Rv 10-12 ja sikiöseulanta =)

Päivitän nyt samantien nämä kaikki alkuhommelit mitä olen kokenut, jotta nekin on tässä mukana.( Näistä voi olla hyötyä ensikertalaisille;) Raskaus oireita mulla ei ole ollut, välissä tuntui, että olenko minä etes raskaana? Jatkuva väsymys on ollut, mutta välissä sekin unohtuu kokonaan. Yhden ainoan kerran on lentänyt oksennus aamulla, eli raskaus pahoinvointia en ole ainakaan saanut. Niin sen vain huomaa, että kaikilla on omanlainen raskausaika, isosiskoni on myös raskaana ja hänellä sitä pahoivointia on ollut minunkin edestä, mutta seuraava raskaus tuleekin varmaan olemaan minulle se “haastavampi”.

Tosiaan olen raskausviikoilla 17+6. Nyt vain kertailen näitä aiempia viikkoja. Viikolla 10, menin neuvolaan. En halunnut ottaa miestäni mukaan, koska en oikein tiennyt kuuluuko miehen olla neuvolassa edes mukana? Kumminkin olen saanut sellaisen käsityksen, että enemmän neuvolassa käy vain naiset, mutta miehet saavat toki olla mukana. Olen kyllä päättänyt, että sitten kun lapsi on syntynyt, niin toden totta isäkin saa mennä lapsen kanssa kahdestaan neuvolaan, jotta hänkin saa purkaa omia ajatuksiaan perhe-elämästä neuvolan tädille ja mieheni tulee myös loppu puolella neuvolakäynneille mukaan. =)

Palaten siihen neuvolakäyntiin niin, silloin minut punnittiin. Painoin 66 kg ja hieman grammoja päälle, nyt kun kävi raskausviikolla 17 neuvolassa painoa oli tullut 70,5 kg. Tähän vaikuttaa suuresti se, että lapsi on yhtäkkiä saanut painoa 600 grammaa viikko, että lopetin tupakin polttamisen kokonaan viikolla 14+6. Neuvolantäti sanoi, että “painolla ei ole nyt mitään merkitystä, kun olet lopettanut sen polttamisen”. Olen kyllä tyytyväinen sen lopettamiseen, ekana vähensin tupakinpolton kun sain tietää että olen raskaana niin siihen 5 tupakkaan per päivä.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin tietoja itsestä mm. perus sairauksista, perimäsairauksista jne. Neuvolassa myös yritettiin kuunnella  vauvan sydänääniä, mutta niitähän ei kuulunut. Tässä syynä on se taaksepäin kallistuva kohtu. Kun sydänäänet eivät kuuluneet, minut kiidutettiin ultrattavaksi, mutta siellähän se pikkunen terveenä polskutteli. Neuvolantäti oli todella mukava, niin ne kaikki on? Tai ainakin saisi olla. Sain paljon vauvasta kertovia vihkosia, eniten tykkäsin vau-kirjasta missä on äidille sekä isälle omat sivut. Mieheni on tykännyt tästä eniten, koska hän voi myös seurata vauvan kehittymistä viikko viikolta.

Varasin ajan sikiöseulantaan. Se minulle tehtiin raskausviikolla 12. Sikiöseulannassa ultraus tapahtui alateitse. Minulle se oli hieman uutta, koska gynekologillakaan en ole käynyt, kun minkäänlaista ehkäisypillereitä ei koskaan ole ollut ja muutenkin kaikki on ollut niin hyvin siellä päässä. Täytyy vain tottua siihen, että sitä päätä ronklataan raskauden aikana monta kertaa kaikenlaisilla välineillä. No, se sikiöseulanta tutkimus ei sattunut eikä mitään, oikeastaaan se nauratti, se tuntui sellaiselta hipsutukselta sisältäpäin. Mieheni oli mukana ja siellä näimme vauvan polskivan ja heiluttelevan käsiä.  Sikiöseulannassa riskit olivat todella alhaiset, ja muutenkin kaikki oli hyvin masussa.  Tässäpä olisi lopuksi vielä kuvia sikiöseulannasta