ajatuksia imettämisestä

Ajattelin kirjoittaa tänään ajatuksia imettämisestä. Mulla on hirmuiset toiveet, että se imettäminen lähtisi sujumaan hyvin, koska pidän sitä niin itsellekin tärkeänä asiana ja onhan siinä äidinmaidossa vasta-aineita ja sillä myös säästää. Samalla kilojakin luultavasti lähtisi. :)

Ymmärrän tietenkin jos sitä maitoa ei tuu, mutta jos sitä tulee, niin en kyllä ihan heti oo lopettamassa. Oon nähnyt muutamat esimerkit, että tähän maailmaan mahtuu myös niitä, jotka lopettavat imettämisen 1kk ikäiseltä vauvalta sen takia, että he pääsevät itse helpommin kulkemaan ja lapsen voi laittaa mummolaan helposti hoitoon. Mun mielestä tuo ajatustapa on niin väärin. Hoxhox. mun mielipide, mutta ei itselläni tulisi mieleenkään lopettaa imettämistä edes yksinhuoltajana sen takia, että pääsee kulkemaan ilman vauvaa.

Oon varustautunut imettämiseen. Oon ostanut Aventin rintapumpun, sekä rintakumeja, vaikka eihän näillekään välttämättä ole käyttöä, mutta silti jotenkin uskon, että minun kohdalla on. =D harhaluuloinenko?

Oon lukenut netistä tietoa imetyksestä, mutta tuskin mää nuita kaikkia juttuja tulen edes muistamaan, niin ihan hyvä, että niitä voi käydä sitte selailemassa aina kun on tarvis.(Ja kyllähän aivokoppaan aina jää jotakin mieleen asioista mitä on lukenut.)

Miten yleensäkin imetykseen voisi valmistautua? En usko, että ainakaan siten, että annan Marcukselle tissin suuhun ja sanon, että ime ! =D Kertokaa oma kohtaisia kokemuksia imettämisestä, mm. mihin olisi hyvä varautua. :)

                      Imettäminen on lapsen ja äidin yhteinen hetki. (Kuva: YLE / Arja Lento)

ps. tällä kirjoituksella en halua tuomita ketään ! Imetys ei tee äidistä sen parempaa, eikä imetyksellä mielestäni voi edes kilpailla.