rv 37+2 ja neuvolakäynti

Niin kuin otsikossa tulikin jo ilmi, niin kävin perjantaina neuvolassa.
Tällöin viikkoja oli tasan 37. Meillä on alkanut olemaan nyt viikon välein käynnit, eli loppu puolella raskautta ollaan. Eikä kyllä vieläkään tunnu niin tuskaiselta mitä kuvittelin alkuraskaudessa, että näillä viikoilla puuskuttaisin jo. :)

Menimme mieheni kanssa neuvolaan, koska oltiin sovittu sen meidän oman neuvolatädin kanssa, että hän kertoo synnytyksestä ja muutenkin poristaan niitä näitä, koska emme perhevalmennukseen halunneet osallistua.

Paino: 84.7
Painon muutos/viikko: +1.4 kg.
Turvotus: +
Rr: 144/98
U-prot:-
U-Gluk:-
Kohdunpohjan korkeus: 30
Tarjonta: RT
Sydämensyke: +
Liikkeet: +

Mulla oli nyt ensimmäistä kertaa turvotusta, ja neuvolassakin meinas, että sen takia noin suuri painonmuutos viikon aikana, koska sitä nestettä on alkanut kerääntyä elimistöön. Oon kyllä yrittäny juoda paljon vettä, mutta ei taida mulle juurikaan olla vaikutusta. =D

Verenpaineet oli taas kerran nuinkin korkeat, mullahan on jokin kammo, että kotona lukemat on niin hyviä, mutta neuvolaan mentäessä ne pamahtavat noinkin korkealle. Muita kohtalon tovereita?

Kohdunpohjankorkeus oli tipahtanut 32:sta 30:neen, mutta ei meinaa mitenkään sitä, että kasvu olisi pysähtynyt, vaan meidän masu on laskeutunut. :)

Jäi hirveen positiivinen kuva tästä neuvolakäynnistä ja samoiten myös mieheni tykästyi käyntiin. Saimme paljon lappusia, ja ne oli ihan erejä mitä alkuraskaudessa (tietenkin). Sain imetyksestä kertovan vihkosen ja kun luin sitä, niin siinä oli tosi hyvin selitetty tärkeitä asioita. Suosittelen kysymään neuvolasta lappusia, koska niillä on niitä niin paljon, että saavat luvan myöskin antaa, vaikka onhan nettikin tietoa täynnä, mutta itse ainakin tykkään iltaisin lukea samalla sängyssä. :)

Lopuksi suoritettiin myöskin ultraus, koska lääkäri kirjoitti viime kerralla, että varmistaa lapsen asento. Ja siellähän se oli just niin kuin pitääkin !( Johtui varmaan myöskin siitä, että lääkäri sen kirjoitti, vaikka pää tuntui kädelläkin olevan paikoillaan, mutta kun sanoin, että niitä potkuja tuntuu täällä ja täällä.. niin näimmepähän lapsen vielä viimeistä kertaa ultralla.):D

Oli myös pakko kysyä, että näkyykö kumpi siellä on. Niin meidän neuvolatätikin vaan tokas, että ettekö oo kysyny? Niin oltiin, että joo, mutta pitäis saaha varmistusta. Niin tyttöähän sitä sanottiin, joten en ole turhaan sitä vaaleanpunaista sitten ostanut. :D

Ps. mä kyllä kirjoitan tänne vielä ja (paljon) ennen kuin synnytän, mutta nyt mun täytyy lähteä siwaan ostamaan kinkkusuikaleita, koska tänään mä teen sunnuntailökö ruokaa eli kinkkukiusausta !=)

Lopuksi vielä masukuvia, jotka äsken räpsäsin !

Niin ja jos joku ei jaksa tiirailla montako kiloa olen raskauden aikana saanut, niin yhteensä kiloja on tullut noin.20 kg. Huomatkaa kuinka keskittyneenä otetaan peilin kautta kuvaa. Ja raskausarvet mulla on tullu toiseen jalkaan, jos oikein tiiraa niin sen voi ehkä nähdä tuosta kuvastakin. Ja meillä ei oo napa kääntynyt, oon ihan harmissani, ois ihanaa jos se pullottais. :)

torstai jaarittelua

Jipiii pitää heti aamu tuimaan tännekin tuulettaa, että mun ensimmäinen vaikea yö raskauden vuoksi oli viime yö ! Kuvitelkaa.. :D(Oon ihan mielissään, että näitä erilaisuuksia alkaa tulemaan, koska mulla on ollu liian helppoa tämä odotusaika ja muutenkin on mukava huomata, että se raskaus tosiaankin vaikuttaa minun jollain tapaa..:D) Ja viikkoja tosiaan 36+6. Ramppasin vessassa, uni loppui puoli viiden maissa ja siinä sitten torkahtelin välissä, ja mä mietin yön aikana ihan ihme asioita, jotka varmaan esti kans sitä unen laatua.

Eilen aloitin aamulenkin puol 11 maissa ja tein sellaisen tunnin pituisen kävelyreitin. Kävin oman mummoni tykönä sekä omien vanhempien eli kahvitteluakin oli ihan mukavasti, etten nyt koko aikaa kumminkaan ravannut pää kolmantena jalkana eteenpäin. Tänään aijon lenkkeillä kaverini luokse kylään, vaikka tuolla aika sateinen ilma onkin, mutta enhän minä ole sokerista ! =) Pyrin siihen, että tuosta lenkkeilystä tulisi nyt tapa, että aina aamuisin sen kävisin tekemässä. Tekeehän se itsellekin hyvää saada raitista ilmaa ja myöhemmin mukana onkin sitten vaunut ja se on hyvä jos se on aiemmin ollut jo tapana niin on vaunujenkin kanssa helpompi lähteä. ;)

Mummoni oli tehnyt tytöllemme lapaset ja villasukat. Nää on mun mielestä tosi söpöt ! ;)

Mun mielestä on ihanaa kun on syksy,, nuo syksyn värit on niin rauhoittavia, mutta sitten kun ne lehdet tippuu kokonaan niin iskee hirvee masennus, että eii kohta tulee lunta, mutta onhan lumikin ihanaa ! <3

Tällainen ilma on syksyinen.. Ja tämä "maisema" on suoraan meidän keittiön ikkunasta. ;)

Kävin eilen myöskin kirpparilla.. ja löysin nämä töppöset ja lakin.. hintaa oli yhteensä 0,90 e. Eli voisiko sanoa, että ilmainen?

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytykseen valmistautumista.. niin? Eihän mulla oo yhtään sellainen olo, että tässä voidaan kahden viikon päästä jo olla lapsi kainalossakin. :o Jotenkin sitä ei vaan ymmärrä, että tää asia on oikeastikin lähellä! Totta kai mä toivonkin, että meidän vauva olisi täällä, mutta siis tuota synnytystä en vaan ymmärrä, että se voi kohta tapahtuakin.. Eli vauvan tulon ymmärtää, mutta ei synnytystä? o_O

Oon lukenut muiden ihmisten kirjoittamia synnytystarinoita, lukenut kirjoja, (tiedän suurinpiirtein mitä normaalissa synnytyksessä tapahtuu, mutta en oo halunnut opetella ihan kokonaan kaikkea ulkoa, koska ei ne asiat aina mee niin kuin kirjoissa. :) Lisäksi oon katsonut yhden synnytysvideon, eikä se edes ollut mitenkään kauhistuttavaa? Meillä on nyt tulevana perjantaina Marcuksen kanssa neuvolaan meno yhdessä ja siellä jutellaan myöskin synnytyksestä sen meidän oman neuvolatädin kanssa.

Haluaisin kuulla miten te olette valmistautuneet synnytykseen, vai oletteko? Ja oliko siitä loppujen lopuksi apua? Kertokaa mitä haluattekin, mutta ei kiitos huomautuksia kirjoitusvirheistä, koska en tee sillä tiedolla yhtään mitään. =D

Ja vaikka tämä kuva ei liity mitenkään synnytykseen... niin oli pakko laittaa hieman "hoitsumaista" kuvaa,, tässä oon koulussa harjoitustunneilla. =)

"vielä kun kerkeät"

Oon herännyt tuossa puol kahdeksan maissa kun Marcus lähti kouluun. Nyt oon lajitellu pyykkejä, laittanu tiskikoneen pauhamaan, lukenu blogikirjotuksia(jotka on muuten todella hyviä.) :)))))

Tänään mä nään kaveria. Jota en oo nähnyt yli vuoteen kunnolla ja pitäisikö tähän nyt sitten todeta,
että "vielä kun kerkeää."

Sitähän jotkut ihmiset toitottavat. Olen itse valinnut polkuni ja tämä on se, jota haluan kulkea.  Haluan oman perheen ja ei se mun mielestä oo mitään "paikalleen jämähtämistä." Jokaisen oma valinta miten polkunsa kulkee ja tämä on se miten minä haluan sen kulkea. Vai mitä?

En ole varmaankaan ainut joka on saanut kuulla tuosta vielä kun kerkeää-lausahduksesta, onhan se mukavaa, että ihmiset toitottavat niitä negatiivisia puolia lapsista, mutta enköhän mää tuu ite sitten sen huomaamaan. Enkä todellakaan ole olettanutkaan, että kaikki olisi samanlaista kuin silloin kun olin raskaana ja vauva oli vielä mahassa.

Ja toinen mistä ihmiset ovat myöskin kiinnostuneita puhumaan on, että....."Ethän sinä kerennyt kauaa baareissa käydä." Niiin? Ei se mun haave ookaan, että bailaan? Jos nuo baarit olisi mielessä niin tuskin olisin 17-vuotiaasta asti yrittänyt tulla raskaaksi tai  tuskin olisin jättänyt ehkäisyä pois?

Olen tähän sitten sanonut, että mulle riitti ihan hyvin se kun täytin 18-vuotta marraskuussa ja kävin muutamat kerrat nuo paikalliset läpi ja totesin, että eihän näissä oo mitään järkee etes ! Samat ihmiset aina kun niissä baareissa kävi ja samat jutut. Toinen nuoli sitä ja toinen nuoli tätä ja sitten vielä se toinen. Niin siis toden totta voin sanoa, että ei kyllä oma haave oo ikinä ollut nuo baareissa juoksemiset ja mikäs siinä jos jonkun elämänhaave on se, että täyttää 18 ja siitä asti voi istua joka viikonloppu vaan baareissa, mutta mun haave on ollut kyllä jo kauan ihan muuta.

Miksi ihmiset ei voi vaan elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa? Tai miksi jokaisesta asiasta etsitään aina ensin niitä negatiivisia puolia? Siinäpäs vasta kysymykset, ehkä oraakkeli osaisi vastata näihin.

Sinä kysyit:

Miksi ihmiset ei voi vaan elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa?

---

Oraakkeli vastasi:

Kaikelle ei ole olemassa syytä.

Sinä kysyit:

Tai miksi jokaisesta asiasta etsitään aina ensin niitä negatiivisia puolia?

---

Oraakkeli vastasi:

Koska tänään on aurinkokuntamme planeetat lineaarisessa konjuktiossa ja koska minä sanon niin (olenhan sentään aina oikeassa).

Eli ei paljon oraakkelin vastauksetkaan auttanut ! Toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitin, tietenkin elämä muuttuu lapsen myötä, mutta niin mä oon halunnutkin ! :)

lievät supistukset(ko)

Eilen aloitimme mieheni kanssa katsomaan kuuden maissa "alkuillasta" Taru sormusten herrasta-elokuvaa, joka oli leikkaamaton ja se kesti sen 3,5 tuntia yhteensä SIIS se ensimmäinen osa. Tähän elokuvan katsomiseen riitti yksi pissalla käynti... mutta sitten kun elokuvaa oli jäljellä enää noin tunti, niin mulla alkoi sellainen vihlova kipu alamahassa(paineen tuntea myöskin), joka tuli ja meni (kelloa en katsonut, mutta oli siis pitkiä välejä, ei mitenkään tiheään..) Tyttö oli lisäksi oikein innokkaalla päällä näiden vihlovien kipujen aikana, hän työnsi kättä ja jalkoja yhtä aikaa, niin, että koko maha mullistui aivan erilaiseksi kuin ennen. :D

Joten siinäkö oli lieviä supistuksia? Ne loppuivat sitten yhtä salaman kirkkaasti kuin tulivatkin, kun elokuva loppui nousin seisomaan ja liikuskelin ja enään en tuntenut mitään vihlovia kipuja.

Ja määhän perjantaina tänne kirjoittelin kuinka mulla ei oo mitään vaivoja (näin se karman laki toimii).. niin samana yönä hirveitä suonenvetoja, että keskellä yötä töniin Marcusta ja jalassa tuntui niin inhottavalle. Hyi, ja sen aamullakin oikein tunsi vielä sen tunteen. En vain osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, mutta kaikki kohtalon toverit sen tunteen varmasti tietävät ! :D

Viime yönä meidän mahassa oltiin lisäksi yllättävänkin aktiivisia, olen aina huomannut, että tyttömme on vilkkaimmillaan öisin ja päivällä niin rauhallinen, mutta viime yönä olo oli sellainen, että mahan seinästäkö sieltä ollaan läpi tulemassa. :--) Mutta hyväkin, että on aktiivinen.. Mietin tässä vain, että onko nämä nyt jonkinlaisia merkkejä, että parin viikon päästä tyttö olisikin jo maailmassa, vaikka lääkärin ja oman mielenkin mukaan uskoisin, että meidän tyttö on niitä jotka syntyvät lasketun ajan lähellä tai sen jälkeen. :--)

Ja koska talvi kumminkin lähenee.. ajattelin lisätä hieman muistoja viime talvelta.. Olimme Kuusamossa mökkeilemässä ja päätimme lähteä Marcuksen kanssa pilkille.. Huomatkaa, että on ainakin kunnolla varustauduttu !=D

rv 36 sekä viimeinen lääkärikäynti :)

Viimeinen lääkärikäynti oli tänään neuvolan yhteydessä. Nyt täytää tokaista taas tähän väliin, että kylläpäs aika on mennyt nopeaa? :o

Tänään viikkoja on tasan 36 ja mulla on sellainen olo, että tätä raskausaikaa vois pidentää vielä vaikka kuinka pitkälle kun olokaan ei ole yhtään tukala ja tuntuu, että kaikki on mennyt liiankin hyvin ollakseen totta. (mutta totta kai me halutaan äkkiä meidän tyttö tänne meidän luo. <3)

Jotenkin aina tullut muiden tuttujen ihmisten raskauksien kautta sellainen tuntuma, että niitä vaivoja pitäisi olla edes yksi ! :D.. mutta vielähän näitä vaivoja kerkeää tulla. :)

Neuvolassa minulle tehtiin ekana nämä perusjutut.. :--)

Paino:83,3 kg
Painon muutos/viikko : +496
Turvotus: -
Rr : 150/95
       148/92
U-prot: -
U-gluk: -

 Ja sitten lääkäri..

Kohdunpohjan korkeus: 32
Tarjonta: RT
Sydämensyke: +140
Liikkeet: +

Kohdunsuu oli kiinteä sekä täysin kiinni. Pituus sellainen 3 cm. :) Tyttö oli oikeissa asennoissa, eli pää alaspäin, mutta ensi viikolla minulla on neuvolakäynti myöskin jolloin myös ultrataan ja katsotaan, että onhan asento varmasti oikea ja hieman painoarviota myöskin tehdään. Kysyin lääkäriltä, että osaisikohan sanoa sormituntumalta minkä kokoinen olisi tulossa, hänen mielestään meille olisi tulossa 3 kiloinen, mahastakin päätellen. :)

Mulla taas nuo verenpaineet nousi neuvolaan mentäessä, jotenkin ne nousee heti ku astelen sinne, mutta onneksi oon seuraillu kotonakin nuita niin ovat nähneet kotimittauksista ne mun oikeanlaiset verenpaineet. :) Oon niin hyvillä fiiliksillä tuosta neuvolasta. Alkuraskaudessa en tykännyt yhtään käydä neuvolassa, mutta nyt on ollut kyllä niin mukavaa ja ihanaa henkilökuntaakin, että on ollut sellainen "tervetullut" olo.  :D

 

Tässä kuvaa todisteeksi teille, että miltä näytän tänään... :---D

ajatuksia imettämisestä

Ajattelin kirjoittaa tänään ajatuksia imettämisestä. Mulla on hirmuiset toiveet, että se imettäminen lähtisi sujumaan hyvin, koska pidän sitä niin itsellekin tärkeänä asiana ja onhan siinä äidinmaidossa vasta-aineita ja sillä myös säästää. Samalla kilojakin luultavasti lähtisi. :)

Ymmärrän tietenkin jos sitä maitoa ei tuu, mutta jos sitä tulee, niin en kyllä ihan heti oo lopettamassa. Oon nähnyt muutamat esimerkit, että tähän maailmaan mahtuu myös niitä, jotka lopettavat imettämisen 1kk ikäiseltä vauvalta sen takia, että he pääsevät itse helpommin kulkemaan ja lapsen voi laittaa mummolaan helposti hoitoon. Mun mielestä tuo ajatustapa on niin väärin. Hoxhox. mun mielipide, mutta ei itselläni tulisi mieleenkään lopettaa imettämistä edes yksinhuoltajana sen takia, että pääsee kulkemaan ilman vauvaa.

Oon varustautunut imettämiseen. Oon ostanut Aventin rintapumpun, sekä rintakumeja, vaikka eihän näillekään välttämättä ole käyttöä, mutta silti jotenkin uskon, että minun kohdalla on. =D harhaluuloinenko?

Oon lukenut netistä tietoa imetyksestä, mutta tuskin mää nuita kaikkia juttuja tulen edes muistamaan, niin ihan hyvä, että niitä voi käydä sitte selailemassa aina kun on tarvis.(Ja kyllähän aivokoppaan aina jää jotakin mieleen asioista mitä on lukenut.)

Miten yleensäkin imetykseen voisi valmistautua? En usko, että ainakaan siten, että annan Marcukselle tissin suuhun ja sanon, että ime ! =D Kertokaa oma kohtaisia kokemuksia imettämisestä, mm. mihin olisi hyvä varautua. :)

                      Imettäminen on lapsen ja äidin yhteinen hetki. (Kuva: YLE / Arja Lento)

ps. tällä kirjoituksella en halua tuomita ketään ! Imetys ei tee äidistä sen parempaa, eikä imetyksellä mielestäni voi edes kilpailla. 

vauvan kotiinpaluu vaatteet sekä lukijoiden toivomukset !

Tänään juhlistamme sitä, että on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Jipii !Tänään ohjelmassa on ollut vauvan vaatteiden pesua ja samalla myös katseltiin vauvan kotiin paluu vaatteet valmiiksi ! Meillehän sanottiin rakenneultrassa "varma tyttö""-lausahdus, ja en halua poikaa tuoda vaaleanpunaisissa kotiin, joten meillä on tyttömäiset sekä sellainen jossa pojankin voi iloisena tuoda kotiin.. Jos meille poika tulisi niin voisin sanoa, ettei niitä neutraaleja vaatteita kylläkään montaa kappaletta ole. Elikkäs se voisi olla melkoinen katastrofi vaatteiden puolelta, mutta nopeaahan nuo vaatteet kirppareilla myy ja ostaa kirppareilta uusia tilalle.Vai mitä?Vai oonko liian toiveikas, tai liian positiivinen?=D

Nyt kun uusia lukijoitakin on tullut tänne, niin haluaisin kuulla toivomuksia kirjoitusten suhteen. Olisiko esim. ideoita joiden kanssa minunkin olisi mukava työstää esim. kuvata kameralla minun yksi kokonainen päivä(jossa näkyisi muutakin kuin mahaa ja vaatteita.) taikka ihan mitä vaan saa ehdottaa. :) Tottahan toki mä tänne muutenkin turisen, mutta olisi mukava kuulla teidänkin mielipiteitä. :)

Eli tässä nämä vaatteet joilla kumpikin voidaan tuoda kotiin. :--)
Kuvasta nyt tietenkin puuttuu välikausipuku, kypärälakki, lakki sekä tumput ! :D 

 

Tässä hieman kuvaa minustakin... viikkoja siis 35+5. :)  

Ps. maha on hieman laskeutunut. :)

minä ja marcus

Ajattelin esitellä teille mieheni. Olemme olleet yhdessä jouluaattona tasan kolme vuotta. :) Olemme asuneet saman katon alla 2,5 vuotta. (Tähän on mahtunut myöskin muuttoa, koska nyt muutettiin tähän isompaan asuntoon entisen ahtauden vuoksi.)

Mieheni nimi on Marcus. Hän on sellainen mukava heppu, ujohko, rauhallinen ja asiallinen. Hän pääsi opiskelemaan tänä vuonna ammattiopistoon, vaikka neljättä kertaa hakikin kouluihin. Ikää tältä kaverilta löytyy siis 21-vuotta.  Aiemmin kerroinkin täällä blogissani miten meidän juttumme alkoi, joten kiinnostuneet voivat katsoa sen myöskin sieltä. ;)

Yhteen muuttaminen tuntui niin loogiselta puolen vuoden seurustelunkin jälkeen, koska marcus oli lähdössä armeijaan tulevana tammikuuna, niin muutimme puolta vuotta ennen hänen armeijaan lähtöään yhteen. Armeijassa hän oli 2 viikkoa, jonka jälkeen hän palasi "lomille". Mullehan tämä oli ihan "järkytys" kun mies käveli normaalit vaatteet päällä linja-autosta kun muilla oli armeijavarustukset päällä. Marcus sanoi, että ei ole minua varten tuo paikka ja lykkäystä hänellä on sinne 2014 Tammikuuhun asti. Ja voitte vaan kuvitella kuinka munsta tuntu siltä, että oon märissy inttileskeydestä kaksi viikkoa turhaan kun toinen ei oo edes sanonut, että on hankkinut jotkin ihme paperit sieltä.

Marcus on horoskoopiltaan neitsyt. Ja kyllä, olen huomannut nämä horoskoopin piirteet meidän arjessamme. Parisuhteemme on mielestäni tasainen, jos riitelemme niin silloin kyllä myöskin riitelemme, mutta muuten meillä on aina ollut sellainen luotto toiseen. Muutaman kerran meidän suhteessa on ollut ns. " tavaran pakkailua" toinen kattonut vierestä kun toinen on vienyt oman tavaran johonkin laukkuun ja oikein hitaasti roudannu niitä sinne, kunnes molemmat on katsonu toisiaan ja naureskellu, että kuinka idiootteja sitä voikaan olla ku oikeen odottaa, että toinen jotakin sanoo. :D

Uskon, että marcus on huolehtiva isä. Olen sanonut miehelleni, että en oleta hänen lässyttävän vauvalle meidän vieraiden edessä taika muutenkaan hempeilevän. Olen myöskin sanonut, että se mitä hän tekee vauvan kanssa ei kuulu muille..((viitaten siihen, etten lässytä kaikille kavereille mitä marcus sanoi silloin ja silloin tytölle..mutta kyllähän mää tänne blogiin voin?=D) koska neitsyt on niin "herkkä", että se ei halua tunteitaan näyttävänsä kaikille. Ihan näin kokemuksen rintamalla voin sanoa, että mieheni on todellakin erilainen silloin kun olemme kahdestaan kuin muiden ihmisten seurassa, ehkä se on hyväkin, koska en todellakaan itsekään haluaisi, että kaikki tuttavamme tietäisivät meidän ns. yhteiset jutut.

Ps. nämä kuvat on kaikki vanhoja=D meilläpäin ei enää näitä yhteiskuvia niin paljoa harrasteta, joten joudutte tyytymään nyt hieman vanhempiin otoksiin... :))))

Ikean reissun ostokset

Annoin perjantaina miehelleni tekemäni isyyspakkauksen. Voi, että hän näytti ihanalta kun hän tohinoissaan penko sitä ammetta tuossa meidän makkarin sängyllä. Otin teille hieman kuvaa sen jälkeen kun se oli pengottu. Mieheni oli yllättynyt, koska ei hän tiennyt, että olin kerännyt noinkin huiman määrän tavaraa häneltä piilossa.Joten suosittelen tekemään jonkinlaisen pakkauksen myöskin isälle, koska sekin virittää hieman tunnelmaa siihen, että synnytys lähenee ja asiat alkaa tuntumaan todemmalta. :D

Lupasin myöskin laittaa teille hieman kuvaa ikean löydöksistä, kun lauantaina siellä ikeassa käytiin. Olin harmissani kun en löytänyt hoitopöytään hoitoalustaa, mutta löysin sen sitten erikseen Kärkkäiseltä. Ikeassa oli ihan mukavaa, vaikka en niinkään sieltä löytänytkään mitään niin mahtavaa, että vosin ylistää sen maasta taivaaseen täällä. :D

Tällainen helistin vauvalle... :----))

2x tälläinen matto..... :--)

Mobile, jonka laitamme hoitopöydän päälle roikkumaan katosta.. :))

Hoitopöydän alla olevat korit on ikeasta... Ja pehmuste sieltä Kärkkäiseltä..:)

Siellä meidän vauvan pyykkikori... =D

Hieman sisustusjuttua.. On muuten ihanan näköiset syyshämärässä ! =)

Pikku pyyhkeitä vauvalle.. nää on varmasti aika käteviä. ;)

Pinnasängyn reunus... :--) Huom. vain 15e.

Ja lopuksi hieman kukkasia... joita innokkaasti täällä kastelen. :)

laitoslaukkua ja pinnasänkyä

Viikkoja tänään tasan 35 ja olo ei tunnu kylläkään yhtään siltä, että viiden viikon päästä olisi laskettuaika. Olemme kumminkin varustautuneet tilanteeseen, että jos prinsessa päättääkin tulla maailmaan vaikka tänään niin kaikki on hänelle valmiina !+ minulle.

Olemme pakanneet laitoslaukun,, hmm.. vielä pitäisi ostaa sinne suklaata, jotakin hyviä lehtiä, minulle "olohousut" ja tyllerölle vielä neutraalit kotiin paluu vaatteet, koska nyt en halua sitä riskiä, että me tuodaan  poika vaaleanpunaisissa laitokselta pois.

Kumminkin laukussa on minulle pari paitaa (jolla on hyvä imettää) sekä imetysliivit, suihkugeeli ja shampoo, kameran laturi, itselleni kotiin paluu vaatteet. Hmm.. vielä tuota laukun sisältöä voisi hijoa.. eli mitäs sinne yleensäkin tarvii? kokemuksia kiitos !:)

Eilen illalla laitoimme pinnasängyn valmiustilaan. Mieheni kokosi ja minä tuuskailin verhotangon kanssa. Voi herran jestas, että oli muuten melkoinen blonditesti ! Nukkumaan mennessäni keksin ratkaisun jota sitten heti tänään aamu tuimaan kokeilin ja sehän näyttää nyt niin hyvältä ! :D

 

             Tältä se meidän neidin ensimmäinen sänky sitten näyttää.. :----)

Huomenna suuntana olisi Haaparanta ja Ikea !(Sinne lähden omien vanhempieni kanssa.. mieheni saa jäädä kotiin potemaan synntäreistä johtuvaa krapulaa..=D) Eli pieni ruotsin reissu olisi tiedossa.. ;) Ajattelin kuvata teille sitten ne löydöt mitä ostelin sekä hieman otella muitakin kuvia... tää onkin sitten viimeinen tällainen pitempi reissu, koska haluan synnyttää täällä Oulun tienoilla mieluiten. =D

ps. tänään annan miehelleni sen isyyspakkauksen... saapa nähdä mikä sen reaktio on. :--D

synnytys ajatuksia

Heippa lukijat ! 

Raskausviikkoja on tänään 34+5. Aika tuntuu kuluvan hurjan nopeaa, mutta en halua valittaa. :) Mulle ei oo vielä tullut sitä hetkeä sanallisesti, että mää haluan jo synnyttää, koska tää mahakaan ei oo vielä ollut oikeastaan minkäänlainen este vaan kuin kenkien laittamisessa jalkaan sekä sängyssä kun yrittää vaihtaa asentoa ja tyllerö onkin eriä mieltä. :)

Tänään mä ajattelin puhua tulevasta synnytyksestä ja kaikkea mitä siitä ajattelenkaan.

Synnytys on kaunis asia, vaikka pakko myöntää, että kun on törmännyt kauhutarinoihin synnytyksestä niin ne ovat pistäneet miettimään, että mihin mä oon oikein alkanut, mutta ehkä sillä hetkellä kun synnyttää ajatus pyörii lapsessa ja kipu ei olisi välttämättä niin valtavan hirveä, että siihen tekisi mieli kuolla?

Olen alkanut ajattelemaan, että se kipu minkä tulen tuntemaan synnytyksessä niin se johtaa hyvään asiaan, siihen jota olen odottanut yhdeksän kuukautta ja se mitä olemme yhdessä mieheni kanssa toivoneet jo pitkän aikaa.

Mua ei pelota, että synnytykseen voisi kuolla taika, että jotakin pahaa tapahtuisi. Olen niin luottavainen Suomen kätilöihin ja muutenkin, en missään vaiheessa ole ajatellutkaan, että tällainen asiakin on olemassa. Eniten olen miettinyt sitä, että miltä se kipu sitten tuntuu. Muutunko huutavaksi hulluksi niiden seurauksena, auttaako minulla ilokaasu tai epiduraali.

Kivunlievityksenä olen ajatellut ilokaasua sekä epiduraalia. En pelkää piikkejä, tämä on ainakin hyvä puoli. Mietin myös ammetta kivunlievityksenä, mutta en pietä sitä kumminkaan niin tähellisinä kuin noita kahta yllä olevaa. Mulle on myös tärkeää, että mieheni on vieressäni, vaikka ihan hiljaakin, ei tarvitse puhua, mutta kunhan on läsnä.

En oo missään vaiheessa ajatellut luomusynnytystä, koska ei musta oo sellaseen, että rakennetaan synnytyskuvitelmat kaikkien hieronnan, ammeen, akupunktion varaan eikä ajateltaisi lääkkeelistä kivunlievitystä ollenkaan. Jotenkin saattaisi tulla järkytyksenä jos olisi ajatellut tehdä synnytyksen luomuna ilman lääkkelisiä kivunlievityksiä ja sitten siihen ei pystyisikään ja joutuisi tavallaan antamaan itselleen periksi. Mulle ainakin tulisi alemmuustunne kun olisi luonut itselle sellaiset kuvitelmat jotka ei millään toteutuisikaan.

Onneksi en oo nytkään luonut sellaisia tarkkoja synnytysajatuksia vaan vähän tällaisia liipalaapa juttuja, jotka edes jotenkin valmentaisi mua siihen. Uskon, että jos suunnittelisin kaiken niin tarkkaan, että siitä ei olisi mitään varaa lipsua, niin se homma menisi aika perseelleen. Siksi mun ajatukset ei oo niin tarkkoja ja ytimekkäitä.

On mulla sellaisia juttujakin mitä en mieluisin haluaisi mm. välilihan leikkaus. Mietityttää se avautumisvaihe jos se on hidasta puuhaa, niin hajoaako mulla pää siihen odotteluun ja tuskailuun, tai sitten jos kävisikin niin, että avautumisvaihe olisi niin nopea, että paikat repeäisi mukavasti?

Aiemmin en ole miettinyt edes koko alapäätä, mutta nyt kun alkaa tajuamaan, että sieltä todellakin tulee lapsi niin mietityttää mahtuuko se tulemaan ja, että kuinka pahasti repeän vai repeänkö ollenkaan.

Onneksi nämä kaikki selviää sitten synnytyksen jälkeen.Voin sitten raportoida tohkeissani asioista, jotka toteutui ja mitkä ei todellakaan toteutunut. =D

Ps. en usko, että nämä mun synnytysajatukset auttaa ketään muuta kuin itseäni, mutta sehän tässä onkin nyt tarkoitus. :)

tunnustus !

 

Sain tunnustuksen Miiltä Esikoisen odotusta blogista. 

http://huspoiskilot.blogspot.fi/ :) Kiitos sinulle.<3  

 

ps. olen hieman uusavuton, joten en saanut jostakin syystä suoria linkkejä näihin blogeihin. :D

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Posti it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tunnustus menee:

1. Ihmeellinen elämä blogin Sannille
http://ihmeellinenelamaa.blogspot.fi/

2. My little baby blog blogin Essille
 http://essi-babyblog.blogspot.fi/

3. Lauran arkielämää blogin Lauralle
 http://lauran-arkielamaa.blogspot.fi/

4. Äidin piilotettu päiväkirja blogin H:lle
 http://aidinpiilotettupaivakirja.blogspot.fi/

5. Alttarilta äidiksi blogin Purplelle
 http://alttariltaaidiksi.blogspot.fi/

Tykkään näistä blogeista todella paljon. Olen saanut näiden kautta varmuutta äitiyteen, sekä on ollut mukavaa lukea miten arkielämä heillä sujuu. :) Kiitos, jatkakaa samaan malliin ! 

34+3 ja kirpparilöydöt!

Heippa lukijat ! Ajattelin kirjotella teille pieniä kuulumisia. Tänne kuuluu hyvää, olen päässyt suhtautumaan anoppiini "uudella tavalla", tai no eilen oli pitkästä aikaa mukava tapaaminen hänen kanssaan. :) Olen päättänyt yrittää unohtaa kaikki sen arvostelut meidän asunnosta ja muistakin asioista, tai ylipäätänsä hänen mielipiteensä. Siltikään en yritä olla mikään muu kuin minä itse, toisin sanoen en edelleenkään ota sellaisia tavaroita meille jotka eivät miellytä minun silmääni. Rajan olen ajatellut asettaa siihen kohtaan, että lapsen kasvatukseen tai niiden omien sääntöjen tuomiseen lapsen yhteydessä ei tarvitse minun korviini kuulua. Miltä tämä kuullostaa?

Suurinpiirtein meillä on kaikki valmista pikku nyyttiä varten. Vielä pitäisi ostaa vauvalle kotiin paluu- vaatteet ja pikku tumput/töppöset+ paksumpi lakki. Sitten meillä olisikin kaikki vaatevarusteet tyllerölle. :)
Lisäksi hoitopöytään pitäisi ostaa koreja, hoitopöytään pehmuke(nämä löytyy luultavasti ensi viikonlopulla ikeasta..) sekä pinnasänky pitäisi laittaa valmiustilaansa. :)

ps. laitan teille kyllä kuvaa sitten näistä kunhan ne on ready. :)

Ajattelin ostaa kotiin lisäksi rintakumeja, ihan varmuuden vuoksi. Ootte varmaan huomannut, että täähän on yhtä ostelua, mutta loppujen lopuksi meillä on mennyt aika vähän rahaa, koska ollaan niin paljon ostettu asioita käytettyinä. Mulla ei oo ikinä ollut mitään kirppareita vastaan, mutta jotenkin nyt raskausaikana on oppinut arvostamaan kirpparilöytöjä enemmän, koska lastenvaate liikkeissä ne vaatteet todellakin ovat hintavia, ainakin omaan kukkarooni.

Ollaan ajateltu, että me laitetaan pinnasänkyyn sitten äitiyspakkauslaatikko tuomaan vauvalle turvaa. Laitoin äitiyspakkaukseen verhon, joka on miehen entinen. Ja tässä sitten hieman kuvaa teille.. :)

Lisäksi vielä kuvia eilisistä kirpparilöydöistä.. jotenkin ei malta olla ostelematta tytölle vaatteita, vaikka niitä on jo ihan hirveesti. :D

Tämän bodyn hinta oli 0,30e... aivan kuin uusi !

Tämä neuletakki oli 1,20 e ! 

Tällä hupparilla oli hintaa 2,50 e! (piti kuvata oikein edestä ja takaa.)=D

Isyyspakkaus 2012

Heippa ! Tänään me ollaan virallisesti tasan 34 viikolla. Hih, olo on mahtava ! <3

Eilen mä kirjoitin, että tänään mä sanoisin synnytys ajatuksiani.. nyt mulla on jotenkin kumminkin semmoinen tunne, että me siirretään tämä homma ensi viikkoon ja nyt puhutaan isyyspakkauksesta, joka on nyt valmis esiteltäväksi teille.

Isyyspakkauksen tekeminen oli mukavaa, mutta huomasin sitten loppujen lopuksi, että tää on vähän niin kuin starttipaketti vauvalle ennemmin kuin isälle. Mutta ehkä tämä kumminkin lämmittää tulevan isän mieltä, että häneen on jollain tapaa panostettu. :)

Maailman parhaan tulevan isän isyyspakkaus 2012

-          Vauvan omistajan opas-kirja.. jotta apu olisi lähellä.

-          Kylpyamme.. jotta iskä saisi lahjan ja vauva olisi puhdas.

-          Lelu iskän ja tytön yhteisiin kylpyhetkiin.

-          Ruokalappu.. jotta sotkemiselta vältyttäisiin.

-          Isi syöttää- tuttipullo.. pitäähän isilläkin olla tissi mitä antaa. ;)

-          Tutteja.. jotta äänenvaimennus onnistuisi.

-          Korvatulpat.. jos tutti ei toimi. :D

-          Body.. joka kertoo, että isi rokkaa.

-          Body.. joka kertoo iskän lapsuudesta.

-          Tyttömäiset vaatteet iskän ja tytön yhteisille kauppa reissuille.

-          Kirja, jota iskä voi lukea tyllerölle ja miksei myös äidille?

-          Lelu automatkalle.. jotta matkustaminen olisi mahdollisimman miellyttävää. =)

-          Vaippoja.. jotta tyttö saisi tehdä tarpeensa. :D

-          Kumihanskat.. jotta vaipan vaihtaminen olisi mukavaa.

-          Pyykkipoikia.. jotta haju ei olisi niin kauhea vaippaa vaihdettaessa.

-          Puhdistuspyyhkeitä.. jotta tahrojen ja sen sellaisten poistaminen olisi helppoa. :D

-          Talkki.. jotta iho olisi silkinpehmeä.

-          Pesuaine vauvalle.. ja miksei myös isille !

-          Sinkkivoide.. rauhoittamaan vaippa-alueen ärtynyttä ihoa.

-          Hoitovoide.. suojaamaan tytön herkkää ihoa kuivumiselta ja ärtymiseltä. ;)

-          Vauvan vanupuikkoja.. jotta korvien puhdistaminen olisi mukavaa touhua.

-          Liivinsuojat.. jotta äiti ei ruutaile maitoa joka paikkaan. =D

-          Salmiakkipussi..jotta iskäkin muistaisi syödä.

-          3 kpl mangopilttiä.. jotta iskä saisi aamupalan, vauva saisi ruokaa isompana ja iskä voisi tarjota kolmannen äidin suureen nälkään kriittisellä hetkellä.

-          Lonkero.. isin oma energiajuoma, hehe.

-          Alkoholillinen pullo.. jotta varpajaiset menisivät hyvin. ;)

-          Lupalappuja.. jotta iskän olisi helpompi toimia ja vältyttäisiin turhilta kiistelyiltä.

-          Kortsuja.. jotta tyttäremme saisi täyden huomion itseensä.

-          Laastareita.. jos sattuu vahinko, niin isi pelastaa.

-          Energiajuoma.. muistutuksena, että pitää pysyä hereillä.

Annan isyyspakkauksen 17.9.2012, koska tällöin on mieheni virallinen syntymäpäivä. Lisäksi olen tilannut hänelle ps3-pelin, jota hän on toivonut kauan aikaa ja tästä hän onkin tietoinen, että olen sen tilannut. Yllätyksenä hänelle tulee se, että lisäksi hän saa jotakin muutakin kuin vain pelkän toivomansa asian. =D


Kirjoitin teille saman listan, joka näkyy mieheni listassa, joten pystytte olemaan täysillä mukana juonessa. Aiemmassa blogikirjoituksissa on myöskin kuvia, mutta halusin ottaa teille hieman lisää höpisteltävää. :D

                                         Tässä on kylpyhetkiin oleva lelu.. :--)

                                                     Tytön vaatteet kauppareissulle... ;D

                                           Ruokalappu.. lelu automatkalle.. :))

                                                  Hieman energiajuomaa.. lonkeroa ja yhdenlainen tutti.. :)

                                                   Kumihanskat... =D

                                                      (en saanut käännettyä kuvaa... minä tekniikan insinööri.. ):D Mutta tässä hieman käsitystä siitä, että mitä kaikkea amme sisältää.. pohjalla myöskin tavaraa, jotka ikävästi jäivät piiloon. :(

           Tähän listaan söperrän vielä omia käsinkirjoituksia, ja lappuset pitäisi vielä liimata kiinni.. mutta niinkuin huomaa, aikas vaaleanpunaiselta näyttää kokonaisuus. :D