kuulumisia ja kahvilabaari äksidentti

Viikonloppu meni mukavasti. Olimme koko viikonlopun kotona ja oikeastaan vain olimme tekemättä mitään. Asensimme autoon telakan, joten sekin nyt sitten on valmiina turvakaukaloa odottamassa. Lenkkeilin viikonlopulla joka päivä ja lauantaina tein suurimman kävelylenkin mitä olen raskausaikana tehnyt, mutta ei se kyllä auttanut mitään ! Eilen supistuksia tuli, mutta ne oli niin epäsäännöllisiä ja kun vihdoin ja viimein niitä alkoi tulla hieman tiheämpään niin ne myöskin tyssäsivät siihen paikkaan, joten taas sai tyytyä siihen, ettei me vielä mihinkään lähdetä. =D

Marcuskin on ollut hyvin toiveikkaana näistä supistuksista, mutta nyt hän on todennut vaan, että joka ilta sää sanot, että "ei me välttämättä olla tässä huomenna aamulla". Joten odottelu on sitten vain maltti puuhaa !:)

Ääh, menin eilen kaverini kanssa käymään kahvilla yhdessä "kahvilabaarissa". Tai se on sellainen paikka missä voi kahvitella, syödä ruokaa tai juoda ja laulaa karaokea. Meillä on yksi entinen läheinen kaveri siellä töissä  ja mun mielestä tän työntekijän ois pitänyt puuttua tähän tilanteeseen minkä tulen tähän selittämään seuraavaksi.

Mä join kahvia ja mun kaveri joi teetä. Istuttiin lähellä sitä baarin tiskiä ja kauempana istui joitain juoppoja, jotka älisi ja mölisi vaan keskenään, mutta ei me etes kiinnitetty niihin sen kummempaa kontaktia. Sitten yhtäkkiä se yks juoppo huutaa, että " Kattokaa tuolla on kaks punapäätä." Katoin vaan mun kaveria, että ei jumalauta oo totta, että tuo lähtee tännepäin tulemaan. No siihen meidän pöytään se sitten istahti, haisevineen kaljoineen. Aluksi se jutteli jotakin mukavia, että miksi te ette laula jne. Vastailin näihin, että ei meitä laulata. Ja en missään vaiheessa avannut keskustelua, kysellyt häneltä mitään eikä myöskään kaverini.

Sitten tämä juoppo laulaa luikautti jonkun kappaleen karaokena ja taas se tuli istumaan siihen meidän pöytään niin yhtäkkiä se sanoo mun kaverille, että " SAATANAN POIKATYTTÖ". Mun kaveri oli silleen, että anteeks kuinka, ja, että miks sää nuin sanoit.. Mää tässä hetkellä olin suu auki, ja katoin että ei oo totta.. Ja sitten mun kaveri sanoi, että voitko poistua ja me molemmat oltiin silleen, että mee pois ja sitten se juoppo alkaa vaan, että " Suutuitko sää?" "ANTEEKSI" anteeksi.. ja oikein huutaa sitä anteeksi sanaa siinä.. Niin mun mielestä sen baarin työntekijän ois pitänyt puuttua tähän tilanteeseen, koska se näki koko ajan kuinka meitä häiritti kun se juoppo siinä oli ja kuinka tämä järjesti tollaisen shown. No sitten se työntekijä tulee siihen ja tää mun kaveri selittää sille tämän jutun, niin se työntekijä vaan tokaisee, että "koita kestää,älä ota tosissaan." Eli tässä sen huomaa miten teenjuoja joutuu kestämään juoppojen käytöstä, koska ne juopot kittaa ja istuu sielä joka päivä ja se on kannattavaa sille yritykselle, mutta hei joku raja sentään?

Niin ja tultiinhan mullekin niin ystävällisesti puhumaan. Toinen juoppo tästä samaisesta pesueesta tulee kysymään kun olemme lähdössä kaverini kanssa pois, että ookko syöny vai mitä sulle on tapahtunu? Tokaisin vaa, että joo alle kaks viikkua laskettuunaikaan, niin ja seuraavaksi sää varmaan kysyt, että oliko vahinko? Joo voin sanoa, ettei todellakaan ollut. :---D Olisitte nähneet tän juopon ilmeen !Haha.

Mutta otimpahan opikseni, että juon kahvit tästä lähtien kotona !

Kuvaa viikonlopulta :--D

PSSS. Tänään ollaan 38+3 ! <3

"vielä kun kerkeät"

Oon herännyt tuossa puol kahdeksan maissa kun Marcus lähti kouluun. Nyt oon lajitellu pyykkejä, laittanu tiskikoneen pauhamaan, lukenu blogikirjotuksia(jotka on muuten todella hyviä.) :)))))

Tänään mä nään kaveria. Jota en oo nähnyt yli vuoteen kunnolla ja pitäisikö tähän nyt sitten todeta,
että "vielä kun kerkeää."

Sitähän jotkut ihmiset toitottavat. Olen itse valinnut polkuni ja tämä on se, jota haluan kulkea.  Haluan oman perheen ja ei se mun mielestä oo mitään "paikalleen jämähtämistä." Jokaisen oma valinta miten polkunsa kulkee ja tämä on se miten minä haluan sen kulkea. Vai mitä?

En ole varmaankaan ainut joka on saanut kuulla tuosta vielä kun kerkeää-lausahduksesta, onhan se mukavaa, että ihmiset toitottavat niitä negatiivisia puolia lapsista, mutta enköhän mää tuu ite sitten sen huomaamaan. Enkä todellakaan ole olettanutkaan, että kaikki olisi samanlaista kuin silloin kun olin raskaana ja vauva oli vielä mahassa.

Ja toinen mistä ihmiset ovat myöskin kiinnostuneita puhumaan on, että....."Ethän sinä kerennyt kauaa baareissa käydä." Niiin? Ei se mun haave ookaan, että bailaan? Jos nuo baarit olisi mielessä niin tuskin olisin 17-vuotiaasta asti yrittänyt tulla raskaaksi tai  tuskin olisin jättänyt ehkäisyä pois?

Olen tähän sitten sanonut, että mulle riitti ihan hyvin se kun täytin 18-vuotta marraskuussa ja kävin muutamat kerrat nuo paikalliset läpi ja totesin, että eihän näissä oo mitään järkee etes ! Samat ihmiset aina kun niissä baareissa kävi ja samat jutut. Toinen nuoli sitä ja toinen nuoli tätä ja sitten vielä se toinen. Niin siis toden totta voin sanoa, että ei kyllä oma haave oo ikinä ollut nuo baareissa juoksemiset ja mikäs siinä jos jonkun elämänhaave on se, että täyttää 18 ja siitä asti voi istua joka viikonloppu vaan baareissa, mutta mun haave on ollut kyllä jo kauan ihan muuta.

Miksi ihmiset ei voi vaan elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa? Tai miksi jokaisesta asiasta etsitään aina ensin niitä negatiivisia puolia? Siinäpäs vasta kysymykset, ehkä oraakkeli osaisi vastata näihin.

Sinä kysyit:

Miksi ihmiset ei voi vaan elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa?

---

Oraakkeli vastasi:

Kaikelle ei ole olemassa syytä.

Sinä kysyit:

Tai miksi jokaisesta asiasta etsitään aina ensin niitä negatiivisia puolia?

---

Oraakkeli vastasi:

Koska tänään on aurinkokuntamme planeetat lineaarisessa konjuktiossa ja koska minä sanon niin (olenhan sentään aina oikeassa).

Eli ei paljon oraakkelin vastauksetkaan auttanut ! Toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitin, tietenkin elämä muuttuu lapsen myötä, mutta niin mä oon halunnutkin ! :)

Gallup itsestäni, tukiverkostosta, miehestä sekä raskauteen liittyvistä ajatuksista

Mä ajattelin kirjoittaa teille itsestäni, tukiverkostostani, miehestäni sekä muista ajatuksistani. Mietin, että millä tavalla se olisi teille selkeää luettavaa ja samalla voisitte poimia sieltä kysymyksiä omiin raskaus blogeihin. :)

Myöhemmin tarkoitukseni olisi myös, että kirjoitan teille synnytykseen valmistautumisesta ja muitakin siihen liittyviä ajatuksia.


Tästä se totuuksien kertominen nyt sitten alkaa..
(En kyllä koskaan olekaan valehdellut blogiin.)Teille mä oon rehellinen suomalainen tuleva äiti ! :)

Minkälaisena ihmisenä näen itseni?- Olen sellainen tyyppi joka omistaa punaiset hiukset, tuo omia mielipiteitä esille, yritän ymmärtää ihmisiä laajalla käsitteellä, mutta toisinaan en voi ymmärtää tippaakaan ketään. Olen aika positiivinen ihminen, mutta silloin kun asiat kaatuu päälle niin ne silloin myös kaatuu. Olen hyvä liioittelemaan tietyissä tilanteissa, mutta liikaa ei tietenkään saa ja koskaan liioitteleminen ei ole mistään "pahasta" asiasta kertovaa.  Tänne blogiin yritän tuoda itseäni esille juuri sellaisena kuin olen, jotta pääsisitte "elämään" minun elämää.


Miksi äitiyshaave tuli aikaisin?- Niin eihän oikeaa aikaa voi määritellä, että milloin olisi hyvä hetki tulla äidiksi, mutta katsoin elämäntilanteeni hyväksi ja sellaiseksi, että lapsi pystyisi myös kasvamaan meidän kanssamme. Jos en olisi ollut vakinaisessa parisuhteessa melkein kolmea vuotta ja en tuntisi kunnolla miestäni, niin ei minulla varmaan sitten olisi ollut edes niin palavaa rakkautta äidiksi tulemisen kanssa. Lisäksi tähän haaveeseen on voinut vaikuttaa se, että äitini on tehnyt lapset nuorina ja niin ovat myös muut sisarukseni. (Paitsi vanhin siskoni on poikkeus, joka teki lapsen 30-vuotiaana.)

Mitä mielipiteitä teiniäitiys herättää minussa?- En tykkää sanasta teiniäitiys, koska vanhemmat ihmiset ajattelevat tästä sanasta, että vahinko lapsi ja niin edespäin.(mikä ei todellakaan pietä paikkaansa monenkaan kohalla.) Sama rata jatkuu. Jotenkin mua ihmetyttää miksi lestadiolaisilla on suotavaa tulla äidiksi nuorena, mutta ei uskovaista katsotaan joskus hyvinkin paheksuttavasti? Äitiys on kaunista. Oli se nuorta taikka vanhaa, niin silti se on aina niin arvokkaan näköistä ja mikä kunnia olla vielä itse tulevaisuudessa äiti !

Minkälainen on tukiverkostoni?Siihen kuuluu mieheni, oma äitini/isäni, sisarukset(3kpl), sekä kolme hyvää ystävää. Kaksi hyvää ystävää asuu samalla paikkakunnalla ja joiden kanssa olen melkein päivittäin tekemisissä ja kolmas hyvä ystävää asuu Belgiassa ja tulee 2013 tammikuussa ehkä Helsinkiin opiskelemaan.  Sitten tietenkin on niitä ystäviä, kavereita ja niitä tuttavia, mutta en jotenkaan laske niitä ympärilleni tukiverkostossa.

Minkälaisena kuvailen mieheni? Hän on sellainen nahkatakkinen mies. Hehe. Hän on ollut neljä vuotta työttömänä (ikää häneltä löytyy 21- vuotta.) Nyt syksynä hän pääsi opiskelemaan. Hän on reipastunut raskauteni myötä todella paljon. Mieheni on rauhallinen, luotettava, humoristinen omalla tavallaan, horoskoopiltaan hän on neitsyt. Kun mieheni on vihainen/suuttunut, hän on "sanavalmis", hänen ei tarvitse paljoa sanoa, niin olen heti itku kurkussa, siis todellakin pakko sanoa, että siinä vasta kyky. Mieheni on kaikkea sitä mitä joskus etsinkin( ruskeat silmätkin löytyy.)=D

 Raskausarvet?- Ei ainakaan vielä löydy täältä päin. Raskausarvet ei mun mielestä olisi paha asia ollenkaan, en ole rasvaillut ihoani saati tehnyt muutakaan, mutta tällä hetkellä niitä ei löydy. :) (tätä kysymystä on saanut kuulla sukulaisilta.)

Seksuaalisuus?-Oon ollut se tavallinen skorpioni. Eli seksi ei ole vähentynyt raskauden myötä. Alkuraskaudessa oli tietenkin ymmällään ja mietti, että siellä se sisällä on, että voikohan sitä.. mutta vaikka tätä massua löytyykin niin ei sitä enää 19-20 viikoilla miettinyt, kun oli saanut taottua päähän, että ei se vauvaan satu ja, että se on ihan luonnollista harrastaa seksiä samanlailla kuin ennenkin.

Paino?-Kiloja on tullut. Alkupaino oli 65kg, tällä hetkellä 81,6 kg. Kuvitelkaa, eikä mua masenna yhtään, että niitä on tullut? En ole säästellyt syömisiäni ja voin sanoa rehellisesti, että herkut on maistunu ! Voiko olla ihanempaa tunnetta ku, että laittaa hyviä ruokia suuhun ja voi vaan aatella että syöminen on ihanaa. Heh. Toki uskon, että painon pudottaminen voi alkaa stressata kun vauva on syntynyt, mutta sitten voin palata näihin mun kirjoituksiin, että täällä mä oon vaan hehkuttanut ruoasta ja, että kuinka ihanaa on syödä. Toki mulla  on tavoitteena päästä normaaliin painooni, mutta sillä ei ole vielä mitään kiirettä, joten ei stressata painosta lukijani !

Laskettuaika?-19.10.2012. Mieheni on sanonut, että lapsi syntyy 18.10, koska hänen oma syntymäpäivänsä on 17.9 ja minun syntymäpäivänä 19.11 niin tämä lapsi syntyy noiden välissä olevana päivänä. Heh. Minulle ihanin ajankohta olisi, että lapsi syntyisi silloin kun isälläkin on syysloma koulusta. Eli 19.10 perjantaina isän loma alkaa ja se loppuu 28.lokakuuta. Tuohon aikaväliin se olisi paras, mutta saapas nähdä, että milloin se niin sanottu h-hetki koittaa. :)

Kirjoittelen myöhemmin lisää arvoisat lukijani,, tässä teille alkumateriaalia.. :)

Neuvolakäynti sekä miehen ajatukset

Heippa ! Nyt on viikkoja 32+4. Me olemme voineet vallan mainiosti. Tyttö on vilkkaimmillaan mahassa öisin ja nyt ne yöpissa ramppaamiset on alkanut täälläkin päässä. Hehe. :D

Tänään kävin neuvolassa rutiini käynnillä. Painoin 81.6 kg, joten tähän mennessä kiloja on kertynyt 16 kg koko raskaudelta. :) Ei lannistuta siskot, kyllä ne kilot sitten ajan kanssa pois saa, ja pääasia on, että itse on tyytyväinen itseensä, edes jollakin tavalla. :)

Ensimmäistä kertaa minulla oli se oma neuvolatäti nyt ja hän oli niin mukava ! Jopa minun verenpaineeni olivat 132/86 eli todellakin alhaisimpia verrattuna edellisten tätien aikana otettuihin mittauksiin. mm lukemia oli silloin (162/106).

Täytyy kyllä kehua ja olla ylpeä, että kerrankin sai lähteä neuvolasta hymyssä suin ja mukava oli kuulla, että tämä sama täti on sitten myöskin lapsen kanssa tekemisessä.Sf-mitta oli 30 ja tyttären sydämensykkeet löivät 140-150 väliltä. :)

Hb oli 124 ja ensimmäisellä kerralla kun se on mitattu se on ollut 125, eli ei ole laskenut huimia lukemia ja todennäköistä on, ettei minun tarvitse syödä rautaa ollenkaan raskauden aikana. :)

Kysyin neuvolassa siitä, että järjestetäänkö/onko mahdollista päästä synnytyslaitokselle tutustumaan, mutta valitettavasti näitä mahdollisuuksia ei Oulussa enään ole, koska kätilöillä ei yksinkertaisesti riitä aikaa esittelemään. Meillä olisi mahdollisuus osallistua synnytysvalmennukseen, mutta olemme miehen kanssa tästä asiasta jo aiemmin keskustelleet, ettei meitä haluta tähän osallistua. Kysyin neuvolassa sitten myös, että mitä muita mahdollisuuksia on ja hän ehdotti, että hän pystyy itse järjestämään minulle ja miehelleni sellaisen pienehkön "info tilaisuuden" siitä, että miten toimitaan kun synnytys alkaa/ mihin otetaan yhteyttä ja tällöin voimme keskustella myöskin toiveista, joita meillä olisi synnytystä varten. :)

Mun mielestä toi on hyvä ja miehenikin varmasti arvostaa sitä, ettei kaikkea tarvi kirjoista lukea ja, että saa muidenkin näkökulmaa esille kuin vain minun ja neuvolakirjojen.  Lisäksi tää voi konkretisoida miehelleni tätä asiaa, että synnytys todellakin lähenee.

Kun siirrytään seuraavaan puheeseen, niin aijon kertoa teille seuraavanlaisen asian. Mieheni on käyttäytynyt viimeiset pari-kolme viikkoa siten, että kaljahammasta kolottaa jne, ja ymmärsinkin asian ja sanoin aikaisimpina viikkoina että mene vain, ettei minua haittaa, että baarissa istut. Siellä hän on istuskellut parit-kolmet perjantai illat ja viime viikonlopulla meillä tuli pienenlaista kränää tästä asiasta, koska yhtäkkiä huomasin vaan, että laskettuaika lähenee ja pitäisi keretä ostaa vielä mm. itkuhälyttimet ja muita pieniä askareita vauvalle ja ei kovin rahat säästy jos toinen vain kuluttaa rahat baarissa.

Keskustelimme mieheni kanssa pitkän tovin asiasta ja, vaikka kerroin oman kannan tähän juomisasiaan niin silti hän viime perjantaina niille teille lähti. Lauantai päivä sekä ilta meni asiaa selvitellessä, ja mieheni kertoi, että "hän juo vielä kun kerkeää juoda." En tiedä mistä ihmeestä hän on saanut sellaisen kuvan, että juominen on loppu kokonaan kun lapsi syntyy? Joo tietenkin juominen vähenee lapsen synnyttyä, mutta kyllä kai mies voi mennä baariin vaikka lapsi onkin syntynyt? Itsellänihän ei ole minkäänlaista vetovoimaa mennä edes baariin.

Loppujen lopuksi yhteenvetona oli se, että miehelleni on tullut ns. " kriisi", koska hän on huomannut sen, että laskettuaika lähenee ja kohta pitäisi ottaa vastuu muustakin asiasta kuin itsestä. Lisäksi mieheni sanoi, että hän on saanut kaikilta kavereiltaan negatiivisia kuvauksia lapsista, että aika ei riitä mihinkään ja, että yöt ovat aina unettomia. On jotenkin niin turhautunut olo siitä, että kaikki joilla on lapsia suurinpiirtein pelottelevat tulevaa isää siitä miten kamalaa on kun lapsi on tullut perheeseen.

Onneksi asia selvesi, että miksi juominen oli yhtäkkiä niin "tärkeää." Onneksi myös mieheni ymmärsi tilanteen, että ei se elämä siihen lopu, ihmiset vain kuvittavat erinvärisiä kuvia joita paisutellaan liikaa. Kohtahan kukaan ei halua isäksi, jos noin pelotellaan.

Huhhuh. Ja kun mun joku kaveri tulee raskaaksi, niin en todellakaan pelottele häntä äitiydestä. Tietenkin faktoja voi kertoa, mutta uskon, että eiköhän ne negatiiviset asiat tule itse huomaamaan? Miksi niistä pitää puhua koko ajan? Itse ainakin pyrin puhumaan positiiviseen sävyyn ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä asioista.

Ps. Muutamme perjantaina omaan kotiin. <3

                                                       Tässäpäs massukuva 32+4. :)

Kiukkupussi purkautuu

Heippa kaikki lukijat ! Nyt mä voisin kertoa teille, että kuinka pahalla päällä oon ollut koko viikon. Oon niin stressannut näitä asuntoasioita, yhtäkkiä oon havahtunu siihen, että kohtahan mä voin jo synnyttää ja musta tuntuu, että en oo kerenny paljon mitään asioita vielä miettimäänkään. (noh viikkoja 28+5) mutta kaikki tuntuu tällä hetkellä kiristävän mun pinnaa. En tiedä kun en oikein muiden blogeja niinkään ole lukenut, että onko muilla tullut tällaisia "kauseja " tai en tiedä voiko tätä kutsua kaudeksi, mutta suoraan sanottuna olen ollut niin hirveä kiukkupussi, että kaikki viha purkautuu lähimmäiseen eli mieheeni.

Tuntuu oikeasti siltä, että miten hemmetti mää voin tuntea itteni näin kiukkuseksi raskaana? Yleensä olen niin hyväntuulinen, että tällainen viikon kestoinen kiukku ei ole kyllä yhtään mulle tuttua. Jotenkin mulle on luotu sellainen kuva, että raskaana mikään ei ole huonosti. Mulla on taas tuntunut, että koko tämän viikon kaikki asiat on ollut huonosti ja että mikään ei riitä/taikka kelpaa mulle.

Asunto juttuun on tullut edistystä. Mennään huomenna katsomaan asuntoa pienestä kerrostaloyhtiöstä jossa on vain kaksi kerrosta ja se meidän asunto tulisi juurikin olemaan toisessa kerroksessa eikä siinä ole hissiä. Oon tästäkin niin "katkeroitunut"..jotenkin luotin siihen, että kyllä aika riittää ja kyllä se oikea rivitalo kolmio tai luhtitalo kolmio löytyy.. mutta ei ole löytynyt ei. Niin nyt sitten mennään katsomaan sitä kerrostalo kämppää. Tiedän sen asuinympäristön.. joten on se rauhallista aluetta, mutta oon aina sanonut, että musta ei kerrostaloihmistä tuu, mutta niin siinä taitaa "tytöt" nyt käydä että sellainen musta juurikin tulee.

En tarkoita mitään pahaa tuolla kerrostaloihmis jutulla, mutta jotenkin mulla on ennakkoluuloja tätä juttua kohtaan, mutta siltikin haluan uskoa parempaan, että se kämppä olisi hyvä ja tilava ja, että meillä olisi edes jokin asunto missä aloittaa yhteinen perhe-elämä vauvan ja miehen kanssa. Jos tää kämppä nyt sitten tärppää niin, meillä olisi muutto syyskuun 1.päivä. Ja onhan tässä se hyvä puoli, että se on vaan vuokra-asunto, että aina voi etsiä parempaa ja muuttaa parempaan, mutta muistaakseni muuttaminen on rankkaa puuhaa, eikä sitä tekis mieli edes heti puolen vuoden päästä tehdä kun on kerrankin saanut asunnon  näyttämään kodilta.

Positiivinen puoli täällä on se, että mulla on huomenna viimeinen työpäivä ja sitten mä pääsen miettimään pääni pyörälle kaikkien muiden asioiden kanssa, hehe. :D Jos mä jotenkin annoin teille negatiivisin blogi kirjoituksen, niin jes olen kerrankin onnistunut sanomaan, että voi kiukututtaa !

Lopuksi vielä lisäystä isyyspakkaukseen >>>

Ps. Kirjoitan teille kyllä miten tämän kiukun kanssa sitten kävi. Ja kerron myös siitä asuntoon tutustumis kerrasta, että miltä se nyt sitten oikeastikin tuntui.

äidit, arvostan teitä

Kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Kannan sisälläni jotain niin kullan arvoista, että haluaisin jo tietää tulevaisuuteen mm. että onhan lapsi terve syntyessään, onhan kaikki hyvin kun hän syntyy. Harmi, että tulevaisuuteen ei nää ja ehkä niin onkin parempi. Ehkä on parempi nauttia näistä ihanista hetkistä mitä nyt elää ja ottaa hetkestä kiinni, entä kuin miettisin ja murehtisin tulevaa.

Olen koko odotuksen ajan oikeastaan ollut positiivinen, vaikka lapsi on ollut jo haluttu pitkään, niin siltikään en niinkään paljoa ole stressannut keskenmenoa tai muita inhottavia asioita. Tähän on auttanut se, että olen sanonut iselleni, etten halua "pilata" ensimmäistä odotusaikaani, koska kerkeän murehtia paljon ja vielä enemmän loppu raskaudessakin. Kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, niin silloin huokasin helpotuksesta, että ns. pahimmat viikot ovat ohi.

Tänään raskausviikkoja on tasan 19. Ajatelkaa, minun sisällä on noin 18 cm pitkä vauva, joka painaa noin. 220 grammaa.  Kuinka pieneltä tuntuukaan nuo luvut, mutta siltikin ensimmäisiin viikkoihin verrattuna lapsi on spurtannut kasvuaan paljon !

Tänään ajattelin puhua siitä miltä tuntuu, kun "teiniäidit" on laitettu alempaan lokeroon. Vihaan koko teiniäiti sanaa, koska samanlailla hän on lapsen äiti. Siltikin käytän teiniäiti sanaa, koska jos olisin 20-vuotias ja odottaisin esikoistani, niin silloin en kuuluisi tähän lokeroon.(eighteen,nineteen,twenty). Näissähän luvuissa on erot, sieltä puuttuu teen.

Olen lukenut kaiken maailman keskusteluja, mm. suomi24 teiniäidit sivuilta. On inhottavaa, että siellä tästä asiasta on tehty niin negatiivinen asia. Itse en useinkaan ole lähtenyt puolustamaan sitten koko teiniäitiyttä, koska vastaukset ovat näitä " kaikki teiniäitit ryyppää, lapset ovat vahinkoja, äidit on huoria, lapset otetaan huostaan." Nyt kun kirjoitan omaa blogiani, ajattelin, että ehkä lukijani ovat kiinnostuneita teiniäitiydestä ja täällä ajattelin puolustaa sitä.

Äitiys kasvattaa ihmistä, se kasvattaa siitä äidin. Joskus kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, voihan olla, että lapsi olisikin ollut haluttu 17-vuotiaalla naisenalulla ja hän haluaisi kasvattaa sen itse. Joskus sitten tulee niitä ihmisiä, jotka arvioivat toista ihmistä mm. sanovat, että "äitiä sinusta ei voi tulla tekemälläkään, olet teini. " Tämähän on paska puhetta, suoraan sanottuna. Jokainen tekee elämässä virheitä, oli ne pieniä tai suuria, ne ei  estä sitä, että sinusta ei voisi tulla joskus äitiä.

Äitiys on kaunista. En tietenkään puolusta teiniäitiyttä siten, että jos elämäntilanne on oikeastikin sellainen mihin missä lapselle ei olisi paikkaa, tai äiti tuntisi, että elämässä on tärkeämpää ryyppääminen kuin lapsi, niin uskon, ettei tämä äiti pitäisi lastansa omastakaan näkökulmasta. Sitten on tapauksia, joissa ikä ei vaikuta äitiyteen mitenkään. Lapsi olisi esim. 3-vuotias ja äitin ikä olisi 17-38 vuotias, voihan olla, että äiti ei olisi ikinä tykännyt juoda alkoholia, kunnes elämäntilanteeseen tulee joku iso muutos, jolloin asiat ratkeaa heidän näkökulmastaan juomisella. Lapsi jää ns. " heitteille", jos ketään muuta hoitajaa ei ole kuin äiti. Silloin asiat ovat huonosti, mutta tähänkään tilanteeseen äitin ikä ei vaikuta mitenkään. :--)

Joten voin nyt julistaa, tässä pienen pohdiskelun jälkeen, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lapsi tulee olemaan etusijalla ! Palaten vielä äitiyteen niin haluaisin sanoa, että kaikki äidit, nuoret sekä vanhemmat, arvostan teitä. Olette tehnyt jotain suurta, kasvatatte lapsianne ja asiantuntijana toimitte te ! :-)

tohina tiistai

Tänään heräsin aikaisin, koska vein mieheni töihin, kun tarvitsen tänään päivällä autoa, kun pitää lähtä suorittamaan sitä ergonomiakortti näyttöä, joka alkaa klo 11.15. :) Huiii, se on jännittävä tilanne, kun opettaja on siinä arvioija ja hän kuvaa videokameralla näytön ja sitten siitä näytöstä käydään keskustelu ja siinä näytössä arvioidaan seitsemää eri osa-aluetta, mutta nyt äkkiseltään ajateltuna minulle muistuu siitä mieleen vain " oma työasento" ja turvallisuus sekä työympäristö.

Raskausviikot ovat tänään 18+5, hui kun aika menee nopeaa, kohtahan olen jo puolessa välissä. :) Ajattelin kirjoittaa tänään siitä mikä minua ärsyttää tällä hetkellä. Olen kertonut kaikille tuttavilleni, sukulaisille, perheenjäsenille tietysti sekä puolitutuille raskaudestani ja niin on myös tehnyt mieheni. Omat vanhemmat+ miehen vanhemmat,sukulaiset sekä hyvät ystäväni ovat ottaneet asian hyvin, mutta tietenkin alussa äitini reaktio oli tämä " olet aina sanonut että koulu on etusijalla." Päivän sulattelun jälkeen äitini ymmärsi itse sen, että hän on synnyttänyt esikoisensa 18-vuotiaana ja itselläni tulee olemaan tämä sama tilanne siis. :)

Äitini sanoi myös, että häntä hieman pelottaa miten me pärjätään taloudellisesti, mutta saanhan minä tukeja kun jään lapsen kanssa kotia sekä mieheni on työkkärin kautta tällä hetkellä töissä ja jos tänä vuonna tärppäisi, että hän pääsisi opiskelemaan niin hän lähtisi sitten syksyllä opintojen teille. (Hän on ollut neljä vuotta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta, koska todistus on ollut niin huono.) Ja tähän vielä lisänä se, että ei ole vaikuttanut ainoastaan se, että hän olisi ollut laiska, vaan oppimisvaikeuksien kanssa on ollut vaikea toimia kouluaikana.

Tässä oli vähän alkukertomusta siitä, mikä minua ei ärsytä. Nämä reaktiothan ovat täysin normaaleja kun raskaudesta kertoo. Minua ärsyttää se, että nyt kun olen melkein puolessa välissä, niin saan jo nyt kuulla kuinka elämä tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lapsen kanssa ja lapsesta annetaan muutenkin negatiivista kuvaa, että tulee ihan sellainen olo, että siitä on enemmän haittaa kuin iloa. Totta kai minusta on mukavaa kuulla asioita mitkä tukevat esim. lapsen kasvatusta, lapsen hoitamista, synnytyksestä selviytymistä. Ymmärtäisin itse paremmin jos olisin kysynyt noita negatiivisia puolia joltakin perheelliseltä, mutta kun niitä kerrotaan ilman kysymättä.

Minusta tuntuu, että kun lapsen tuloa on toivottu ja odotettu, niin se asennekin siihen lapsen hoitamiseen on ihan erilainen kuin jos lapsi ei olisi haluttu. Olen päättänyt, että otan positiivisin mielin vastaan kaiken maailman asioita lapsista(vaikka ne olisivat negatiivisia), mutta enää en aijo hyväksyä sitä, että lapsiin leimataan niin negatiivinen kuva, minä ainakin korjaan niitä asioita, sitten täällä blogissa. Niin ja palaten vielä tähän, niin ei kukaan ole valmis äiti kun lapsi on vielä mahassa, uskon, että kokemuksen kautta äitiyteen saa varmuutta ja sehän tulee lapsen kehityksen ja kommellusten kautta ! :)

Mutta nyt kun olet lukenut tämän ärsyyntymisen syyn, voit kommentoida tai jättää minulle kysymyksiä, niin  minähän vastailen niihin ilomielin ! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille lukijoille ja muistakaa syödä ! :)

Aurinkoinen lauantai

Heräsin aamulla nuhaisuuteen ja huonoon oloon. Olen tullut kipeäksi, hyvä toisaalta sairastaa tässä vaiheessa, kun aloitan kesätyöt 30.päivä kesäkuuta ja työt jatkuu elokuun ensimmäiseen viikkoon. Minulla ei jatku koulu syksyllä(koska olisi suuntautumisvaihe vanhustyöhön, mutta ei ole oikein järkeä mennä kuukaudeksi siihen), joten Elokuussa toisella viikolla alkaa minun ikioma loma, jolloin sisustan luultavasti vauvan huonetta ja panostan itseeni. Menen kesäksi töihin, koska muuten olisin kesän sosiaalitoimiston tuella, josta ei jäisi mitään ikinä säästöön. :))

Toivon, että raskaus menisi hyvin myös silloin kun olen töissä. Asiasta kolmanteen, olo on vähän sellainen arveluttava, että miksei masussa tunnu mitään liikettä? En ole tuntenut mitään, eikä kokemuskaan kyllä kerro, että miltä vauvan liikkeet tuntuvat ensimmäisillä kerroilla. Neuvolassa vauvan liikkeitä kuvailtiin siten, että "se tuntuu siltä kuin pieru olisi tulossa" ja sitten olen lukenut kirjoista niistä liikkeistä, ja niitä ollaan kuvailtu "hipasuiksi".    Neuvolassa myös kerrottiin, että liikkeet voivat tuntua vasta raskausviikolla 22, ja itselläni viikkoja nyt 18+1. Ajattelen sekä ajattelin, että parhaillaan joudun odottamaan niitä liikkeitä vielä näin kauan. Haluaisin tuntea ne jo, mutta aika on malttia. :)

Tämä kuva on aivan ihana ! (kuva on netistä, joten itse en ole näitä kuvannut) Tässä kuvassa jotenkin näkyy ikuinen rakkaus ja se kuinka elämäntilanteet muuttuu ja silti rakkaus on se vahvin asia.

Ensimmäinen lääkärikäynti neuvolan yhteydessä =)

Heissan lukijat ! Tästä kirjoituksesta lähtee nyt tämä tilanne mikä tällä hetkellä on menossa, elikkäs raskausviikko 17+6. Ensimmäinen lääkärikäynti oli toissapäivänä, ja olin luullut, että lääkärissä ultrataan ja katsotaan vain, että onhan kaikki hyvin. Niin no, eihän tällaisia asioita voi tietää, jos ei aiempaa kokemusta ole ja neuvolassakin asiasta sanottiin vain niin, että "lääkäri on oikein mukava". Menin sinne lääkärihuoneeseen, hänellä oli opiskelija siellä, ja eihän se minua varsinaisesti haitannut, mutta olisin ollut enemmän otettu jos tämä opiskelija olisi puhunut jotakin raskauteen liittyvästä tai kysellyt edes ne kysymykset mitä lääkäri minulle esitti.

Noh.... lääkärissä tarkistettiin kohdunsuu ja näin edespäin, eli ei todellakaan ultrattu tai mitään.. Lääkäri kysyi minulta, että onko mitään kysyttävää, niin iloisena selitin, että joko nyt näkyy tuleeko tyttö vai poika. Lääkäri vastasi tähän vain, että ei me täällä ultrata. Olin, että asia selvä. Kun menin makuulle siihen, lääkäri kyseli mitä teen, mitä mieheni tekee ja kaiken lisäksi esitti kysymyksen " kauan olette olleet yhdessä?" Minulle tuli tästä viimeisestä kysymyksestä sellainen olo, että lääkäri varmaan aatteli, että tämä suhde olisi joku kuukauden juttu, noh vastasin tähän todellisesti ja sanoin että kohta kolme vuotta. Ja sitten se lääkäri oli vaan hiljaa. En tykännyt yhtään tästä lääkäristä, toivottavasti ensi kerralla vastaanotto olisi mukavempi ja minulle etes kerrottaisiin mitä tehdään.


Rakenneultraan olisi meno kuudes kesäkuuta ja aijomme kysyä kumpi tulee. :) Tänne sitten kirjoittelemaan, että tuleeko vaatteista pehmeän vaaleanpunaista vaiko sinistä ;)

Tässä masukuva 17+6 viikolta, eli tänään otettu kuva. :)