39+3

Viikonlopun aikana unohdin käydä tänne kirjoittelemassa, mutta ehjänä täällä ollaan edelleen ! Viime yönä alkoi kovat supistukset, muutenkin oli hirveen kiristävä ja öklöttävä olo ja liikuskelin hieman meidän kämpillä ja menin takaisin sänkyyn, ja jossakin vaiheessa olin vienyt kamerankin laitoslaukkuun yön aikana, mutta sitten mä olin vaan nukahtanut ja heräsin aamulla niin kuin ei olisi ollut yhtään tuskainen yö ! Vaikka todellakin oli.

Mulla oli eilen niin varma olo yöllä, että nyt se lähtö tulee, mutta uni vei voiton. Hyvä tietenkin vaan, että tulee nuita supistuksia ja niin edelleen, mutta kyllä se alkaa jo raastamaan Marcustakin kun joka yö mun suusta tulee "nyt se lähtö tulee ja sitten taas tyytyväisenä, että mikäs tässä.." :---D

M:kin oli lyönyt kaverinsa kanssa käet yhteen, että viikonlopulla juhlistetaan varpajaisia, että kyllä se sieltä syntyy !Tässähän alkaa tuntemaan itsensä niin odotetuksi... että jooo. :) Tuttavat/kaverit kyselee, että no onko ollu merkkejä? Oot vieläkin ehjänä? "Mää jo aattelin, että olit lähteny synnyttää ku ei ollu autua pihassa eikä valoja päällä." Tällaista on siis odottavan loppuaika. Itsekin lasta odottaa täydellä mielellä ja voi olla aina varmana, että ei todellakaan odota vauvaan yksin taikka pelkästään miehensä kanssa, vaan kyllä sitä odottaa kymmenen muutakin päätä. :)Ja olkaamme tästä iloisia. <3

Nyt siis olisi NELJÄ päivää laskettuuun.. (Loppujen lopuksi tuoki on vain päivämäärä, kyllä meidän neiti sitten tietää milloin se tuolta kopista haluaa tulla katsomaan tätä oikeeta maailmaa:)))) Uskomatonta, että kohta mä synnytän. Kohta meillä on vauva ja aluksi tuntui, että kaikki tämä on vielä jossain kaukana, että pitää odottaa vielä monta kuukautta, mutta nyt se on vain päivien- viikkojen päässä ! <3

rv 39+0 neuvolakäynti

Tänään ollaan tasan viikon päässä lasketusta ! Iiks, ajatelkaa kuinka nopeaa aika on mennyt. Mä niin haluan jo synnyttämään ja kokemaan synnyttämisen. Voipi muuten olla, että ollaan siskoni kanssa yhtä aikaa laitoksella, kun häneltä käynnistetään synnytys jos lapsi ei ole syntynyt 22.10.2012 maanantaina vaikkakin laskettu hänellä onkin 8.11.2012 terveydellisistä syistä joudutaan siis käynnistämään jos ei maanantaita ennen ole itse tänne maailmaan halunnut tulla. :) Meillä se laskettu on 19.10.2012 ja nyt on pakko myöntää, että nyt jo pikku hiljaa jännittää, että minkä näköinen vauva sieltä on tulossa ja miten meidän arki lähtee sujumaan ja kaikkia muitakin ihania pikku juttuja mun pääkopassa pyörii ja hyörii tällä hetkellä ! =)

Paino: 85.5 kg
Painon muutos/viikko: +262 g
Turvotus:-
Rr: 150/109, 146/97
U-prot:-
U-gluk:-
Kohdun pohjankorkeus:30
Tarjonta: RT
Sydämensyke:+
Liikkeet:+

Eli tällaista neuvolassa, palataan astiaan huomenissa !

kuulumisia ja kahvilabaari äksidentti

Viikonloppu meni mukavasti. Olimme koko viikonlopun kotona ja oikeastaan vain olimme tekemättä mitään. Asensimme autoon telakan, joten sekin nyt sitten on valmiina turvakaukaloa odottamassa. Lenkkeilin viikonlopulla joka päivä ja lauantaina tein suurimman kävelylenkin mitä olen raskausaikana tehnyt, mutta ei se kyllä auttanut mitään ! Eilen supistuksia tuli, mutta ne oli niin epäsäännöllisiä ja kun vihdoin ja viimein niitä alkoi tulla hieman tiheämpään niin ne myöskin tyssäsivät siihen paikkaan, joten taas sai tyytyä siihen, ettei me vielä mihinkään lähdetä. =D

Marcuskin on ollut hyvin toiveikkaana näistä supistuksista, mutta nyt hän on todennut vaan, että joka ilta sää sanot, että "ei me välttämättä olla tässä huomenna aamulla". Joten odottelu on sitten vain maltti puuhaa !:)

Ääh, menin eilen kaverini kanssa käymään kahvilla yhdessä "kahvilabaarissa". Tai se on sellainen paikka missä voi kahvitella, syödä ruokaa tai juoda ja laulaa karaokea. Meillä on yksi entinen läheinen kaveri siellä töissä  ja mun mielestä tän työntekijän ois pitänyt puuttua tähän tilanteeseen minkä tulen tähän selittämään seuraavaksi.

Mä join kahvia ja mun kaveri joi teetä. Istuttiin lähellä sitä baarin tiskiä ja kauempana istui joitain juoppoja, jotka älisi ja mölisi vaan keskenään, mutta ei me etes kiinnitetty niihin sen kummempaa kontaktia. Sitten yhtäkkiä se yks juoppo huutaa, että " Kattokaa tuolla on kaks punapäätä." Katoin vaan mun kaveria, että ei jumalauta oo totta, että tuo lähtee tännepäin tulemaan. No siihen meidän pöytään se sitten istahti, haisevineen kaljoineen. Aluksi se jutteli jotakin mukavia, että miksi te ette laula jne. Vastailin näihin, että ei meitä laulata. Ja en missään vaiheessa avannut keskustelua, kysellyt häneltä mitään eikä myöskään kaverini.

Sitten tämä juoppo laulaa luikautti jonkun kappaleen karaokena ja taas se tuli istumaan siihen meidän pöytään niin yhtäkkiä se sanoo mun kaverille, että " SAATANAN POIKATYTTÖ". Mun kaveri oli silleen, että anteeks kuinka, ja, että miks sää nuin sanoit.. Mää tässä hetkellä olin suu auki, ja katoin että ei oo totta.. Ja sitten mun kaveri sanoi, että voitko poistua ja me molemmat oltiin silleen, että mee pois ja sitten se juoppo alkaa vaan, että " Suutuitko sää?" "ANTEEKSI" anteeksi.. ja oikein huutaa sitä anteeksi sanaa siinä.. Niin mun mielestä sen baarin työntekijän ois pitänyt puuttua tähän tilanteeseen, koska se näki koko ajan kuinka meitä häiritti kun se juoppo siinä oli ja kuinka tämä järjesti tollaisen shown. No sitten se työntekijä tulee siihen ja tää mun kaveri selittää sille tämän jutun, niin se työntekijä vaan tokaisee, että "koita kestää,älä ota tosissaan." Eli tässä sen huomaa miten teenjuoja joutuu kestämään juoppojen käytöstä, koska ne juopot kittaa ja istuu sielä joka päivä ja se on kannattavaa sille yritykselle, mutta hei joku raja sentään?

Niin ja tultiinhan mullekin niin ystävällisesti puhumaan. Toinen juoppo tästä samaisesta pesueesta tulee kysymään kun olemme lähdössä kaverini kanssa pois, että ookko syöny vai mitä sulle on tapahtunu? Tokaisin vaa, että joo alle kaks viikkua laskettuunaikaan, niin ja seuraavaksi sää varmaan kysyt, että oliko vahinko? Joo voin sanoa, ettei todellakaan ollut. :---D Olisitte nähneet tän juopon ilmeen !Haha.

Mutta otimpahan opikseni, että juon kahvit tästä lähtien kotona !

Kuvaa viikonlopulta :--D

PSSS. Tänään ollaan 38+3 ! <3

rv 37+2 ja neuvolakäynti

Niin kuin otsikossa tulikin jo ilmi, niin kävin perjantaina neuvolassa.
Tällöin viikkoja oli tasan 37. Meillä on alkanut olemaan nyt viikon välein käynnit, eli loppu puolella raskautta ollaan. Eikä kyllä vieläkään tunnu niin tuskaiselta mitä kuvittelin alkuraskaudessa, että näillä viikoilla puuskuttaisin jo. :)

Menimme mieheni kanssa neuvolaan, koska oltiin sovittu sen meidän oman neuvolatädin kanssa, että hän kertoo synnytyksestä ja muutenkin poristaan niitä näitä, koska emme perhevalmennukseen halunneet osallistua.

Paino: 84.7
Painon muutos/viikko: +1.4 kg.
Turvotus: +
Rr: 144/98
U-prot:-
U-Gluk:-
Kohdunpohjan korkeus: 30
Tarjonta: RT
Sydämensyke: +
Liikkeet: +

Mulla oli nyt ensimmäistä kertaa turvotusta, ja neuvolassakin meinas, että sen takia noin suuri painonmuutos viikon aikana, koska sitä nestettä on alkanut kerääntyä elimistöön. Oon kyllä yrittäny juoda paljon vettä, mutta ei taida mulle juurikaan olla vaikutusta. =D

Verenpaineet oli taas kerran nuinkin korkeat, mullahan on jokin kammo, että kotona lukemat on niin hyviä, mutta neuvolaan mentäessä ne pamahtavat noinkin korkealle. Muita kohtalon tovereita?

Kohdunpohjankorkeus oli tipahtanut 32:sta 30:neen, mutta ei meinaa mitenkään sitä, että kasvu olisi pysähtynyt, vaan meidän masu on laskeutunut. :)

Jäi hirveen positiivinen kuva tästä neuvolakäynnistä ja samoiten myös mieheni tykästyi käyntiin. Saimme paljon lappusia, ja ne oli ihan erejä mitä alkuraskaudessa (tietenkin). Sain imetyksestä kertovan vihkosen ja kun luin sitä, niin siinä oli tosi hyvin selitetty tärkeitä asioita. Suosittelen kysymään neuvolasta lappusia, koska niillä on niitä niin paljon, että saavat luvan myöskin antaa, vaikka onhan nettikin tietoa täynnä, mutta itse ainakin tykkään iltaisin lukea samalla sängyssä. :)

Lopuksi suoritettiin myöskin ultraus, koska lääkäri kirjoitti viime kerralla, että varmistaa lapsen asento. Ja siellähän se oli just niin kuin pitääkin !( Johtui varmaan myöskin siitä, että lääkäri sen kirjoitti, vaikka pää tuntui kädelläkin olevan paikoillaan, mutta kun sanoin, että niitä potkuja tuntuu täällä ja täällä.. niin näimmepähän lapsen vielä viimeistä kertaa ultralla.):D

Oli myös pakko kysyä, että näkyykö kumpi siellä on. Niin meidän neuvolatätikin vaan tokas, että ettekö oo kysyny? Niin oltiin, että joo, mutta pitäis saaha varmistusta. Niin tyttöähän sitä sanottiin, joten en ole turhaan sitä vaaleanpunaista sitten ostanut. :D

Ps. mä kyllä kirjoitan tänne vielä ja (paljon) ennen kuin synnytän, mutta nyt mun täytyy lähteä siwaan ostamaan kinkkusuikaleita, koska tänään mä teen sunnuntailökö ruokaa eli kinkkukiusausta !=)

Lopuksi vielä masukuvia, jotka äsken räpsäsin !

Niin ja jos joku ei jaksa tiirailla montako kiloa olen raskauden aikana saanut, niin yhteensä kiloja on tullut noin.20 kg. Huomatkaa kuinka keskittyneenä otetaan peilin kautta kuvaa. Ja raskausarvet mulla on tullu toiseen jalkaan, jos oikein tiiraa niin sen voi ehkä nähdä tuosta kuvastakin. Ja meillä ei oo napa kääntynyt, oon ihan harmissani, ois ihanaa jos se pullottais. :)

vauvan kotiinpaluu vaatteet sekä lukijoiden toivomukset !

Tänään juhlistamme sitä, että on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Jipii !Tänään ohjelmassa on ollut vauvan vaatteiden pesua ja samalla myös katseltiin vauvan kotiin paluu vaatteet valmiiksi ! Meillehän sanottiin rakenneultrassa "varma tyttö""-lausahdus, ja en halua poikaa tuoda vaaleanpunaisissa kotiin, joten meillä on tyttömäiset sekä sellainen jossa pojankin voi iloisena tuoda kotiin.. Jos meille poika tulisi niin voisin sanoa, ettei niitä neutraaleja vaatteita kylläkään montaa kappaletta ole. Elikkäs se voisi olla melkoinen katastrofi vaatteiden puolelta, mutta nopeaahan nuo vaatteet kirppareilla myy ja ostaa kirppareilta uusia tilalle.Vai mitä?Vai oonko liian toiveikas, tai liian positiivinen?=D

Nyt kun uusia lukijoitakin on tullut tänne, niin haluaisin kuulla toivomuksia kirjoitusten suhteen. Olisiko esim. ideoita joiden kanssa minunkin olisi mukava työstää esim. kuvata kameralla minun yksi kokonainen päivä(jossa näkyisi muutakin kuin mahaa ja vaatteita.) taikka ihan mitä vaan saa ehdottaa. :) Tottahan toki mä tänne muutenkin turisen, mutta olisi mukava kuulla teidänkin mielipiteitä. :)

Eli tässä nämä vaatteet joilla kumpikin voidaan tuoda kotiin. :--)
Kuvasta nyt tietenkin puuttuu välikausipuku, kypärälakki, lakki sekä tumput ! :D 

 

Tässä hieman kuvaa minustakin... viikkoja siis 35+5. :)  

Ps. maha on hieman laskeutunut. :)

synnytys ajatuksia

Heippa lukijat ! 

Raskausviikkoja on tänään 34+5. Aika tuntuu kuluvan hurjan nopeaa, mutta en halua valittaa. :) Mulle ei oo vielä tullut sitä hetkeä sanallisesti, että mää haluan jo synnyttää, koska tää mahakaan ei oo vielä ollut oikeastaan minkäänlainen este vaan kuin kenkien laittamisessa jalkaan sekä sängyssä kun yrittää vaihtaa asentoa ja tyllerö onkin eriä mieltä. :)

Tänään mä ajattelin puhua tulevasta synnytyksestä ja kaikkea mitä siitä ajattelenkaan.

Synnytys on kaunis asia, vaikka pakko myöntää, että kun on törmännyt kauhutarinoihin synnytyksestä niin ne ovat pistäneet miettimään, että mihin mä oon oikein alkanut, mutta ehkä sillä hetkellä kun synnyttää ajatus pyörii lapsessa ja kipu ei olisi välttämättä niin valtavan hirveä, että siihen tekisi mieli kuolla?

Olen alkanut ajattelemaan, että se kipu minkä tulen tuntemaan synnytyksessä niin se johtaa hyvään asiaan, siihen jota olen odottanut yhdeksän kuukautta ja se mitä olemme yhdessä mieheni kanssa toivoneet jo pitkän aikaa.

Mua ei pelota, että synnytykseen voisi kuolla taika, että jotakin pahaa tapahtuisi. Olen niin luottavainen Suomen kätilöihin ja muutenkin, en missään vaiheessa ole ajatellutkaan, että tällainen asiakin on olemassa. Eniten olen miettinyt sitä, että miltä se kipu sitten tuntuu. Muutunko huutavaksi hulluksi niiden seurauksena, auttaako minulla ilokaasu tai epiduraali.

Kivunlievityksenä olen ajatellut ilokaasua sekä epiduraalia. En pelkää piikkejä, tämä on ainakin hyvä puoli. Mietin myös ammetta kivunlievityksenä, mutta en pietä sitä kumminkaan niin tähellisinä kuin noita kahta yllä olevaa. Mulle on myös tärkeää, että mieheni on vieressäni, vaikka ihan hiljaakin, ei tarvitse puhua, mutta kunhan on läsnä.

En oo missään vaiheessa ajatellut luomusynnytystä, koska ei musta oo sellaseen, että rakennetaan synnytyskuvitelmat kaikkien hieronnan, ammeen, akupunktion varaan eikä ajateltaisi lääkkeelistä kivunlievitystä ollenkaan. Jotenkin saattaisi tulla järkytyksenä jos olisi ajatellut tehdä synnytyksen luomuna ilman lääkkelisiä kivunlievityksiä ja sitten siihen ei pystyisikään ja joutuisi tavallaan antamaan itselleen periksi. Mulle ainakin tulisi alemmuustunne kun olisi luonut itselle sellaiset kuvitelmat jotka ei millään toteutuisikaan.

Onneksi en oo nytkään luonut sellaisia tarkkoja synnytysajatuksia vaan vähän tällaisia liipalaapa juttuja, jotka edes jotenkin valmentaisi mua siihen. Uskon, että jos suunnittelisin kaiken niin tarkkaan, että siitä ei olisi mitään varaa lipsua, niin se homma menisi aika perseelleen. Siksi mun ajatukset ei oo niin tarkkoja ja ytimekkäitä.

On mulla sellaisia juttujakin mitä en mieluisin haluaisi mm. välilihan leikkaus. Mietityttää se avautumisvaihe jos se on hidasta puuhaa, niin hajoaako mulla pää siihen odotteluun ja tuskailuun, tai sitten jos kävisikin niin, että avautumisvaihe olisi niin nopea, että paikat repeäisi mukavasti?

Aiemmin en ole miettinyt edes koko alapäätä, mutta nyt kun alkaa tajuamaan, että sieltä todellakin tulee lapsi niin mietityttää mahtuuko se tulemaan ja, että kuinka pahasti repeän vai repeänkö ollenkaan.

Onneksi nämä kaikki selviää sitten synnytyksen jälkeen.Voin sitten raportoida tohkeissani asioista, jotka toteutui ja mitkä ei todellakaan toteutunut. =D

Ps. en usko, että nämä mun synnytysajatukset auttaa ketään muuta kuin itseäni, mutta sehän tässä onkin nyt tarkoitus. :)

Neuvolakäynti sekä miehen ajatukset

Heippa ! Nyt on viikkoja 32+4. Me olemme voineet vallan mainiosti. Tyttö on vilkkaimmillaan mahassa öisin ja nyt ne yöpissa ramppaamiset on alkanut täälläkin päässä. Hehe. :D

Tänään kävin neuvolassa rutiini käynnillä. Painoin 81.6 kg, joten tähän mennessä kiloja on kertynyt 16 kg koko raskaudelta. :) Ei lannistuta siskot, kyllä ne kilot sitten ajan kanssa pois saa, ja pääasia on, että itse on tyytyväinen itseensä, edes jollakin tavalla. :)

Ensimmäistä kertaa minulla oli se oma neuvolatäti nyt ja hän oli niin mukava ! Jopa minun verenpaineeni olivat 132/86 eli todellakin alhaisimpia verrattuna edellisten tätien aikana otettuihin mittauksiin. mm lukemia oli silloin (162/106).

Täytyy kyllä kehua ja olla ylpeä, että kerrankin sai lähteä neuvolasta hymyssä suin ja mukava oli kuulla, että tämä sama täti on sitten myöskin lapsen kanssa tekemisessä.Sf-mitta oli 30 ja tyttären sydämensykkeet löivät 140-150 väliltä. :)

Hb oli 124 ja ensimmäisellä kerralla kun se on mitattu se on ollut 125, eli ei ole laskenut huimia lukemia ja todennäköistä on, ettei minun tarvitse syödä rautaa ollenkaan raskauden aikana. :)

Kysyin neuvolassa siitä, että järjestetäänkö/onko mahdollista päästä synnytyslaitokselle tutustumaan, mutta valitettavasti näitä mahdollisuuksia ei Oulussa enään ole, koska kätilöillä ei yksinkertaisesti riitä aikaa esittelemään. Meillä olisi mahdollisuus osallistua synnytysvalmennukseen, mutta olemme miehen kanssa tästä asiasta jo aiemmin keskustelleet, ettei meitä haluta tähän osallistua. Kysyin neuvolassa sitten myös, että mitä muita mahdollisuuksia on ja hän ehdotti, että hän pystyy itse järjestämään minulle ja miehelleni sellaisen pienehkön "info tilaisuuden" siitä, että miten toimitaan kun synnytys alkaa/ mihin otetaan yhteyttä ja tällöin voimme keskustella myöskin toiveista, joita meillä olisi synnytystä varten. :)

Mun mielestä toi on hyvä ja miehenikin varmasti arvostaa sitä, ettei kaikkea tarvi kirjoista lukea ja, että saa muidenkin näkökulmaa esille kuin vain minun ja neuvolakirjojen.  Lisäksi tää voi konkretisoida miehelleni tätä asiaa, että synnytys todellakin lähenee.

Kun siirrytään seuraavaan puheeseen, niin aijon kertoa teille seuraavanlaisen asian. Mieheni on käyttäytynyt viimeiset pari-kolme viikkoa siten, että kaljahammasta kolottaa jne, ja ymmärsinkin asian ja sanoin aikaisimpina viikkoina että mene vain, ettei minua haittaa, että baarissa istut. Siellä hän on istuskellut parit-kolmet perjantai illat ja viime viikonlopulla meillä tuli pienenlaista kränää tästä asiasta, koska yhtäkkiä huomasin vaan, että laskettuaika lähenee ja pitäisi keretä ostaa vielä mm. itkuhälyttimet ja muita pieniä askareita vauvalle ja ei kovin rahat säästy jos toinen vain kuluttaa rahat baarissa.

Keskustelimme mieheni kanssa pitkän tovin asiasta ja, vaikka kerroin oman kannan tähän juomisasiaan niin silti hän viime perjantaina niille teille lähti. Lauantai päivä sekä ilta meni asiaa selvitellessä, ja mieheni kertoi, että "hän juo vielä kun kerkeää juoda." En tiedä mistä ihmeestä hän on saanut sellaisen kuvan, että juominen on loppu kokonaan kun lapsi syntyy? Joo tietenkin juominen vähenee lapsen synnyttyä, mutta kyllä kai mies voi mennä baariin vaikka lapsi onkin syntynyt? Itsellänihän ei ole minkäänlaista vetovoimaa mennä edes baariin.

Loppujen lopuksi yhteenvetona oli se, että miehelleni on tullut ns. " kriisi", koska hän on huomannut sen, että laskettuaika lähenee ja kohta pitäisi ottaa vastuu muustakin asiasta kuin itsestä. Lisäksi mieheni sanoi, että hän on saanut kaikilta kavereiltaan negatiivisia kuvauksia lapsista, että aika ei riitä mihinkään ja, että yöt ovat aina unettomia. On jotenkin niin turhautunut olo siitä, että kaikki joilla on lapsia suurinpiirtein pelottelevat tulevaa isää siitä miten kamalaa on kun lapsi on tullut perheeseen.

Onneksi asia selvesi, että miksi juominen oli yhtäkkiä niin "tärkeää." Onneksi myös mieheni ymmärsi tilanteen, että ei se elämä siihen lopu, ihmiset vain kuvittavat erinvärisiä kuvia joita paisutellaan liikaa. Kohtahan kukaan ei halua isäksi, jos noin pelotellaan.

Huhhuh. Ja kun mun joku kaveri tulee raskaaksi, niin en todellakaan pelottele häntä äitiydestä. Tietenkin faktoja voi kertoa, mutta uskon, että eiköhän ne negatiiviset asiat tule itse huomaamaan? Miksi niistä pitää puhua koko ajan? Itse ainakin pyrin puhumaan positiiviseen sävyyn ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä asioista.

Ps. Muutamme perjantaina omaan kotiin. <3

                                                       Tässäpäs massukuva 32+4. :)

läärätystä ja suositusta

Heti aluksi ajattelin piristää teitä tälläisella "kesäisellä" kuvalla. Eilen saatiin napattua tällainen hieman aurinkoinen kuva, rajasin siskoni tästä kuvasta pois, koska en usko, että hän välttämättä haluaa esiintyä täällä minun blogissani. =)

Ajatelkaa, että kohta kesä on mennyt. Mihin se oikein meni? Miten se menikin näin nopeaa? Näitä kysymyksiä riittää. Mä kumminkin nautin tällä hetkellä, että aika menee nopeaa. Pientä stressiä on toki ilmassa, kun meidän kolmion hausta ei ole kuulunut mitään uutta purtavaa ja mietiskelen,että kerkeääkö kuukaudessa asunnosta saada kunnollisen vauvaa varten jos me syyskuussa päästäisiin muuttamaan.

Ostettavaa vielä riittää. Sitteri, amme sekä pinnasänky puuttuu+ hoitotaso, mutta onneksi on vielä aikaa. :) Aloin miettimään tässä yksi kaunis ja kirkas päivä, että jos en olis alkanu keräämään ja ostamaan vauvalle vaatteita jo varhaisessa vaiheessa, niin miten olisin nyt paria-kolmea kuukautta ennen pystynyt ostamaan kaiken nämä määrät mitä vauvalle on nyt? Tai siis millä rahalla?

Suosittelen siis ns. "vähävaraisille" opiskelija äideille ja isille, että lasten vaatteiden hankinta kannattaa aloittaa jo varhaisessa raskausvaiheessa. Ostimme vaatteita jo ennen kuin tiesimme  lapsen sukupuolta, enkä kyllä kadu yhtään. :) Onhan siinä tietenkin aina riskinsä, että jotakin tapahtuu ja sitten vaatteille ei olekaan käyttäjää, mutta aina ne saa myytyä eteenpäin ja ainahan ne säästyy ?

Mulla on töitä elokuun 3.päivään asti ja sen jälkeen alan hankkimaan loput tärkeät tavarat ja alan pohtimaan synnytystä ! Ajattelin pohtia sitä tänne blogiin ja toivoisin, että esittäisitte kysymyksiä tai ihan mitä vaan koskien synnytystä.  Olemme päättäneet yhdessä mieheni kanssa, että synnytysvalmennuskurssille emme ole menossa. Mietteet,kokemukset ja kysymykset ovat tervetulleita myös tätä asiaa kohden ! :)

kultaakin rikkaampana

Heissan ! Ihanaa kun ilmat on kylmemmät, kuin aikaisemmin. Hehe, uskon, että ne jotka ovat viimeisillään ovat samaa mieltä kanssani, vaikka eihän mulla nyt raskauden puolesta vielä niin tukalat oltavat olekaan, mutta työn teko onnistuu paremmin ilman älytöntä kuumuutta. :--)

Mulla on teille parikin asiaa, joista haluan puhua. Eilen tapahtui jotain niin ihanaa, ja nyt tämä ihanuus on toistunut myös tänään ja tulee varmasti jatkumaankin. Huomasin nimittäin mieheni kanssa kun makasimme sohvalla, että vauvan potkut näkyy mahalta.(viikkoja nyt 25+3) Voi että oon onnellinen, koska aiemmin kirjoittelin sitä, että vauvan liikkeet olisi heikentyneet niin ettei aina etes huomaa hänen liikkuvan, mutta nyt kun potkut näkyvät, niin olo on paljon turvallisempi itsellä. Ja onhan se ihanaa, kun joku muistuttaa näkymisellään, että äiti täällä mä oon. <3

Meidän yhdistelmävaunutkin saapui eilen postissa ja nekin sitten laitettiin kasaan, jotta nähtiin, että onhan ne itseä mielyttävät ja kyllä ne on ! Nää on just kuin meille luotu. Ei oo liian värikästä, mutta ei oo täysin mustakaan. :)

Massulista laiteltiin vähän taas kuvaa. Tää on ihan tuore kuva, just äskön sen räpsäsin. :D Onhan tuota muotoa hieman tullut, mutta kun olen tutkailut itseäni sekä tuttavien kanssa jutellut, niin oikeastaan niitä kiloja ei huomaa muualta kuin mahasta ja hieman takapuolelle tullut myös.Yleensä mulla on tosi ihana olo mahan kanssa, mutta joskus tulee sitten niitä hetkiä, kun tuntee itsensä jotenkin "epäviehättäväksi."

Uskon, että monet ajattelevat blogia lukiessani, että " herran jumala miten sillä on jo nyt päälle 10kg tullut painoa", mutta ruokavalioni on ollut samana kuin aiemmin raskauttakin, etten ole alkanut syömään mitään herkkuja sen enempää kuin aiemminkaan ja pääasiassa en ole kyllä laittanut yhtään ruokailuihin mukaan enempää kasviksiakaan. En halua stressata kiloista, koska tiedän, että kyllä ne sitten saa myös pois jossakin vaiheessa. Mulla ei siis ole tarkoitus alkaa heti pääkolmantena jalkana juoksemaan, jotta ne kilot tippuis, vaan varmaan sen parin kuukauden jälkeen niille kiloille voi alkaakin tekemään kuntoilun parissa jotakin, mutta kyllähän imetyskin jonkun verran painoa pudottaa. :--) Tällaista tässä, toivottavasti jaksatte mun läärätyksiä. Mä ainakin tykkään kun lukijoitakin on nykyään enemmän ! <3

Pieniä kuulumisia, sekä hoitopöytä mietintää

Heippatirallaa ! Viikkoja on nyt 24+4. Nyt on alkanut ilmat lämpenemään ja sen kyllä huomaa. Hiki poskella saa olla, mutta samahan se on, kerranhan se kesä vaan on. :D Mun pitäis aloittaa seuraamaan verenpainetta ensi neuvola kerralle (17.7), joten tulen merkkaamaan tännekin sitten niitä lukemia, kunhan saan ostettua sen verenpainemittarin. :)

Mun mielestä se neuvolantäti oli kylläkin liian neuroottinen niille lukemille viime kerralla, koska oli niin monta tekijää miksi se oli korkealla mm. uusi neuvolantäti sekä hirveellä kiireellä menny suoraan töistä ja mitataan verenpaineet.  Oikeastihan siinä pitäisi hetki keretä rauhoittua ennen kuin se mitataan, mutta minkäs sille voipi, että joskus on niin kiireistä. :) Neuvolantäti ei viime kerralla tuntunut ymmärtävän näitä mun perusteluja näille kyseisille lukemille (143/87).

Tyttö on nyt hieman rauhoittunut tällä viikolla. Viikonlopulla potkuja tuli sellaisiakin, että ihan tuntu välissä, että mitä palloa tyllerö sielä potkislee, mutta nyt hän on ollut rauhallinen eikä päivällä niinkään ole innokas potkiskelemaan vaan aloittaa tunnistettavat liikkeensä sitten illasta. :)

Laitoimme tänään asuntohakemuksen menemään, joten nyt sitten aletaan odottelemaan, että milloin se sopiva asunto löytyisi. Toiveena meillä on siis kolmio, neliöitä 65-77, luhtitalo/rivitalo sekä plussaa olisi sauna. Asunto saisi olla sellainen, että se olisi saman tien riittävän iso, jottei heti tarvitsisi olla muuttamassa toiseen, sekä se saisi olla rauhalliselta alueelta ja tarpeeksi läheltä keskustaa, jotta kulkeminen olisi helpompaa.

Olen miettinyt, että onkohan lapselle sopiva hoitopöytä sellainen pinnasängyn päälle tuleva hoitotaso, koska en haluaisi välttämättä ostaa "turhaan" varsinaista hoitopöytää, kun se vie kumminkin tilaa ja loppujen lopuksi en niinkään tiedä onko sillä niin paljon käyttöä, kun varmaankin sitä tulee sitten vaihdeltua vaippaa vähän milloin missäkin? Haluaisin, että kertoisitte kokemuksia/ mielipiteitä tähän asiaan, jotta osattaisiin tehdä jonkinlaista päätöstä tähän asiaan, vaikka aikaahan tässä on vielä jälellä miettiäkkin. Joten plussia ja miinuksia tästä asiasta tulemaan tänne suuntaan. ;)

                     

pieniä kuulumisia minulta

Uww, taas nämä ensimmäiset sanat ovat pahoitteluja siitä, että olen ollut laiskalla tuulella blogin suhteen, mutta muuten olenkin sitten puurtanut menemään. :) Tänään ajattelin kertoa miten mun aika menee arkipäivinä. Herään 5.45  kellon soittoon, puen vaatteet, laittaudun ja kello 6.40 poljen pyörällä bussipysäkille ja sieltä hyppään bussiin. Noin 7.35 olen töissä ja siellä olen 15.30 asti, kunnes menen pysäkille ja bussi saapuu 15.45. Saavun kotipihalle 16.25 ja voin sanoa, että puhki ollaan ! :D Sitten seuraavat tunnit onkin vapaa-aikaa ja 22.30-23.00 olen jo unessa.

Haha, kuulostaapa hyvältä tämä aloitus, mutta nyt ihaniin uutisiin. Me ollaan nyt sitten muutettu tänne mun porukoille väliaikasesti, vielä on siivoamatta se meidän kaksio, mutta onneksi tässä on kaksi viikkoa aikaa tehdä se. :) Raskausaika tuntuu tällä hetkellä ihanalta, vaikka pieniä vaatekriisejä onkin ollut. Tänään nimittäin oli niin kuuma päivä, että eihän mulla oikeen oo mitään sellaisia kesähameitakaan mitä pystyisi legginssien kanssa pitämään. Joten huomenna kun palkka tulee, juoksen ostamaan ne hyvät kesävaatteet. :D

Onneksi huomenna on perjantai. Oon niin oottanu viikonloppua, että saa omistaa aikaa itselle ja rakkaimmille ihmisille. Mä oon oikeesti miettiny, että miten onnekas oikeastaan olen, kun olen saanut kesätöitä jopa raskaana, koska monet ihmiset ei välttämättä ottaisi töihin. Tai niin olen ainakin kuullut. Minulla on ens viikon perjantaina vapaapäivä ja sen mä käytän itseeni. Meen kampaamoon ja saan uudet värit päähän. :--)))

Tyttö on ollut terhakkana masussa. Siellä se jumputtelee, saattaa kyllä johtua näistä lämpimistä päivistäkin. Tilasin tänään kahdet imetysliivit, ei sellaisia mummoja, vaan sellaisia jotka näyttää ihan normaaleilta rintsikoilta ja on ihan kivan näkösiä :--) Yhteis hintaa tuli 60 euroa, mutta valitsen niistä sitten vain toiset kunhan olen sovittanut niitä. :)

Huomenna tulee viikkoja tasan 22. =)=)=)Ensi viikon tiistaina olisi neuvolaan aika, uskon, että tällä kerralla täyttelemme kelan papereita. Jos muistelen oikein?=D

Kun kävin rakenneultrassa lapsen painoarvio oli 350grammaa, sydämensyke 148 ja pituutta pääperämitassa 18.9 cm :)

                                              Tältä massuli näyttää tällä hetkellä :)

rv 20+2

Tänään on viikkoja on 20+2. Aatelkaa näin se aika viuhahtaa. :--) Mua vähän harmittaa, kun kirjottelu on hieman jäänyt, kun oon ollu niin poikki noiden työpäivien jälkeen, mutta nyt mä omistaudun teille. Mulla on joka päivä tullut verta nenästä, ei oo yhtään mukavaa, eikä se mitenkään vaarallistakaan ole, mutta mietin vain, että onkohan mulla jotakin esim. vitamiinin puutosta? Mulla on kyllä ollu aina herkkä nenä, mm. jos itken, niin silloinkin saattaa alkaa nenä vuotamaan. Pitää nyt vähän seurailla tätä tilannetta, joten kirjoittelen kyllä sitten, että miten tämä veri asia ratkesi.

Perjantaina mieheni oli viihteellä ja kävin itse siskoni luona kylässä, joka on muuten myöskin raskaana. :) Minulla on laskettuaika 20.lokakuuta ja siskollani marraskuun alkupuolella. Kun toilailin yksin koko päivän, alkoin ajattelemaan sitä rakenneultraa, joka meillä on ensi keskiviikkona. Sain kaiken maailman ajatuksia, että mitä jos siellä ei olekaan kaikki hyvin ja mitä jos siltä puuttuu sormia tai varpaita. Noh tästä "kriisistä" selvittyäni totesin, että sehän selviää sitten keskiviikkona ja olisi varmaan tullut jo jonkinlaisia merkkejä siitä, ettei kaikki olekaan hyvin, tai että sikiöseulannassa ois havaittu jo jotakin poikkeavaa?

Kumminkin olen miettinyt monta kertaa, että mitä jos nyt todettaisiin, että lapsi onkin pahasti kehitysvammainen ja diagnoosi ois tosi huono hänen kannaltaan. Oon hoitanut ja toiminut kehitysvammaisten parissa, jotka ovat olleet hoitolaitoksissa ja mun mielestä on niin väärin, että sinne puukataan niitä ja omat vanhemmat ei käy edes näkemässä heitä. Kumminkin ei minusta olisi hoitamaan myöskään loppu elämää omaa lastani. (tällä osiolla en tarkoita mitään paheksuntaa kehitysvammaisia kohtaan, arvostan kyllä heitä, jotka hoitavat kotona, mutta itsestäni ei varmasti olisi siihen.) Miettimisen jälkeen, en siltikään todennut, että mitä mä/ me oikeasti tehtäisiin.

Tällaiset mietinnät kuulemma kuuluu raskauteen. Mun ensimmäiset mietinnät oli nyt tässä. En oikeastaan alkuvaiheessakaan pelännyt mitään, muuta kuin mietin, että onkohan siellä elämää. Tässähän kerkeää vielä stressata monen monet asiat ennen kuin lapsi on edes täällä maapallolla. :D mutta ehkä nämä mietinnätkin kasvattaa omalla tavallaan?

Noniiin ollaan tehty yhdenlaisia päätöksiä yhdistelmävaunuista. Ostamme ne uutena, mutta merkillä ei ole niinkään väliä, hinnaltaan ne voisivat olla 400-500 euroa. Vaunut tulee olla myös neutraalit, koska ainahan siihen rakenneultraankaan ei ole luottamista. Sitten rattailtaan ne olisivat neljä pyöräiset ja isoilla rattailla. Muita päätöksiä sen suhteen ei olla vielä tehty. :D Varmaan joskus heinä-elokuussa lähtään ostoksille. :)

                                                    tältä minä näytän tällä hetkellä :)

totuutta ja lauantaita

Heissan ! Tänään oon hieman pakkaillut koriste esineitä laatikkoon ja pikku hiljaa niitä aletaan kuskaamaan mun vanhempien luokse. Ihanaa päästä tästä kaksiosta pois, mutta siihenkin on vielä aikaa noin. kuukausi. Ihanaa, olla se 1-2kk ja etsiä sitä "unelmien" kolmiota. :)

Nyt on pakko sanoa, että mä oon taas oma itseni. En oo enää sellainen kärttynen ja mieliala pommi kun olin raskauden alkupuolella, ehkä nyt on jotenkin helpottava vaihe, kun tuntuu, että kaikki on niin hyvin ja mulla on maailman ihanin mies. :) Haluaisin tietää jo äkkiä, että kumpi siellä masussa möyryää. Jotenkin olo tuntuu niin tyttömäiseltä, mutta toisaalta pääkoppa sanoo, että tummasilmäinen poitsu sieltä tulee !

Tosiaan, en oo vieläkään tuntenut liikkeitä(rv 19+1). En kumminkaan murennu siitä, ettei niitä vielä ole tuntenut. Olen yrittänyt joka ilta ennen nukkumaan menoa rauhoittua ja pidellä kättä masun päällä ja vähän kukuilla kädellä että onkos siellä ketään, vastauksia ei vielä ole kuulunut, että äiti mä täällä potkiskelen vähän. Se haluaa vaa pitää potkut vielä omanaan. :D En jaksaisi odottaa, että mä tuntisin sen liikkeen, mutta lapsen ehdoilla mennään. :) Mieheni sanoo, että potkut tuntuu kahden viikon päästä, hän on niin hyvä "ennustaja", etten yhtään ihmettelisi, että se olisi niin.

Tänään ajattelin kertoa teille, miten tapasimme mieheni kanssa. Mieheni oli täyttänyt joku aika sitten 18-vuotta ja hänen ensi autonsa oli punainen bmw, jossa oli musta konepelti. Autossa oli kovat mölinät, siis takaputken puolelta. Olimme liikkuneet samoissa piireissä monta vuotta, mutta jotenkin tämä henkilö oli jäänyt aina mun huomion ulkopuolelle, etten ollut huomannut edes hänen olemassa oloaan. Olin tällöin 15- vuotias, kun tämä kaikki tapahtui. Olin niin ihastunut tähän bmw autoon, että kuski jäi minulta ensin niin huomaamatta. Kunnes mä näin tän ihmisen ihan läheltä. Kerran me lähdettiin sitten kaverini kanssa mieheni kyytiin ja silloin samalla kerralla, mieheni bmw lähti mustallajäällä liukumaan ja se osui sellaiseen kaivoon, ja tää bemari romuttui niin ettei sillä enään tehnyt mitään. Sitten me lähdettiin mun kaverin kanssa tästä tilanteesta pois ja lähdettiin kohti uusia paikkoja. Sitten tää mies oli kysyny sen kaverilta mun numeroa ja tässä sitä nyt ollaan. :)

Nykypäivänä bemarit ei oo edes ihania, mutta mieheni on. Olenpas lässynlää päällä, varmaan tuskallista luettavaa. xd mutta päivääkään en ole katunut, että mä menin hänen kyytiinsä. Ennen meidän vauva uutisia, mä en ollut tekemisissä mieheni vanhempien kanssa, vaikka muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, niin siltikään heitä ei koskaan näkynyt tai mua ei edes jouluna kysytty heidän luokseen. Nykyään välit on hyvät, he käyvät meillä kylässä, me käymme heillä ja muutenkin yhteistä puhuttavaa alkaa pikku hiljaa olla enemmän. Tässä parisuhteessa tuleva vauva on yhdistänyt mut miehen vanhempiin, mä toivoinkin, että välit lähenisi raskauden myötä.

Huomenna on sunnuntai. Jos joku lukee tällä hetkellä tätä blogia, toivoisin että jättäisit minulle kysymyksiä joihin voisin vastailla huomisessa blogissa. Voitaisiin melkeinpä julistaa sunnuntai sellaiseksi kysely blogiksi. Miltä kuullostaa? Mä nyt kerron teille vielä sen, että nauttikaa kaikista päivistä, toivoo posiitivinen kirjoittelija. :)

masu 19+1

Ensimmäinen lääkärikäynti neuvolan yhteydessä =)

Heissan lukijat ! Tästä kirjoituksesta lähtee nyt tämä tilanne mikä tällä hetkellä on menossa, elikkäs raskausviikko 17+6. Ensimmäinen lääkärikäynti oli toissapäivänä, ja olin luullut, että lääkärissä ultrataan ja katsotaan vain, että onhan kaikki hyvin. Niin no, eihän tällaisia asioita voi tietää, jos ei aiempaa kokemusta ole ja neuvolassakin asiasta sanottiin vain niin, että "lääkäri on oikein mukava". Menin sinne lääkärihuoneeseen, hänellä oli opiskelija siellä, ja eihän se minua varsinaisesti haitannut, mutta olisin ollut enemmän otettu jos tämä opiskelija olisi puhunut jotakin raskauteen liittyvästä tai kysellyt edes ne kysymykset mitä lääkäri minulle esitti.

Noh.... lääkärissä tarkistettiin kohdunsuu ja näin edespäin, eli ei todellakaan ultrattu tai mitään.. Lääkäri kysyi minulta, että onko mitään kysyttävää, niin iloisena selitin, että joko nyt näkyy tuleeko tyttö vai poika. Lääkäri vastasi tähän vain, että ei me täällä ultrata. Olin, että asia selvä. Kun menin makuulle siihen, lääkäri kyseli mitä teen, mitä mieheni tekee ja kaiken lisäksi esitti kysymyksen " kauan olette olleet yhdessä?" Minulle tuli tästä viimeisestä kysymyksestä sellainen olo, että lääkäri varmaan aatteli, että tämä suhde olisi joku kuukauden juttu, noh vastasin tähän todellisesti ja sanoin että kohta kolme vuotta. Ja sitten se lääkäri oli vaan hiljaa. En tykännyt yhtään tästä lääkäristä, toivottavasti ensi kerralla vastaanotto olisi mukavempi ja minulle etes kerrottaisiin mitä tehdään.


Rakenneultraan olisi meno kuudes kesäkuuta ja aijomme kysyä kumpi tulee. :) Tänne sitten kirjoittelemaan, että tuleeko vaatteista pehmeän vaaleanpunaista vaiko sinistä ;)

Tässä masukuva 17+6 viikolta, eli tänään otettu kuva. :)