rv 39+0 neuvolakäynti

Tänään ollaan tasan viikon päässä lasketusta ! Iiks, ajatelkaa kuinka nopeaa aika on mennyt. Mä niin haluan jo synnyttämään ja kokemaan synnyttämisen. Voipi muuten olla, että ollaan siskoni kanssa yhtä aikaa laitoksella, kun häneltä käynnistetään synnytys jos lapsi ei ole syntynyt 22.10.2012 maanantaina vaikkakin laskettu hänellä onkin 8.11.2012 terveydellisistä syistä joudutaan siis käynnistämään jos ei maanantaita ennen ole itse tänne maailmaan halunnut tulla. :) Meillä se laskettu on 19.10.2012 ja nyt on pakko myöntää, että nyt jo pikku hiljaa jännittää, että minkä näköinen vauva sieltä on tulossa ja miten meidän arki lähtee sujumaan ja kaikkia muitakin ihania pikku juttuja mun pääkopassa pyörii ja hyörii tällä hetkellä ! =)

Paino: 85.5 kg
Painon muutos/viikko: +262 g
Turvotus:-
Rr: 150/109, 146/97
U-prot:-
U-gluk:-
Kohdun pohjankorkeus:30
Tarjonta: RT
Sydämensyke:+
Liikkeet:+

Eli tällaista neuvolassa, palataan astiaan huomenissa !

neuvolakäynti 37+6 ja varpajais mietteet

Tänään käytiin taas kerran neuvolassa, nehän on tosiaan noin viikon välein ja pakko sanoa, että tuntuu kuin olisin eilen istunut siellä viimeksi ! Hih, mutta neuvolassa käyminenhän on mukavaa puuhaa, onneksi. :)

Paino: 85.2 kg
Painon muutos/viikko:+583
turvotus: -
Rr: 138/92
U-prot:-
U-gluk.:-
Kohdunpohjan korkeus: 29
Tarjonta: RT
Sydämensyke: +
Liikkeet:+

Sf-mitta oli tippunut taas, mutta neuvolatäti vakuutteli asian johtuvan siitä, että maha on laskeutunut sen verran, että siksi se on pienentynyt? En oo kyllä ikinä kuullut tällaista, mutta hyväksyin asian sitten kumminkin. Täytyy vain olla luottavaisin mielin tähän hommaan. :) Eipä se ollut sen kummempaa tuo käynti, lopuksi sanottiin vaan, että ensi viikkoon jos ehjänä vielä silloin olen !:)

Asiasta kolmanteen Marcuskin oottelee innolla varpajaisia sekä tietenkin vauvaa, mutta sitä mä oon vaan miettinyt, että miksi varpajaiset on miesten juhla? Miksi miehet ottaa sillon alkomahoolia ja juhlistaa kavereiden kanssa sitä, että hänestä on tullut isä? Vaikka äiti kantaa vauvaa 9kk sisällään, synnyttää hänet,kärsii painonmuutoksista,,(ja mitä muuta tähän vielä lisäisi) niin silti mies juhlistaa tätä asiaa?=D

Uww, joku idioottihan tuon perinteen on luonut, joten noudatetaan sitä. :--D Tää nyt oli tällainen "purkaus" siitä, että miksi se on miesten juhla? Enkä todellakaan ole vaatimassa, että tämä juhla kuuluisi naisille, että naisten pitäisi olla synnytyksen jälkeen viinapullo kourassa jne. vaan, että miksi ylipäätänsä isät juhlistavat sitä? Hehän ovat "vain" saattaneet siittiön sinne... ??=oo

Että tällaista tänään... =)

ps. tulista ruokaa kokeiltu, siivouksen kera ja vielä ei ole toistaiseksi todettu, että olisimme lähdössä synnyttämään näinä läheisinä päivinä. :D

Kuva kotoisin googlesta.

rv 37+2 ja neuvolakäynti

Niin kuin otsikossa tulikin jo ilmi, niin kävin perjantaina neuvolassa.
Tällöin viikkoja oli tasan 37. Meillä on alkanut olemaan nyt viikon välein käynnit, eli loppu puolella raskautta ollaan. Eikä kyllä vieläkään tunnu niin tuskaiselta mitä kuvittelin alkuraskaudessa, että näillä viikoilla puuskuttaisin jo. :)

Menimme mieheni kanssa neuvolaan, koska oltiin sovittu sen meidän oman neuvolatädin kanssa, että hän kertoo synnytyksestä ja muutenkin poristaan niitä näitä, koska emme perhevalmennukseen halunneet osallistua.

Paino: 84.7
Painon muutos/viikko: +1.4 kg.
Turvotus: +
Rr: 144/98
U-prot:-
U-Gluk:-
Kohdunpohjan korkeus: 30
Tarjonta: RT
Sydämensyke: +
Liikkeet: +

Mulla oli nyt ensimmäistä kertaa turvotusta, ja neuvolassakin meinas, että sen takia noin suuri painonmuutos viikon aikana, koska sitä nestettä on alkanut kerääntyä elimistöön. Oon kyllä yrittäny juoda paljon vettä, mutta ei taida mulle juurikaan olla vaikutusta. =D

Verenpaineet oli taas kerran nuinkin korkeat, mullahan on jokin kammo, että kotona lukemat on niin hyviä, mutta neuvolaan mentäessä ne pamahtavat noinkin korkealle. Muita kohtalon tovereita?

Kohdunpohjankorkeus oli tipahtanut 32:sta 30:neen, mutta ei meinaa mitenkään sitä, että kasvu olisi pysähtynyt, vaan meidän masu on laskeutunut. :)

Jäi hirveen positiivinen kuva tästä neuvolakäynnistä ja samoiten myös mieheni tykästyi käyntiin. Saimme paljon lappusia, ja ne oli ihan erejä mitä alkuraskaudessa (tietenkin). Sain imetyksestä kertovan vihkosen ja kun luin sitä, niin siinä oli tosi hyvin selitetty tärkeitä asioita. Suosittelen kysymään neuvolasta lappusia, koska niillä on niitä niin paljon, että saavat luvan myöskin antaa, vaikka onhan nettikin tietoa täynnä, mutta itse ainakin tykkään iltaisin lukea samalla sängyssä. :)

Lopuksi suoritettiin myöskin ultraus, koska lääkäri kirjoitti viime kerralla, että varmistaa lapsen asento. Ja siellähän se oli just niin kuin pitääkin !( Johtui varmaan myöskin siitä, että lääkäri sen kirjoitti, vaikka pää tuntui kädelläkin olevan paikoillaan, mutta kun sanoin, että niitä potkuja tuntuu täällä ja täällä.. niin näimmepähän lapsen vielä viimeistä kertaa ultralla.):D

Oli myös pakko kysyä, että näkyykö kumpi siellä on. Niin meidän neuvolatätikin vaan tokas, että ettekö oo kysyny? Niin oltiin, että joo, mutta pitäis saaha varmistusta. Niin tyttöähän sitä sanottiin, joten en ole turhaan sitä vaaleanpunaista sitten ostanut. :D

Ps. mä kyllä kirjoitan tänne vielä ja (paljon) ennen kuin synnytän, mutta nyt mun täytyy lähteä siwaan ostamaan kinkkusuikaleita, koska tänään mä teen sunnuntailökö ruokaa eli kinkkukiusausta !=)

Lopuksi vielä masukuvia, jotka äsken räpsäsin !

Niin ja jos joku ei jaksa tiirailla montako kiloa olen raskauden aikana saanut, niin yhteensä kiloja on tullut noin.20 kg. Huomatkaa kuinka keskittyneenä otetaan peilin kautta kuvaa. Ja raskausarvet mulla on tullu toiseen jalkaan, jos oikein tiiraa niin sen voi ehkä nähdä tuosta kuvastakin. Ja meillä ei oo napa kääntynyt, oon ihan harmissani, ois ihanaa jos se pullottais. :)

oma koti kullan kallis

Heippatirallaa ! Nyt viikkoja on 33+3 ja saimme viikonlopun aikana muutettua uuteen asuntoomme. Jee, nyt meillä sitten on "oma koti kullan kallis." Muuttaminen sujui suhteellisen helposti, koska meillä oli muuttoapulaisina mieheni isä, minun vanhemmat sekä pari hyvää ystävää. Kaikki kantelivat tavaroita ja minä kantelin pieniä ja kevyitä laatikoita, mutta pääasiassa järjestelin tavaroita täällä asunnossa paikalleen.

Kävin viime tiistaina neuvolassa ja meidän tyllerö on kääntynyt pää alaspäin sekä laskeutunutkin hieman. :--) Sovimme neuvolassa synnytysvalmennuksesta, että emme mieheni kanssa sinne osallistu, mutta meidän oma neuvolatäti ohjeistaa meitä hieman synnytyksessä(ensi kerralla normaalilla neuvolakäynnillä) ja antaa vinkkejä ja kertoo mihin ottaa yhteyttä kun synnytykseen tulee lähtö. (Mieheä hieman arveluttaa, että mitä hän sinne neuvolaan oikein tulee, mutta sain selvennettyä hänelle, että on ihan hyvä käydä kuuntelemassa ja keskustelemassa asioista.. jottei kaikki tule ihan yllätyksenä. Olen sanonut miehelleni, että minulle riittää, että synnytyksessä hän on minun tukenani/ eikä tarvitse erikoisempia tehdä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että tärkeintä on hänen läsnäolonsa siellä, ei niinkään sillä, että hänen pitäisi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mutta nyt palaten meidän asuntoon niin tältä se nyt sitten näyttää...

                                                    Tästä ovesta meille astutaan sisään..

                                                 Tällainen on meidän keittiö. =)

                                                  Tässä hieman lisää keittiötä..

 Tässä on pikkuinen huone.. jolla ei ole vielä tällä hetkellä erikoisempaa käyttöä.. tämä on vähän niin kuin "tietokonehuone."

                                                     Tässä näkyy meidän olohuonetta... =)

         Ja tämä olohuone on vielä aika kesken... mutta huomatkaa meidän vauvan kehto tuolla nurkassa. <3

                                         Lisää olohuonetta...

                                                 Meidän makuuhuone, jonka sisustus on myöskin vielä aika kesken..=D

                                                  Lisää makkaria..

                                                      Ja lisää..:D

                                                   Ja lopuksi vielä meidän onneton parveke.. =D

Kirjoittelen myöhemmin lisää, nyt mä lähden äidin luokse kahville ! Heippa :)

Neuvolakäynti sekä miehen ajatukset

Heippa ! Nyt on viikkoja 32+4. Me olemme voineet vallan mainiosti. Tyttö on vilkkaimmillaan mahassa öisin ja nyt ne yöpissa ramppaamiset on alkanut täälläkin päässä. Hehe. :D

Tänään kävin neuvolassa rutiini käynnillä. Painoin 81.6 kg, joten tähän mennessä kiloja on kertynyt 16 kg koko raskaudelta. :) Ei lannistuta siskot, kyllä ne kilot sitten ajan kanssa pois saa, ja pääasia on, että itse on tyytyväinen itseensä, edes jollakin tavalla. :)

Ensimmäistä kertaa minulla oli se oma neuvolatäti nyt ja hän oli niin mukava ! Jopa minun verenpaineeni olivat 132/86 eli todellakin alhaisimpia verrattuna edellisten tätien aikana otettuihin mittauksiin. mm lukemia oli silloin (162/106).

Täytyy kyllä kehua ja olla ylpeä, että kerrankin sai lähteä neuvolasta hymyssä suin ja mukava oli kuulla, että tämä sama täti on sitten myöskin lapsen kanssa tekemisessä.Sf-mitta oli 30 ja tyttären sydämensykkeet löivät 140-150 väliltä. :)

Hb oli 124 ja ensimmäisellä kerralla kun se on mitattu se on ollut 125, eli ei ole laskenut huimia lukemia ja todennäköistä on, ettei minun tarvitse syödä rautaa ollenkaan raskauden aikana. :)

Kysyin neuvolassa siitä, että järjestetäänkö/onko mahdollista päästä synnytyslaitokselle tutustumaan, mutta valitettavasti näitä mahdollisuuksia ei Oulussa enään ole, koska kätilöillä ei yksinkertaisesti riitä aikaa esittelemään. Meillä olisi mahdollisuus osallistua synnytysvalmennukseen, mutta olemme miehen kanssa tästä asiasta jo aiemmin keskustelleet, ettei meitä haluta tähän osallistua. Kysyin neuvolassa sitten myös, että mitä muita mahdollisuuksia on ja hän ehdotti, että hän pystyy itse järjestämään minulle ja miehelleni sellaisen pienehkön "info tilaisuuden" siitä, että miten toimitaan kun synnytys alkaa/ mihin otetaan yhteyttä ja tällöin voimme keskustella myöskin toiveista, joita meillä olisi synnytystä varten. :)

Mun mielestä toi on hyvä ja miehenikin varmasti arvostaa sitä, ettei kaikkea tarvi kirjoista lukea ja, että saa muidenkin näkökulmaa esille kuin vain minun ja neuvolakirjojen.  Lisäksi tää voi konkretisoida miehelleni tätä asiaa, että synnytys todellakin lähenee.

Kun siirrytään seuraavaan puheeseen, niin aijon kertoa teille seuraavanlaisen asian. Mieheni on käyttäytynyt viimeiset pari-kolme viikkoa siten, että kaljahammasta kolottaa jne, ja ymmärsinkin asian ja sanoin aikaisimpina viikkoina että mene vain, ettei minua haittaa, että baarissa istut. Siellä hän on istuskellut parit-kolmet perjantai illat ja viime viikonlopulla meillä tuli pienenlaista kränää tästä asiasta, koska yhtäkkiä huomasin vaan, että laskettuaika lähenee ja pitäisi keretä ostaa vielä mm. itkuhälyttimet ja muita pieniä askareita vauvalle ja ei kovin rahat säästy jos toinen vain kuluttaa rahat baarissa.

Keskustelimme mieheni kanssa pitkän tovin asiasta ja, vaikka kerroin oman kannan tähän juomisasiaan niin silti hän viime perjantaina niille teille lähti. Lauantai päivä sekä ilta meni asiaa selvitellessä, ja mieheni kertoi, että "hän juo vielä kun kerkeää juoda." En tiedä mistä ihmeestä hän on saanut sellaisen kuvan, että juominen on loppu kokonaan kun lapsi syntyy? Joo tietenkin juominen vähenee lapsen synnyttyä, mutta kyllä kai mies voi mennä baariin vaikka lapsi onkin syntynyt? Itsellänihän ei ole minkäänlaista vetovoimaa mennä edes baariin.

Loppujen lopuksi yhteenvetona oli se, että miehelleni on tullut ns. " kriisi", koska hän on huomannut sen, että laskettuaika lähenee ja kohta pitäisi ottaa vastuu muustakin asiasta kuin itsestä. Lisäksi mieheni sanoi, että hän on saanut kaikilta kavereiltaan negatiivisia kuvauksia lapsista, että aika ei riitä mihinkään ja, että yöt ovat aina unettomia. On jotenkin niin turhautunut olo siitä, että kaikki joilla on lapsia suurinpiirtein pelottelevat tulevaa isää siitä miten kamalaa on kun lapsi on tullut perheeseen.

Onneksi asia selvesi, että miksi juominen oli yhtäkkiä niin "tärkeää." Onneksi myös mieheni ymmärsi tilanteen, että ei se elämä siihen lopu, ihmiset vain kuvittavat erinvärisiä kuvia joita paisutellaan liikaa. Kohtahan kukaan ei halua isäksi, jos noin pelotellaan.

Huhhuh. Ja kun mun joku kaveri tulee raskaaksi, niin en todellakaan pelottele häntä äitiydestä. Tietenkin faktoja voi kertoa, mutta uskon, että eiköhän ne negatiiviset asiat tule itse huomaamaan? Miksi niistä pitää puhua koko ajan? Itse ainakin pyrin puhumaan positiiviseen sävyyn ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä asioista.

Ps. Muutamme perjantaina omaan kotiin. <3

                                                       Tässäpäs massukuva 32+4. :)

verenpaineet nousee kun neuvolaan astelee

Heissan ! Kylläpä aika vierähtää nopeesti, ajattelin, että kirjoitan tänne viime kerran neuvolakäynnistä jo ajat sitten, mutta nyt vasta sain jotain aikaiseksi. Tänään viikkoja on 27+1. Ajatelkaa tässähän ollaan jo melko pullukkaa naista.:D

 Noniin kävin neuvolassa 17.7.2012 tiistaina. Painoin 77.7 kg, ja painoa oli tullut 950/grammaa per viikko. Verenpaineeni oli ensin 167/91 ja sen jälkeen 144/84. Taas kerran ajattelin neuvolaan mennessäni, että mitäköhän siellä tällä kertaa tapahtuu ja taas nämä mun verenpaineet nousi kun sinne meni. Tähän tietysti vaikuttaa sekin, että heti kun astun sinne sisään niin mittari lyödään kätöseen ja muutenkin se, että nyt viime aikoina olen joka kerta toiminut eri neuvolatätien kanssa ja kaikilla niillä on niin erilaiset tavat miten toimii. Odotan niin innolla, että se "oma" neuvolatäti palaa kesälomaltaan ja pääsee sen kans yhteistoimintaan. Palaten noihin verenpaine lukemiin niin tämä kyseinen täti tuli sellaiseen tulokseen, että mulle on tullut ns.
"valkotakki"kammo, että ne paineet nousee heti kun saavun sinne. Kotona verenpaineeni on ollut hyviä, ei kertaakaan tuollaisia lukemia.

Kohdunpojankorkeus oli 25. Ja lapsen syke oli +140. Kaikki siis hyvin. :) Toivotaan, että tää mun valkotakki kammo alkais hälveneen ja ne neuvolatädit sais olla oikein tyytyväisiä. Jotenkin mua on niin kummastuttanut nuo tädit. Sain kuulla siitä, että kuinka väärin on edellisellä neuvolakerralla toimittu kun mulle ei oltu varattu 2. lääkärikäyntiä, totesin siihen sitten vain, että eiköhän se oo teidän tehtävä niistä huolehtia, kun en osaa niinkään mitään vaatia nuiden suhteen. Sitten avauduin edellisestä neuvolatädistä, kuinka se aiheutti mulle paineita niistä verenpaineista niin tämä kyseinen täti tällä kertaa totesi sitten vain ennen kuin lähdin " Toivottavasti sulle ei nyt tullu paineita tästä." oikein niiiiiiin kiehauttavasti, että huhu. Toivottavasti en järkytä niitä joilla ei vielä neuvolakäyntejä ole ollut, on harmillista, että aina kaikki ei mene niin yksiin siellä neuvolassa. Pääasia onneksi on, että oma neuvolatäti on sellainen, jonka kanssa voi jutella mistä vain ja jonka luona käydessä ei tarvitse "pelätä" mitä sanoo.

Haluaisin kuulla vertaistukea noihin verenpaineisiin sekä neuvolatätien ns. huonoihin käytöksiin. Voihan toki olla, että mun hormoonit heittelehtii, mutta mielestäni silloin ei ole oikein toimittu, kun äiti ei haluaisi enään mennä neuvolaan seuraavalla kerralla.

Tänään ostin kirpparilta välikausipuvun, jossa luultavasti meidän pienoinen "astelee" laitokselta turvakaukalossa pois, hintaa puvulla oli 7 euroa.Siis aivan järkyttävää minkälaisia löytöjä kirpparilta voi tehdäkään ja tosiaan mulla oli päämääränä just tänään, että etsin nyt sitä pukua enkä mitään muita vaatetuksia. :)

verenpainetta ja äitiyspakkausta

Täällä mä teille kirjoitan. Huomenna olisi neuvolaan meno (viikkoja nyt 26+2) ja nyt ajattelin päivittää teille ne mun verenpaineen seurannan tulokset, joiden avulla voimme todeta, että aamu verenpaineeni on hyvä. ;) (Ei ihmekään, että aina kun menen neuvolaan ne ovat "korkeat" kun suoraan töistä hikipäässä sekä nyt ollut joka kerta uus neuvolatäti.)

6.7.2012 134/84  (suoraan töistä tullessa mittasin)

7.7.2012 120/70 (aamu verenpaine)

8.7.2012 122/81 -II-

9.7.2012 125/77   -II-

10.7.2012 109/81 -II-

14.7.2012 121/71 -II-

15.7.2012 122/70 -II-


Tässähän tulee kohta ihan "neuroottiseksi" noiden verenpaineiden kanssa, hehe, ei nyt ihan vielä. Mulla olisi vielä 14 työpäivää jälellä ja sen jälkeen mä saan alkaa kunnolla panostamaan äidiksi tulemiseen ja muutenkin kaikkeen mitä en ole nyt kerennyt edes miettiä.  Tällä hetkellä oloni on hyvä. Meidän Eva on mahassa vilkkaana, yleensä tämä vilkkaus tulee iltaisin, mutta nyt tämä hellepäivä on pistänyt vähän pakkaa sekaisin. :D

Äitiyspakkaus tuli viime viikolla. Siellä oli monenlaisia bodyja, housuja, sekä pari kestovaippaa ja paljon muitakin vaatteita. Eniten mua mietityttää, että miksi niitä äitiyspakkauksia ei voida suunnitella niin, että kun lapsi syntyy lokakuussa niin se toppapuku(muutkin vaatteet) olisi sopivan kokoinen kun hän syntyy, minusta ainakin näyttää, että tuo äitiyspakkauksen toppapuku on heinä-elokuun vauvalle sopiva. Meidän vauva ei sitä toppapukua toisin sanoen kerkeä varmaankaan tulla käyttämään, mutta saapahan sitten myytyä sen vaikkapa kirpparilla parilla eurolla.

Onneksi oon hommannu kirppareilta ja ostanu niitä pienimpiä vaatteita ja isompiakin. Nimittäin ei nuita äitiyspakkauksen vaatteita tule varmaan niin kovasti käyttämään. En tiedä olenko ainut joka ajattelee näin, mutta minulle ainakin pakkaus oli hieman pettymys.  En odottanut sieltä mitään kalliita merkkivaatteita taikka mitään sellaista, vaan odotin jotenkin sellaista "tarpeellista" tavaraa.

 Lapselle tuli hammasharjaa, purulelua jne. Kysymys herää, että siihenkin menee vielä aikaa kun lapsi tulee hammasharjaa käyttämään, niin miksei sinne äitiyspakkaukseen oltais voitu laittaa vaikka niitä liivinsuojia enempää ja korvata tämä hammasharja vaikkapa?=D Tällainen vuodatus tästä pakkauksesta, antakaa omia mielipiteitä äitiyspakkauksesta myöskin. :--)

neuvola kuulumisia

Heippa ! Tänään kävin neuvolassa. Menin sinne heti töiden jälkeen, ja minulla oli tällä kertaa eri neuvolantäti kuin aiemmin, koska oma neuvolantäti oli lomalla. Painoa oli kertynyt 73,9 kg. Eli tommonen 9 kiloa pyöristettynä on painoa yhteensä raskauden aikana tullut ja viikkoja nyt 22+5. Ppainoa on tullut noin.600 grammaa viikko, ja kuulemma tämä 100grammaa yli rajojen on ihan ookoo, koska olen lopettanut sen polttamisen. Pakko nyt kertoa, että parina päivänä olen sortunut polttamaan, mutta en pode siitä niin huonoa oloa, koska en kumminkaan polta vakituisesti.

Verenpaineet oli tällä kertaa 143/87, tämän neuvolantätin mukaan huolestuttavaa, mutta onneksi pissa oli puhdas. Sanoin kyllä, että se voi olla, että nuo paineet johtuu siitä, että oon hirveellä kiirellä tullut tänne ja muutenkin aina semmonen " pikku" jännitys on, että onhan kaikki varmasti hyvin. Mulla on seuraava aika 17 heinäkuuta ja pitää seurata sitten nuita verenpaineita sinne seuraavalle käynille.

Neuvolassa kuunneltiin myös lapsen sydänäänet ja siellähän ne löi 140:tä. :) Lisäksi mitattiin ensimmäistä kertaa kohdunpohjan korkeus ja se oli 20 cm. :)Neuvolassa sain myös ohjeita nuihin kelan hakemuksiin, pitää tässä alkaa sitten täytteleen nuita lappusia, kun en vielä niin teknologinen oo, että netin kautta ne täyttäisin tai siis verkkopankkitunnuksia käyttäen. :) Juhannuksena ohjelmassa on uudet hiukset, sekä molempien vanhempien luona käyään syömässä ja sitten varmaan illemmasta kuskailen porukkaa jonnekin suuntaan. :) Ennen kaikkea aijon nauttia, kolmen päivän vapaapäivistä sekä syödä, että nukkua kunnolla !

Ihania kuulumisia kaikille, sekä laittakaahan tulemaan kysymyksiä jos mielen päälle juolahtaa jotakin(ihan mitä vaan) :D

Ps. meidän vauva on nyt saanut nimen millä sitä kutsutaan ainakin tämä masu aika ja se on; eva <3 (miehen keksimä nimi):)

                                                      päivän sanoma: anna auttava käsi sitä tarvitseville <3

reippaus maanantai(ko)

Vieläkin kipeänä. On se jännä miten vatdataudit+ muut flunssat leviää niin nopeasti, ensimmäisenä oli kipeänä isosiskoni jota näin perjantaina, hän oli kerennyt näkemään muitakin kuin minua ja nyt on (toisen siskon lapset, minä, isomummo ja oma äiti) kipeenä.

Niin tosiaan, huomasin tässä viikonlopun aikana, että ei voi olla totta, että lääkäri eikä neuvolatätikään kuunnellut lapsen sydänääniä. Tosiaan viimeksi, syke on nähty livenä sikiöseulannassa raskausviikoilla 12+3.  Soitin sitten tänään neuvolaan samalla kun varasin uutta aikaa ja kerroin, ettei niitä oltu kuunneltu. Samassa hetkessä täti sanoi, että pääsetkö tänään klo 13.00? Nythän minulla on itsenäisen opiskelun päivinä aikaa päästäkin neuvolaan helposti, joten nyt odotellaan että kello löisi jo yksi.

Tällaistakin voi sattua, eikä sitä aina ensikertalaisena voi tietää, että mitä kenenkin siellä neuvolassa kuuluu oikein tehdä, mutta onneksi olin "reipas" ja kysyin asiaa, että olisiko ne pitänyt kuunnella? Aina kannattaa "esittää" tyhmempää mitä on, silloin saa parhainta palvelua, entä kuin silloin jos on aina sellainen varma. Tännehän alkaa tulla jo mun viisauksia, mutta toivotaan että kaikki on hyvin mahassa.

Päivitän vähän tätä kirjoitusta. Kävin neuvolassa, mua jännitti ihan hirveenä, vaikka keskenmeno on näillä viikoilla todella pienempi mahdollisuus entä kuin alkuviikoilla. Neuvolatäti alkoi kuuntelemaan laitteella lapsemme sydämenääniä, sieltähän sitten kuului "kopkopkopotitiiti" nopeaa ja tasaista. Syke oli 135 ja tämä on kuulemma hyvä. Oon niin onnellinen, että kaikki oli hyvin, että on vaikea kuvailla tätä tunnetta sanoiksi. Viikkoja 18+3.

Rv 10-12 ja sikiöseulanta =)

Päivitän nyt samantien nämä kaikki alkuhommelit mitä olen kokenut, jotta nekin on tässä mukana.( Näistä voi olla hyötyä ensikertalaisille;) Raskaus oireita mulla ei ole ollut, välissä tuntui, että olenko minä etes raskaana? Jatkuva väsymys on ollut, mutta välissä sekin unohtuu kokonaan. Yhden ainoan kerran on lentänyt oksennus aamulla, eli raskaus pahoinvointia en ole ainakaan saanut. Niin sen vain huomaa, että kaikilla on omanlainen raskausaika, isosiskoni on myös raskaana ja hänellä sitä pahoivointia on ollut minunkin edestä, mutta seuraava raskaus tuleekin varmaan olemaan minulle se “haastavampi”.

Tosiaan olen raskausviikoilla 17+6. Nyt vain kertailen näitä aiempia viikkoja. Viikolla 10, menin neuvolaan. En halunnut ottaa miestäni mukaan, koska en oikein tiennyt kuuluuko miehen olla neuvolassa edes mukana? Kumminkin olen saanut sellaisen käsityksen, että enemmän neuvolassa käy vain naiset, mutta miehet saavat toki olla mukana. Olen kyllä päättänyt, että sitten kun lapsi on syntynyt, niin toden totta isäkin saa mennä lapsen kanssa kahdestaan neuvolaan, jotta hänkin saa purkaa omia ajatuksiaan perhe-elämästä neuvolan tädille ja mieheni tulee myös loppu puolella neuvolakäynneille mukaan. =)

Palaten siihen neuvolakäyntiin niin, silloin minut punnittiin. Painoin 66 kg ja hieman grammoja päälle, nyt kun kävi raskausviikolla 17 neuvolassa painoa oli tullut 70,5 kg. Tähän vaikuttaa suuresti se, että lapsi on yhtäkkiä saanut painoa 600 grammaa viikko, että lopetin tupakin polttamisen kokonaan viikolla 14+6. Neuvolantäti sanoi, että “painolla ei ole nyt mitään merkitystä, kun olet lopettanut sen polttamisen”. Olen kyllä tyytyväinen sen lopettamiseen, ekana vähensin tupakinpolton kun sain tietää että olen raskaana niin siihen 5 tupakkaan per päivä.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin tietoja itsestä mm. perus sairauksista, perimäsairauksista jne. Neuvolassa myös yritettiin kuunnella  vauvan sydänääniä, mutta niitähän ei kuulunut. Tässä syynä on se taaksepäin kallistuva kohtu. Kun sydänäänet eivät kuuluneet, minut kiidutettiin ultrattavaksi, mutta siellähän se pikkunen terveenä polskutteli. Neuvolantäti oli todella mukava, niin ne kaikki on? Tai ainakin saisi olla. Sain paljon vauvasta kertovia vihkosia, eniten tykkäsin vau-kirjasta missä on äidille sekä isälle omat sivut. Mieheni on tykännyt tästä eniten, koska hän voi myös seurata vauvan kehittymistä viikko viikolta.

Varasin ajan sikiöseulantaan. Se minulle tehtiin raskausviikolla 12. Sikiöseulannassa ultraus tapahtui alateitse. Minulle se oli hieman uutta, koska gynekologillakaan en ole käynyt, kun minkäänlaista ehkäisypillereitä ei koskaan ole ollut ja muutenkin kaikki on ollut niin hyvin siellä päässä. Täytyy vain tottua siihen, että sitä päätä ronklataan raskauden aikana monta kertaa kaikenlaisilla välineillä. No, se sikiöseulanta tutkimus ei sattunut eikä mitään, oikeastaaan se nauratti, se tuntui sellaiselta hipsutukselta sisältäpäin. Mieheni oli mukana ja siellä näimme vauvan polskivan ja heiluttelevan käsiä.  Sikiöseulannassa riskit olivat todella alhaiset, ja muutenkin kaikki oli hyvin masussa.  Tässäpä olisi lopuksi vielä kuvia sikiöseulannasta