja kamasutra kirja+ varpajais juomat. Laitan teille kuvia, vaikka se ei vielä valmis kokonaan olekaan.

Mun pitäis alkaa "valmentamaan" itseä siihen synnytykseen, tai ajatella sitä edes jotenkin. Tuntuu jotenkin niin "pöljältä" että nytkö se jo koitti, mutta parempi aloittaa hyvissä ajoin, jotta ei tule niin järkytyksenä kaikki. Olen ajatellut sitä kipua mitä synnytyksestä koituu,  niin mahdollisimman positiivisesti mm. että se kipu ei ole koko elämän jatkuvaa ja että sen kivun avulla syntyy jotakin ihanaa. Mulla ei oo tarkoitus synnyttää ilman kivun lievityksiä, joten uskon, että epiduraali ja ilokaasu saattaisivat olla minulle ihan hyviä ratkaisuja.

Vau.fin sivuille oli tullut synnytysvideo. http://www.vau.fi/Synnytys/Synnyttamassa/Nain-lapsi-syntyy/    <. ajattelin katsoa videon, jonkun ajan päästä, mutta en ihan vielä. Kaikki synnytyksethän on erilaisia, mutta silti tunnen jotenkin, että ehkä tuo videon katsominen voisi olla ihan hyvä juttu, koska emme mieheni kanssa sinne synnytysvalmennukseenkaan ole menossa. Niin tulisi edes jonkinlaista tuntumaa, että mitäs siellä oikein tapahtuu. :) Toivoisin, että te jotka olette synnyttäneet kertoisitte omia kokemuksia /valmentautumis menetelmiä synnytykseen joista voisi olla apua minulle. :)