34+3 ja kirpparilöydöt!

Heippa lukijat ! Ajattelin kirjotella teille pieniä kuulumisia. Tänne kuuluu hyvää, olen päässyt suhtautumaan anoppiini "uudella tavalla", tai no eilen oli pitkästä aikaa mukava tapaaminen hänen kanssaan. :) Olen päättänyt yrittää unohtaa kaikki sen arvostelut meidän asunnosta ja muistakin asioista, tai ylipäätänsä hänen mielipiteensä. Siltikään en yritä olla mikään muu kuin minä itse, toisin sanoen en edelleenkään ota sellaisia tavaroita meille jotka eivät miellytä minun silmääni. Rajan olen ajatellut asettaa siihen kohtaan, että lapsen kasvatukseen tai niiden omien sääntöjen tuomiseen lapsen yhteydessä ei tarvitse minun korviini kuulua. Miltä tämä kuullostaa?

Suurinpiirtein meillä on kaikki valmista pikku nyyttiä varten. Vielä pitäisi ostaa vauvalle kotiin paluu- vaatteet ja pikku tumput/töppöset+ paksumpi lakki. Sitten meillä olisikin kaikki vaatevarusteet tyllerölle. :)
Lisäksi hoitopöytään pitäisi ostaa koreja, hoitopöytään pehmuke(nämä löytyy luultavasti ensi viikonlopulla ikeasta..) sekä pinnasänky pitäisi laittaa valmiustilaansa. :)

ps. laitan teille kyllä kuvaa sitten näistä kunhan ne on ready. :)

Ajattelin ostaa kotiin lisäksi rintakumeja, ihan varmuuden vuoksi. Ootte varmaan huomannut, että täähän on yhtä ostelua, mutta loppujen lopuksi meillä on mennyt aika vähän rahaa, koska ollaan niin paljon ostettu asioita käytettyinä. Mulla ei oo ikinä ollut mitään kirppareita vastaan, mutta jotenkin nyt raskausaikana on oppinut arvostamaan kirpparilöytöjä enemmän, koska lastenvaate liikkeissä ne vaatteet todellakin ovat hintavia, ainakin omaan kukkarooni.

Ollaan ajateltu, että me laitetaan pinnasänkyyn sitten äitiyspakkauslaatikko tuomaan vauvalle turvaa. Laitoin äitiyspakkaukseen verhon, joka on miehen entinen. Ja tässä sitten hieman kuvaa teille.. :)

Lisäksi vielä kuvia eilisistä kirpparilöydöistä.. jotenkin ei malta olla ostelematta tytölle vaatteita, vaikka niitä on jo ihan hirveesti. :D

Tämän bodyn hinta oli 0,30e... aivan kuin uusi !

Tämä neuletakki oli 1,20 e ! 

Tällä hupparilla oli hintaa 2,50 e! (piti kuvata oikein edestä ja takaa.)=D

anoppi ongelma

Heippa lukijat ! Aiemmin kerroin teille täällä siitä, että me ei oltu anopin kanssa minkäänlaisissa tekemisissä ennen raskautta. Oon tosi onnellinen siitä, että nykypäivänä on alettu näkemään enemmän.. he käyvät meillä ja me heillä. Tässä nyt on "pienen pieni ongelma", mulla on vaan alkanut tulemaan sellainen tunne, että se mun anoppi käy vaan arvostelemassa täällä meillä ja kertomassa omia mielipiteitään. Eniten toivoisin, että anoppini olisi tukemassa meitä ja auttamassa sekä antaisi neuvojaan jos niitä kysyisin.

Olen sanonut miehelleni tästä, mutta enhän mää nyt voi hänen äitiänsä hänelle haukkua niinkään vahvasti kuin vaikkapa omille ystävilleni. En itsekään tykkäisi, että mieheni haukkuisi omaa äitiäni, mutta pakko nyt vaan sanoa, että jos tää on nyt jo tällaista arvostelu meininkiä niin minkälaistakohan se tulee olemaan sitten kun lapsi on syntynyt?

Mm. nykyajan turvakaukalot on syynä siihen miksi lapsilla on selkäongelmia, meidän lasipöytä on siksi niin huono ratkaisu, koska hänen oma lapsensa on rikkonut sellaisen. Hän on nähnyt unen jossa meille syntyy poika lapsi ja kun perustelin, että "niin aika varmaahan se oli että meille tyttö olisi " niin tähän vastaus oli, että parempi onkin. Totta kai ymmärrän, että hänkin haluaa kovasti tyttövauvaa, mutta loppujen lopuksi ainakin itselleni on tärkeää, että kaikki on vain hyvin eli kyllä se poikakin olisi yhtä tervetullut, vaikka tyttöä tässä ollaan odoteltukin.

Olen tehnyt ehkä virheitä hänen kohdallaan. En ole valinnut hänen mielipiteidensä mukaan meidän päiväpeitettä tai muitakaan sisustukseen liittyviä asioita. En ole laittanut keltasia mattoja lattiaan vaan toimittanut ne varastoon, koska yksinkertaisesti ne ei meidän sisustukseen ole sopinut. Ehkä anoppiani myös kismittää se etten toimi niin kuin hän haluaisi minun toimivan?

Oon jotenkin niin uupunut kun mietinkään anoppiani. Jotenkin se saa mun hermoimpulssit soimaan ja tulen heti pahalle päälle. Ennen oikein odotin, että he tulevat käymään, mutta nyt ei voisi niinku vähempää kiinnostaa ku ei jaksa kuunnella vaan arvostelua ja sitä kuinka hän on tehnyt minkäkin asian.

Onko täällä ketään joka tuntee tämän tilanteen?

Ps. Mihin kohtaan se raja sitten asetetaan? Vai pitääkö anopilta vain sietää kaikki lausahdukset?