its a monday

Täällä mä istun teekuppi kädessä, voi tätä ihanuutta, voi että tää on hyvää ! Kuuntelen tässä samalla Tiktakkia, tulee jotenkin niin vanhat ajat mieleen. Aina sai samaistua nuihin kappaleisiin ja olla tunteella mukana ! En mä varmaan oo käsittäny edes nuita kappaleiden sanoja, nyt myöhemmällä iällä ne tajuaa ehkä paremmin?

"Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää."

Viikkoja on tänään 37+3 ja mä tunnen itseni raskaaksi ! Tuntuu ihanalta ajatella, että kohta meitä onkin kolme ja kohta meillä on oma perhe. Saamme kokea vanhemmuuden, vastoinkäymiset ja kaikki ihanuudet ! Toivon, että arvostan itseäni äitinä, vaikka välillä tuntuisikin huonolta tai, että mä en osaa mitään. Jännää ajatella, että voin palata tänne blogiin katsomaan mitä mä oon aatellut ja mistä mä oon haaveillut. (ihan näin ohi mennen mainitsin..)

Eilen kävimme Marcuksen mummolla kyläilemässä ja siellä oli pullia, muffinsseja,pannukakkua ja muitakin hyviä herkkuja. Mähän söin niitä niin kuin pikkuinen porsas.*:) Isomummo oli ostellut tytölle vaatteita ja tällaisen "säilytysjutskan", en nyt osannut keksiä sille oikeanlaista nimeä, mutta näihin "koloihin" voimme laittaa vaikka naperon hoitotarvikkeita, jotka on hyvä olla käden ulottuvissa.

 Tässäpäs se olisi... :---)

 Loppujen lopuksi olemme Marcuksen kanssa ostanut tytölle aika paljon kaikkea itse, joten on mukavaa, että sitten myös saa muualtakin asioita ja sellaisia mitä itse ei ole edes ajatellut. :) Tällä en nyt tarkoita sitä, että mua jotenkin vituttais ärsyttäis ostaa tai en raskisi, mutta kun tulin raskaaksi ajattelin, ettei ostettavaa niin paljoa edes ole, mutta loppujen lopuksi kyllä sitä on. :D 

Mekin ollaan paljon ostettu käytettynä (siinä on säästänyt), mutta olen ollut kumminkin aika vaativa käytettyjen suhteen, ettei mulle mikä tahansa "rääsy" ole kelvannut, vaan myös sen on pitänyt olla hyvä kuntoinen esim. vaatteet, turvakaukalo, sitteri, pinnasänky, hoitopöytä. + Hoitopöytä ei olisi ollut niin välttämätön, mutta onhan tuo aika näppärä, ainakin pienelle vauvalle.

Yhdistelmävaunut, kylpyamme ja rintapumppu+ hoitotarvikkeet+tuttipullot+tutit on ostettu täysin uutena. Ja toki on muutamia vaatteita ostettu uutena, mutta enimmikseen kirppareilta. ;))

Tässä kuvaa Aventin tuttipullosta, Aventin rintapumpusta sekä Isi syöttää-tuttipullosta. Tässä on kaikki meidän tuttipullot (eli yhteensä 3kpl) ja kaikissa on "nänninmuotoiset" päät. :--) Mitä ajattelette, eikö olekin 3kpl ihan sopiva määrä ? :)

Ps. Tässähän voi alkaa jo laskemaan päiviä laskettuunaikaan.. Siihen on toden totta 18 yötä! Mutta mä uskon, että me synnytetään 18.päivä eikä laskettuna 19. päivänä.(haha, kumminki menee viikkokin yli.) Uskon, ettei me aiemmin synnyttämässä ainakaan olla kun tää meidän tyllerö ei vaikuta yhtään siltä, että se aikaisemmin sieltä ainakaan tulisi. :D

Kiukkupussi purkautuu

Heippa kaikki lukijat ! Nyt mä voisin kertoa teille, että kuinka pahalla päällä oon ollut koko viikon. Oon niin stressannut näitä asuntoasioita, yhtäkkiä oon havahtunu siihen, että kohtahan mä voin jo synnyttää ja musta tuntuu, että en oo kerenny paljon mitään asioita vielä miettimäänkään. (noh viikkoja 28+5) mutta kaikki tuntuu tällä hetkellä kiristävän mun pinnaa. En tiedä kun en oikein muiden blogeja niinkään ole lukenut, että onko muilla tullut tällaisia "kauseja " tai en tiedä voiko tätä kutsua kaudeksi, mutta suoraan sanottuna olen ollut niin hirveä kiukkupussi, että kaikki viha purkautuu lähimmäiseen eli mieheeni.

Tuntuu oikeasti siltä, että miten hemmetti mää voin tuntea itteni näin kiukkuseksi raskaana? Yleensä olen niin hyväntuulinen, että tällainen viikon kestoinen kiukku ei ole kyllä yhtään mulle tuttua. Jotenkin mulle on luotu sellainen kuva, että raskaana mikään ei ole huonosti. Mulla on taas tuntunut, että koko tämän viikon kaikki asiat on ollut huonosti ja että mikään ei riitä/taikka kelpaa mulle.

Asunto juttuun on tullut edistystä. Mennään huomenna katsomaan asuntoa pienestä kerrostaloyhtiöstä jossa on vain kaksi kerrosta ja se meidän asunto tulisi juurikin olemaan toisessa kerroksessa eikä siinä ole hissiä. Oon tästäkin niin "katkeroitunut"..jotenkin luotin siihen, että kyllä aika riittää ja kyllä se oikea rivitalo kolmio tai luhtitalo kolmio löytyy.. mutta ei ole löytynyt ei. Niin nyt sitten mennään katsomaan sitä kerrostalo kämppää. Tiedän sen asuinympäristön.. joten on se rauhallista aluetta, mutta oon aina sanonut, että musta ei kerrostaloihmistä tuu, mutta niin siinä taitaa "tytöt" nyt käydä että sellainen musta juurikin tulee.

En tarkoita mitään pahaa tuolla kerrostaloihmis jutulla, mutta jotenkin mulla on ennakkoluuloja tätä juttua kohtaan, mutta siltikin haluan uskoa parempaan, että se kämppä olisi hyvä ja tilava ja, että meillä olisi edes jokin asunto missä aloittaa yhteinen perhe-elämä vauvan ja miehen kanssa. Jos tää kämppä nyt sitten tärppää niin, meillä olisi muutto syyskuun 1.päivä. Ja onhan tässä se hyvä puoli, että se on vaan vuokra-asunto, että aina voi etsiä parempaa ja muuttaa parempaan, mutta muistaakseni muuttaminen on rankkaa puuhaa, eikä sitä tekis mieli edes heti puolen vuoden päästä tehdä kun on kerrankin saanut asunnon  näyttämään kodilta.

Positiivinen puoli täällä on se, että mulla on huomenna viimeinen työpäivä ja sitten mä pääsen miettimään pääni pyörälle kaikkien muiden asioiden kanssa, hehe. :D Jos mä jotenkin annoin teille negatiivisin blogi kirjoituksen, niin jes olen kerrankin onnistunut sanomaan, että voi kiukututtaa !

Lopuksi vielä lisäystä isyyspakkaukseen >>>

Ps. Kirjoitan teille kyllä miten tämän kiukun kanssa sitten kävi. Ja kerron myös siitä asuntoon tutustumis kerrasta, että miltä se nyt sitten oikeastikin tuntui.