vauvan kotiinpaluu vaatteet sekä lukijoiden toivomukset !

Tänään juhlistamme sitä, että on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Jipii !Tänään ohjelmassa on ollut vauvan vaatteiden pesua ja samalla myös katseltiin vauvan kotiin paluu vaatteet valmiiksi ! Meillehän sanottiin rakenneultrassa "varma tyttö""-lausahdus, ja en halua poikaa tuoda vaaleanpunaisissa kotiin, joten meillä on tyttömäiset sekä sellainen jossa pojankin voi iloisena tuoda kotiin.. Jos meille poika tulisi niin voisin sanoa, ettei niitä neutraaleja vaatteita kylläkään montaa kappaletta ole. Elikkäs se voisi olla melkoinen katastrofi vaatteiden puolelta, mutta nopeaahan nuo vaatteet kirppareilla myy ja ostaa kirppareilta uusia tilalle.Vai mitä?Vai oonko liian toiveikas, tai liian positiivinen?=D

Nyt kun uusia lukijoitakin on tullut tänne, niin haluaisin kuulla toivomuksia kirjoitusten suhteen. Olisiko esim. ideoita joiden kanssa minunkin olisi mukava työstää esim. kuvata kameralla minun yksi kokonainen päivä(jossa näkyisi muutakin kuin mahaa ja vaatteita.) taikka ihan mitä vaan saa ehdottaa. :) Tottahan toki mä tänne muutenkin turisen, mutta olisi mukava kuulla teidänkin mielipiteitä. :)

Eli tässä nämä vaatteet joilla kumpikin voidaan tuoda kotiin. :--)
Kuvasta nyt tietenkin puuttuu välikausipuku, kypärälakki, lakki sekä tumput ! :D 

 

Tässä hieman kuvaa minustakin... viikkoja siis 35+5. :)  

Ps. maha on hieman laskeutunut. :)

Gallup itsestäni, tukiverkostosta, miehestä sekä raskauteen liittyvistä ajatuksista

Mä ajattelin kirjoittaa teille itsestäni, tukiverkostostani, miehestäni sekä muista ajatuksistani. Mietin, että millä tavalla se olisi teille selkeää luettavaa ja samalla voisitte poimia sieltä kysymyksiä omiin raskaus blogeihin. :)

Myöhemmin tarkoitukseni olisi myös, että kirjoitan teille synnytykseen valmistautumisesta ja muitakin siihen liittyviä ajatuksia.


Tästä se totuuksien kertominen nyt sitten alkaa..
(En kyllä koskaan olekaan valehdellut blogiin.)Teille mä oon rehellinen suomalainen tuleva äiti ! :)

Minkälaisena ihmisenä näen itseni?- Olen sellainen tyyppi joka omistaa punaiset hiukset, tuo omia mielipiteitä esille, yritän ymmärtää ihmisiä laajalla käsitteellä, mutta toisinaan en voi ymmärtää tippaakaan ketään. Olen aika positiivinen ihminen, mutta silloin kun asiat kaatuu päälle niin ne silloin myös kaatuu. Olen hyvä liioittelemaan tietyissä tilanteissa, mutta liikaa ei tietenkään saa ja koskaan liioitteleminen ei ole mistään "pahasta" asiasta kertovaa.  Tänne blogiin yritän tuoda itseäni esille juuri sellaisena kuin olen, jotta pääsisitte "elämään" minun elämää.


Miksi äitiyshaave tuli aikaisin?- Niin eihän oikeaa aikaa voi määritellä, että milloin olisi hyvä hetki tulla äidiksi, mutta katsoin elämäntilanteeni hyväksi ja sellaiseksi, että lapsi pystyisi myös kasvamaan meidän kanssamme. Jos en olisi ollut vakinaisessa parisuhteessa melkein kolmea vuotta ja en tuntisi kunnolla miestäni, niin ei minulla varmaan sitten olisi ollut edes niin palavaa rakkautta äidiksi tulemisen kanssa. Lisäksi tähän haaveeseen on voinut vaikuttaa se, että äitini on tehnyt lapset nuorina ja niin ovat myös muut sisarukseni. (Paitsi vanhin siskoni on poikkeus, joka teki lapsen 30-vuotiaana.)

Mitä mielipiteitä teiniäitiys herättää minussa?- En tykkää sanasta teiniäitiys, koska vanhemmat ihmiset ajattelevat tästä sanasta, että vahinko lapsi ja niin edespäin.(mikä ei todellakaan pietä paikkaansa monenkaan kohalla.) Sama rata jatkuu. Jotenkin mua ihmetyttää miksi lestadiolaisilla on suotavaa tulla äidiksi nuorena, mutta ei uskovaista katsotaan joskus hyvinkin paheksuttavasti? Äitiys on kaunista. Oli se nuorta taikka vanhaa, niin silti se on aina niin arvokkaan näköistä ja mikä kunnia olla vielä itse tulevaisuudessa äiti !

Minkälainen on tukiverkostoni?Siihen kuuluu mieheni, oma äitini/isäni, sisarukset(3kpl), sekä kolme hyvää ystävää. Kaksi hyvää ystävää asuu samalla paikkakunnalla ja joiden kanssa olen melkein päivittäin tekemisissä ja kolmas hyvä ystävää asuu Belgiassa ja tulee 2013 tammikuussa ehkä Helsinkiin opiskelemaan.  Sitten tietenkin on niitä ystäviä, kavereita ja niitä tuttavia, mutta en jotenkaan laske niitä ympärilleni tukiverkostossa.

Minkälaisena kuvailen mieheni? Hän on sellainen nahkatakkinen mies. Hehe. Hän on ollut neljä vuotta työttömänä (ikää häneltä löytyy 21- vuotta.) Nyt syksynä hän pääsi opiskelemaan. Hän on reipastunut raskauteni myötä todella paljon. Mieheni on rauhallinen, luotettava, humoristinen omalla tavallaan, horoskoopiltaan hän on neitsyt. Kun mieheni on vihainen/suuttunut, hän on "sanavalmis", hänen ei tarvitse paljoa sanoa, niin olen heti itku kurkussa, siis todellakin pakko sanoa, että siinä vasta kyky. Mieheni on kaikkea sitä mitä joskus etsinkin( ruskeat silmätkin löytyy.)=D

 Raskausarvet?- Ei ainakaan vielä löydy täältä päin. Raskausarvet ei mun mielestä olisi paha asia ollenkaan, en ole rasvaillut ihoani saati tehnyt muutakaan, mutta tällä hetkellä niitä ei löydy. :) (tätä kysymystä on saanut kuulla sukulaisilta.)

Seksuaalisuus?-Oon ollut se tavallinen skorpioni. Eli seksi ei ole vähentynyt raskauden myötä. Alkuraskaudessa oli tietenkin ymmällään ja mietti, että siellä se sisällä on, että voikohan sitä.. mutta vaikka tätä massua löytyykin niin ei sitä enää 19-20 viikoilla miettinyt, kun oli saanut taottua päähän, että ei se vauvaan satu ja, että se on ihan luonnollista harrastaa seksiä samanlailla kuin ennenkin.

Paino?-Kiloja on tullut. Alkupaino oli 65kg, tällä hetkellä 81,6 kg. Kuvitelkaa, eikä mua masenna yhtään, että niitä on tullut? En ole säästellyt syömisiäni ja voin sanoa rehellisesti, että herkut on maistunu ! Voiko olla ihanempaa tunnetta ku, että laittaa hyviä ruokia suuhun ja voi vaan aatella että syöminen on ihanaa. Heh. Toki uskon, että painon pudottaminen voi alkaa stressata kun vauva on syntynyt, mutta sitten voin palata näihin mun kirjoituksiin, että täällä mä oon vaan hehkuttanut ruoasta ja, että kuinka ihanaa on syödä. Toki mulla  on tavoitteena päästä normaaliin painooni, mutta sillä ei ole vielä mitään kiirettä, joten ei stressata painosta lukijani !

Laskettuaika?-19.10.2012. Mieheni on sanonut, että lapsi syntyy 18.10, koska hänen oma syntymäpäivänsä on 17.9 ja minun syntymäpäivänä 19.11 niin tämä lapsi syntyy noiden välissä olevana päivänä. Heh. Minulle ihanin ajankohta olisi, että lapsi syntyisi silloin kun isälläkin on syysloma koulusta. Eli 19.10 perjantaina isän loma alkaa ja se loppuu 28.lokakuuta. Tuohon aikaväliin se olisi paras, mutta saapas nähdä, että milloin se niin sanottu h-hetki koittaa. :)

Kirjoittelen myöhemmin lisää arvoisat lukijani,, tässä teille alkumateriaalia.. :)

yksi kerrallaan, kiitos :)

Heissan ! Nyt on ollu vähän taukoa kirjoittamisessa. Aloitin eilen työt ja pakko sanoa, että olin niin puhki eilen, että huhhuh ja tänään, mutta vähemmän. :D Eniten mulla tuntuu tuo seisominen, kun tottunut istumaan kaiket päivät, mutta eiköhän tähän työ rytmiin pääse jo viikon sisällä. Herään joka aamu nyt puol 6:lta ja oon tiistaihin asti viiden aikaan kotona. Melkoisia päiviä, mutta keskiviikkona loppuu 11 työt ja me suuntaamme mieheni kanssa rakenneultraan. Sen jälkeen olis tarkotus käydä vähän shoppailemassa vauvallekin kaikkea kivaa. :--))) ( Siksi teen pitempiä päiviä, että keskiviikkona on loppu päivä vapaa.) :D

Mä toivon, että vaikka musta tulee äiti niin arvostan silti ihmisiä, joilla ei ole lapsia. En halua nostaa äitiyttä niin että vetoaisin asioihin niin, että olen parempi asioissa kun olen äiti tai minulla on lapsi/lapsia.  Tällaisiakin tapauksia näkyy, melkein joka päivä. Ei tarvitse tuntea ihmisiä, mutta kun kävelee kadulla ohi, niin sitä kuulee kun "äiti" sanaa käytetään asioiden paremmuus vertailuun.

Millaisia ajatuksia mulla tällä hetkellä on? No sellaisia, että on ihanaa. On ihanaa huomata, että elämä sujuu ja, että se menee myös lähipiirin ihmisillä hyvin.  Tänään kun olin töissä, niin oli ihana huomata kuinka vanhemmat ihmiset arvostavat sitä, että heiltä kysytään esim. plussa korttia ja, että heille ei näytetä kiirettä, vaikka sitä olisikin. Nuoremmat ihmiset ei yleensä puhele kuin sitä mitä haluavat, mutta vanhempien ihmisten kanssa jutustelua tulee milloin mistäkin. Joskus on haastavaa se, että haluaisi jutella ihmisen kanssa enemmänkin, mutta takana olevat ihmiset odottavat omaa vuoroaan, tässä tilanteessa tulee joskus toimittua väärin, mutta periaatteenani on se, että jokainen ihminen ansaitsee oman palveluhetken ja sen hetken tarjoan minä. En voi revetä kymmeneen paikkaan, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan.

Kun kerroin tämän asian niin tätä voi myös peilata elämässä muutenkin. Ajatellaan, että pitäisi tehdä kotona kymmenen asiaa, mutta jos keskittyy niihin kaikkiin, niin loppujen lopuksi voikin käydä niin ettei mistään tule mitään. Sitten jos olisi esim. viisi miestä yhtä aikaa, niin eihän siitäkään tulisi mitään, vaan yhteen keskitytään kerrallaan. Mitäköhän muita peilikuvia olisi? Onhan niitä paljon, eikö niin?

Töissä raskauteni on huomioitu hyvin. Minun ei tarvitse purkaa painavia koffin ja hartwallin kuormia tai yleensäkään nostella painavia kaasupulloja. Kumminkaan en vetoa raskauteeni sellaisissa asioissa mihin tiedän, että pystyn. Kannan ilomielin astioita niin puhtaita kuin likaisiakin ja sellaisia asioita jotka eivät ole riskiksi minulle. :)

Palaillaan astiaan, kerron kuulumisia ja pyrin siihen, että se tapahtuisi joka päivä ! Arvostan teitä, kun jaksatte katsella ajatuksiani :--)

tohina tiistai

Tänään heräsin aikaisin, koska vein mieheni töihin, kun tarvitsen tänään päivällä autoa, kun pitää lähtä suorittamaan sitä ergonomiakortti näyttöä, joka alkaa klo 11.15. :) Huiii, se on jännittävä tilanne, kun opettaja on siinä arvioija ja hän kuvaa videokameralla näytön ja sitten siitä näytöstä käydään keskustelu ja siinä näytössä arvioidaan seitsemää eri osa-aluetta, mutta nyt äkkiseltään ajateltuna minulle muistuu siitä mieleen vain " oma työasento" ja turvallisuus sekä työympäristö.

Raskausviikot ovat tänään 18+5, hui kun aika menee nopeaa, kohtahan olen jo puolessa välissä. :) Ajattelin kirjoittaa tänään siitä mikä minua ärsyttää tällä hetkellä. Olen kertonut kaikille tuttavilleni, sukulaisille, perheenjäsenille tietysti sekä puolitutuille raskaudestani ja niin on myös tehnyt mieheni. Omat vanhemmat+ miehen vanhemmat,sukulaiset sekä hyvät ystäväni ovat ottaneet asian hyvin, mutta tietenkin alussa äitini reaktio oli tämä " olet aina sanonut että koulu on etusijalla." Päivän sulattelun jälkeen äitini ymmärsi itse sen, että hän on synnyttänyt esikoisensa 18-vuotiaana ja itselläni tulee olemaan tämä sama tilanne siis. :)

Äitini sanoi myös, että häntä hieman pelottaa miten me pärjätään taloudellisesti, mutta saanhan minä tukeja kun jään lapsen kanssa kotia sekä mieheni on työkkärin kautta tällä hetkellä töissä ja jos tänä vuonna tärppäisi, että hän pääsisi opiskelemaan niin hän lähtisi sitten syksyllä opintojen teille. (Hän on ollut neljä vuotta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta, koska todistus on ollut niin huono.) Ja tähän vielä lisänä se, että ei ole vaikuttanut ainoastaan se, että hän olisi ollut laiska, vaan oppimisvaikeuksien kanssa on ollut vaikea toimia kouluaikana.

Tässä oli vähän alkukertomusta siitä, mikä minua ei ärsytä. Nämä reaktiothan ovat täysin normaaleja kun raskaudesta kertoo. Minua ärsyttää se, että nyt kun olen melkein puolessa välissä, niin saan jo nyt kuulla kuinka elämä tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lapsen kanssa ja lapsesta annetaan muutenkin negatiivista kuvaa, että tulee ihan sellainen olo, että siitä on enemmän haittaa kuin iloa. Totta kai minusta on mukavaa kuulla asioita mitkä tukevat esim. lapsen kasvatusta, lapsen hoitamista, synnytyksestä selviytymistä. Ymmärtäisin itse paremmin jos olisin kysynyt noita negatiivisia puolia joltakin perheelliseltä, mutta kun niitä kerrotaan ilman kysymättä.

Minusta tuntuu, että kun lapsen tuloa on toivottu ja odotettu, niin se asennekin siihen lapsen hoitamiseen on ihan erilainen kuin jos lapsi ei olisi haluttu. Olen päättänyt, että otan positiivisin mielin vastaan kaiken maailman asioita lapsista(vaikka ne olisivat negatiivisia), mutta enää en aijo hyväksyä sitä, että lapsiin leimataan niin negatiivinen kuva, minä ainakin korjaan niitä asioita, sitten täällä blogissa. Niin ja palaten vielä tähän, niin ei kukaan ole valmis äiti kun lapsi on vielä mahassa, uskon, että kokemuksen kautta äitiyteen saa varmuutta ja sehän tulee lapsen kehityksen ja kommellusten kautta ! :)

Mutta nyt kun olet lukenut tämän ärsyyntymisen syyn, voit kommentoida tai jättää minulle kysymyksiä, niin  minähän vastailen niihin ilomielin ! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille lukijoille ja muistakaa syödä ! :)

yhdenlainen gallup

1. Ikäsi?- Olen 18 vuotta, marraskuussa täytän 19. :)
2. Tupakoitko? -Olen tupakoinut kokonaisuudessa 2010 vuodesta lähtien, kun tein raskaustestin vähensin tupakin polttamisen viiteen tupakkaan päivässä ja raskausviikolla 14, lopetin kokonaan polttamisen.
3. Erityisiä mielitekoja raskauden aikana? -Noh varsinaisia mielitekoja ei ole ollut, olen himonnut kolmiovoileipiä, jossa on kinkkua ja majoneesia, nyt onneksi tämäkin mieliteko on hävinnyt =D
4. Mitä teen tällä hetkellä?- Opiskelen lähihoitajaksi, opinnot keskeytyvät 29.5.2012 ja jatkan seuraavana päivänä työn teolla. :)Tarkoitus olisi jatkaa opintoja tammikuussa 2014.
5. Oliko lapsi vahinko vaiko suunniteltu?- Lapsi oli suunniteltu. Olimme olleet ilman ehkäisyä n. vuoden ajan, mutta nyt sitten tärppäsi helmikuussa kaksi viivaa. Uskon jotenkin siihen, että lapsi tulee silloin kun on " oikea hetki". En voisi kuvitella tällä hetkellä, että olisin tullut raskaaksi silloin kun olin vielä alaikäinen, vaikka asuimmekin jo yhdessä mieheni kanssa.
6. Minkä ikäinen kumppanisi on? - Mieheni on 20 vuotta, hän täyttää syyskuussa 21. :)
7. Aijotteko kysyä kumpi tulee?- Kyllä. Rakenneultra on kesäkuun 6.päivä.
8. Kumpaa toivoisit enemmän? Olen toivonut raskauden alussa vain tyttöä, mutta nyt kun raskaus on edennyt, niin totta kai poika on yhtä ihana, pääasia, että lapsi on terve. <3
9. Oletko aina halunnut nuorena lapsia?- Kyllä. Äitini on tehnyt lapset nuorina, samoiten myös siskoni. Jotenkin se on ollut lapsena sellainen unelma, että mää haluan nuorena äidiksi, koska se on ollut niin tavallista meidän perheessä.
10. Minkä väriset hiukset minulla on tällä hetkellä?- Punaisethan ne. On ollut viimeisen vuoden, ja tulee varmaan olemaan vielä pitkään punaiset. :)

Aurinkoinen lauantai

Heräsin aamulla nuhaisuuteen ja huonoon oloon. Olen tullut kipeäksi, hyvä toisaalta sairastaa tässä vaiheessa, kun aloitan kesätyöt 30.päivä kesäkuuta ja työt jatkuu elokuun ensimmäiseen viikkoon. Minulla ei jatku koulu syksyllä(koska olisi suuntautumisvaihe vanhustyöhön, mutta ei ole oikein järkeä mennä kuukaudeksi siihen), joten Elokuussa toisella viikolla alkaa minun ikioma loma, jolloin sisustan luultavasti vauvan huonetta ja panostan itseeni. Menen kesäksi töihin, koska muuten olisin kesän sosiaalitoimiston tuella, josta ei jäisi mitään ikinä säästöön. :))

Toivon, että raskaus menisi hyvin myös silloin kun olen töissä. Asiasta kolmanteen, olo on vähän sellainen arveluttava, että miksei masussa tunnu mitään liikettä? En ole tuntenut mitään, eikä kokemuskaan kyllä kerro, että miltä vauvan liikkeet tuntuvat ensimmäisillä kerroilla. Neuvolassa vauvan liikkeitä kuvailtiin siten, että "se tuntuu siltä kuin pieru olisi tulossa" ja sitten olen lukenut kirjoista niistä liikkeistä, ja niitä ollaan kuvailtu "hipasuiksi".    Neuvolassa myös kerrottiin, että liikkeet voivat tuntua vasta raskausviikolla 22, ja itselläni viikkoja nyt 18+1. Ajattelen sekä ajattelin, että parhaillaan joudun odottamaan niitä liikkeitä vielä näin kauan. Haluaisin tuntea ne jo, mutta aika on malttia. :)

Tämä kuva on aivan ihana ! (kuva on netistä, joten itse en ole näitä kuvannut) Tässä kuvassa jotenkin näkyy ikuinen rakkaus ja se kuinka elämäntilanteet muuttuu ja silti rakkaus on se vahvin asia.