Heissan ! Nyt on ollu vähän taukoa kirjoittamisessa. Aloitin eilen työt ja pakko sanoa, että olin niin puhki eilen, että huhhuh ja tänään, mutta vähemmän. :D Eniten mulla tuntuu tuo seisominen, kun tottunut istumaan kaiket päivät, mutta eiköhän tähän työ rytmiin pääse jo viikon sisällä. Herään joka aamu nyt puol 6:lta ja oon tiistaihin asti viiden aikaan kotona. Melkoisia päiviä, mutta keskiviikkona loppuu 11 työt ja me suuntaamme mieheni kanssa rakenneultraan. Sen jälkeen olis tarkotus käydä vähän shoppailemassa vauvallekin kaikkea kivaa. :--))) ( Siksi teen pitempiä päiviä, että keskiviikkona on loppu päivä vapaa.) :D
Mä toivon, että vaikka musta tulee äiti niin arvostan silti ihmisiä, joilla ei ole lapsia. En halua nostaa äitiyttä niin että vetoaisin asioihin niin, että olen parempi asioissa kun olen äiti tai minulla on lapsi/lapsia. Tällaisiakin tapauksia näkyy, melkein joka päivä. Ei tarvitse tuntea ihmisiä, mutta kun kävelee kadulla ohi, niin sitä kuulee kun "äiti" sanaa käytetään asioiden paremmuus vertailuun.
Millaisia ajatuksia mulla tällä hetkellä on? No sellaisia, että on ihanaa. On ihanaa huomata, että elämä sujuu ja, että se menee myös lähipiirin ihmisillä hyvin. Tänään kun olin töissä, niin oli ihana huomata kuinka vanhemmat ihmiset arvostavat sitä, että heiltä kysytään esim. plussa korttia ja, että heille ei näytetä kiirettä, vaikka sitä olisikin. Nuoremmat ihmiset ei yleensä puhele kuin sitä mitä haluavat, mutta vanhempien ihmisten kanssa jutustelua tulee milloin mistäkin. Joskus on haastavaa se, että haluaisi jutella ihmisen kanssa enemmänkin, mutta takana olevat ihmiset odottavat omaa vuoroaan, tässä tilanteessa tulee joskus toimittua väärin, mutta periaatteenani on se, että jokainen ihminen ansaitsee oman palveluhetken ja sen hetken tarjoan minä. En voi revetä kymmeneen paikkaan, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan.
Kun kerroin tämän asian niin tätä voi myös peilata elämässä muutenkin. Ajatellaan, että pitäisi tehdä kotona kymmenen asiaa, mutta jos keskittyy niihin kaikkiin, niin loppujen lopuksi voikin käydä niin ettei mistään tule mitään. Sitten jos olisi esim. viisi miestä yhtä aikaa, niin eihän siitäkään tulisi mitään, vaan yhteen keskitytään kerrallaan. Mitäköhän muita peilikuvia olisi? Onhan niitä paljon, eikö niin?
Töissä raskauteni on huomioitu hyvin. Minun ei tarvitse purkaa painavia koffin ja hartwallin kuormia tai yleensäkään nostella painavia kaasupulloja. Kumminkaan en vetoa raskauteeni sellaisissa asioissa mihin tiedän, että pystyn. Kannan ilomielin astioita niin puhtaita kuin likaisiakin ja sellaisia asioita jotka eivät ole riskiksi minulle. :)
Palaillaan astiaan, kerron kuulumisia ja pyrin siihen, että se tapahtuisi joka päivä ! Arvostan teitä, kun jaksatte katsella ajatuksiani :--)
torstai 31. toukokuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
onnenpäivä
Onhan näitä liikkeitä jo odoteltukin, mutta nyt se pikkuinen sitten antoi merkin, että täällä mä olen. :)
Kun menin hakemaan postia, ennen kuin mieheni oli tullut kotiin. Niin postilaatikossa oli iso ja paksu kirje, ammattiopisto Luovilta. Ajattelin, että voiko tämä olla mahdollista, että nyt neljän vuoden odottelun jälkeen normaaleihin ammattikouluihin mieheni ei ole päässyt, mutta tänne hän pääsi? Odottelin sitten häntä kotiin, laitoin oikein tekstaria, että nyt on tullu kirje sieltä ! Hän tuli kotiin ja avasi sen, ja pääsi opiskelemaan !
Onnenhippuja ollut koko eilinen päivä kyllä. Voi, että oon niin ylpeä ja voin vain kuvitella miten ylpeä olo toisella on kerrankin päästä johonkin kouluun. :)
Pitbull - International Love
Pitbull - International Love
Pitbull - International Love
maanantai 28. toukokuuta 2012
Kysymyksiä minulle, vastauksia sinulle
Tässä taas uudenlainen kysely, johon olen vastannut. Muodostan kysymykset palautteiden perusteella, joten jättäkäähän ihmeessä kommenttia. :--)
1.Millaisena ihmisenä kuvailisin itseni? - Omasta mielestäni olen tunteellinen(joskus liiankin, nenä reagoi tunteen purkauksiin vuotamalla verta), olen sosiaalinen, mutta tykkään myös olla omassa rauhassa. Olen myös sellainen, että kaikki pitäisi tapahtua samalla sekunnilla, eli teen asioista kiireellisiä ja tämä piirre saisi ainakin vähän häipyä, koska haluaisin olla sellainen joka ei stressaa turhaan asioita.
2. Minkälaisena henkilönä kuvailisit miehesi?- Mieheni on rauhallinen, ujouttakin hänestä myös löytyy. Mieheni on myös kaikkien kanssa toimeentuleva ja luotettava kaveri kuin parisuhteessakin.
3. Tietääkö miehesi että pietät blogia?- Kyllä tietää. Sanoin hänelle heti kun aloin kirjottamaan blogia, ja hänellä ei ollut mitään tätä vastaan. :)
4. Miltä raskausaika tuntuu tällä hetkellä?- Ihanalta. Mulla on ollut raskausaika suhteellisen helppo, kun oireitakaan ei muita ole ollut kuin väsymys ja yhden kerran oksentanut. Eli helpolla on päästy ainakin tähän asti. :)
5. Aijotteko mennä miehesi kanssa synnytysvalmennukseen?- Olemme puhuneet yhdessä tästä asiasta ja tullut siihen tulokseen, että ainakaan tämän hetken puheitten mukaan emme olisi menossa. En itse näe sinällään siinä mitään järkeä, koska uskon, että sekin toisi vaan paineita synnytykseen. Monessa paikkakunnalla tätä ei edes järjestetä, joten en koe itse, että jäisin niinkään paitsi tässä mistään. Neuvolatädin kanssa en ole vielä aiheesta jutellut, mutta uskon, että hän ymmärtää meidän päätöksen.
6. Minkälainen tukiverkosto sinulla on ympärilläsi?- Tässähän on mies, pari hyvää ystävää, vanhempani, siskot, miehen vanhemmat sekä muut sukulaiset. Eli tukiverkosto on laaja.
7. Minkälaista musiikkia kuuntelet?Entä miehesi?- Kuuntelen suomalaista musiikkia, ulkomaalaista poppia ja vanhempaa musiikkia mm. Irwin Goodman. Mieheni kuuntelee pääosin rockia, mutta silloin tällöin rasismi musiikkia. Tästä voi siis päätellä, että musiikkimaut on niin erityyppiset, että minä pystyn kuuntelemaan mieheni kanssa rockia, mutta rasismi musiikista en tykkää. Mieheni taas sietää suomalaisen musiikin, mutta poppi biisit ei ole hänen juttunsa yhtään. =D
8. Mitä mieltä olen alkoholista?- Oma mielipiteeni tähän asiaan on se, että jokainen itse päättäköön juomisensa. Itse olen ollut viimeisen vuoden niitä harvemmin juojia, mutta mieheni käy 1-2kk välein baareilemassa, enkä pidä tätä ollenkaan pahana, koska kavereita hän näkee yleensä tuolloin eniten. :)
9. Mitä hankintoja olen tehnyt vauvalle?- Vauvan vaatteita on ostettu(ensi vaatteita ja sitten on muutamia isompiakin) ja kirpparilöydöksiä on tullut tehtyä mm. vauvan kirjoja.
10. Ostatko vauvan varusteita uutena vai kirpputoreilta?- Pääosin uskon, että hankinnat tulen tekemään kirpputoreilta( vaatteet). Ostan toki uutenakin, mutta kumminkin lapsi kasvaa niin nopeaa, että en näe järkeä ostaa 20euron bodyja kun kirpparilta saa monta siihen hintaan. Toki huomioin aina vaatteen kunnon, koska mitään räsyjä en ala kantelemaan kaapin pohjalle.
Ainakin yhdistelmävaunut tulemme ostamaan uutena sekä turvakaukalon. Pinnasängyn ostamme tutulta käytettynä. :)
1.Millaisena ihmisenä kuvailisin itseni? - Omasta mielestäni olen tunteellinen(joskus liiankin, nenä reagoi tunteen purkauksiin vuotamalla verta), olen sosiaalinen, mutta tykkään myös olla omassa rauhassa. Olen myös sellainen, että kaikki pitäisi tapahtua samalla sekunnilla, eli teen asioista kiireellisiä ja tämä piirre saisi ainakin vähän häipyä, koska haluaisin olla sellainen joka ei stressaa turhaan asioita.
2. Minkälaisena henkilönä kuvailisit miehesi?- Mieheni on rauhallinen, ujouttakin hänestä myös löytyy. Mieheni on myös kaikkien kanssa toimeentuleva ja luotettava kaveri kuin parisuhteessakin.
3. Tietääkö miehesi että pietät blogia?- Kyllä tietää. Sanoin hänelle heti kun aloin kirjottamaan blogia, ja hänellä ei ollut mitään tätä vastaan. :)
4. Miltä raskausaika tuntuu tällä hetkellä?- Ihanalta. Mulla on ollut raskausaika suhteellisen helppo, kun oireitakaan ei muita ole ollut kuin väsymys ja yhden kerran oksentanut. Eli helpolla on päästy ainakin tähän asti. :)
5. Aijotteko mennä miehesi kanssa synnytysvalmennukseen?- Olemme puhuneet yhdessä tästä asiasta ja tullut siihen tulokseen, että ainakaan tämän hetken puheitten mukaan emme olisi menossa. En itse näe sinällään siinä mitään järkeä, koska uskon, että sekin toisi vaan paineita synnytykseen. Monessa paikkakunnalla tätä ei edes järjestetä, joten en koe itse, että jäisin niinkään paitsi tässä mistään. Neuvolatädin kanssa en ole vielä aiheesta jutellut, mutta uskon, että hän ymmärtää meidän päätöksen.
6. Minkälainen tukiverkosto sinulla on ympärilläsi?- Tässähän on mies, pari hyvää ystävää, vanhempani, siskot, miehen vanhemmat sekä muut sukulaiset. Eli tukiverkosto on laaja.
7. Minkälaista musiikkia kuuntelet?Entä miehesi?- Kuuntelen suomalaista musiikkia, ulkomaalaista poppia ja vanhempaa musiikkia mm. Irwin Goodman. Mieheni kuuntelee pääosin rockia, mutta silloin tällöin rasismi musiikkia. Tästä voi siis päätellä, että musiikkimaut on niin erityyppiset, että minä pystyn kuuntelemaan mieheni kanssa rockia, mutta rasismi musiikista en tykkää. Mieheni taas sietää suomalaisen musiikin, mutta poppi biisit ei ole hänen juttunsa yhtään. =D
8. Mitä mieltä olen alkoholista?- Oma mielipiteeni tähän asiaan on se, että jokainen itse päättäköön juomisensa. Itse olen ollut viimeisen vuoden niitä harvemmin juojia, mutta mieheni käy 1-2kk välein baareilemassa, enkä pidä tätä ollenkaan pahana, koska kavereita hän näkee yleensä tuolloin eniten. :)
9. Mitä hankintoja olen tehnyt vauvalle?- Vauvan vaatteita on ostettu(ensi vaatteita ja sitten on muutamia isompiakin) ja kirpparilöydöksiä on tullut tehtyä mm. vauvan kirjoja.
10. Ostatko vauvan varusteita uutena vai kirpputoreilta?- Pääosin uskon, että hankinnat tulen tekemään kirpputoreilta( vaatteet). Ostan toki uutenakin, mutta kumminkin lapsi kasvaa niin nopeaa, että en näe järkeä ostaa 20euron bodyja kun kirpparilta saa monta siihen hintaan. Toki huomioin aina vaatteen kunnon, koska mitään räsyjä en ala kantelemaan kaapin pohjalle.
Ainakin yhdistelmävaunut tulemme ostamaan uutena sekä turvakaukalon. Pinnasängyn ostamme tutulta käytettynä. :)
maanantai läärätystä
Moikka kaikille !
Eilen mä yritin tilata ellokselta kesäksi shortsit tai caprit, mutta se tilaussivu ei toiminut. Tänään se onneksi sitten toimi. Harvoin ostan itselleni ellokselta vaatteita, mutta h&m:lläkään ei ollut sellaisia mitä etsin. Tässä olisi kuva niistä shortseista mitkä tilasin. Onneksi nää on vähän pitemmän malliset shortsit ja kangas näyttää aika hengittävältä. Tässä olisi sitten vähän kuvaa elloksen sivuilta. :--)
Nää shortsit on just sen väriset mitä etsin. Käytän näitä sitten töissä kun on kuumia päiviä. Vapaa-ajalle mun pitää ostaa vielä mekkoja ja t-paitoja.:---)))
Niin tosiaan oon ostanut vauvallekin niitä vaatteita jo aiemmin, mutta en oo saanu laitettua kuvia niistä vielä tänne. Ootan niin innolla, että pääsee ostaan poikamaisia/tyttömäisiä vaatteita, mutta siltikin aijotaan varautua myös siihen, että vaatteet sopisi pääosin molemmillekin, koska eihän siihen oo aina luottamista, että kumpi sieltä tuleepi. :)
Mulla oli tänään viimeinen koulupäivä. Seuraavan kerran mä astun koulunpenkille syksyllä 2013 tai tammikuussa 2014. Oli vähän haikeeta kun ollaan oltu saman luokan kanssa kaksi vuotta tiiviisti yhdessä, mutta hyvällä mielellä siltikin lähden kohti uusia tuulia. ;) Olisi mukava kuulla taustatukea siihen, että miltä tuntui palata vuoden jälkeen koulun penkille? Kirjoitelkaahan jos kokemusta löytyy. :)
Kuuntelen tällä hetkellä Heli Kajo- Jos mä kuolen nuorena kappaletta, ja selailen samalla tätä Hyvinkäällä sattunutta tradegiaa. Tässä kappaleessa on tosi koskettavat sanat, mutta kuuntelen tätä myös siksi, että jotenkin tää antaa sellaisen rauhoittuneen tunteen ja mulla on hyvä kirjoittaa, kun musiikki ei oo niinkään menevää. Jotenkin mua niin järkyttää, että Suomessa on alkanut sattua ja tapahtua enemmän kaikkia tradegioita, joissa ammuskellaan. Välissä tuntuu, että asuuko sitä edes Suomessa. Jotenkin sitä pietti aina niin turvallisena paikkana, että eihän täällä tapahdu, että vain Amerikassa tapahtuu, mutta todellisuus on muuttunut.
Oon aika pohdiskeleva henkilö, pysähdyn miettimään kun tällaista tapahtuu, mitä jos tää oiskin tapahtunut vaikka täällä missä minä asun, mitä jos joku kuolleista oiskin mun kaveri, miten sitä reagoisi. Toisaalta olen tällainen jossittelija, mutta kun mä mietin asioita, saan jotenkin varmuuden itteeni että miten mä reagoisin näissä tilanteissa.
Kirjoittelemisiin ! Muistakaa, että joskus mä mietiskelen täällä myös asioita, jotka ei välttämättä liity raskauteen mitenkään, mutta saattepa ainakin käsitystä siitä minkälainen ihminen mä oon. :--))
Muistakaa myös se, että aina saa kysyä ja udella, mä aika varmasti vastaan takaisin. :)
Eilen mä yritin tilata ellokselta kesäksi shortsit tai caprit, mutta se tilaussivu ei toiminut. Tänään se onneksi sitten toimi. Harvoin ostan itselleni ellokselta vaatteita, mutta h&m:lläkään ei ollut sellaisia mitä etsin. Tässä olisi kuva niistä shortseista mitkä tilasin. Onneksi nää on vähän pitemmän malliset shortsit ja kangas näyttää aika hengittävältä. Tässä olisi sitten vähän kuvaa elloksen sivuilta. :--)
Nää shortsit on just sen väriset mitä etsin. Käytän näitä sitten töissä kun on kuumia päiviä. Vapaa-ajalle mun pitää ostaa vielä mekkoja ja t-paitoja.:---)))
Niin tosiaan oon ostanut vauvallekin niitä vaatteita jo aiemmin, mutta en oo saanu laitettua kuvia niistä vielä tänne. Ootan niin innolla, että pääsee ostaan poikamaisia/tyttömäisiä vaatteita, mutta siltikin aijotaan varautua myös siihen, että vaatteet sopisi pääosin molemmillekin, koska eihän siihen oo aina luottamista, että kumpi sieltä tuleepi. :)
Mulla oli tänään viimeinen koulupäivä. Seuraavan kerran mä astun koulunpenkille syksyllä 2013 tai tammikuussa 2014. Oli vähän haikeeta kun ollaan oltu saman luokan kanssa kaksi vuotta tiiviisti yhdessä, mutta hyvällä mielellä siltikin lähden kohti uusia tuulia. ;) Olisi mukava kuulla taustatukea siihen, että miltä tuntui palata vuoden jälkeen koulun penkille? Kirjoitelkaahan jos kokemusta löytyy. :)
Kuuntelen tällä hetkellä Heli Kajo- Jos mä kuolen nuorena kappaletta, ja selailen samalla tätä Hyvinkäällä sattunutta tradegiaa. Tässä kappaleessa on tosi koskettavat sanat, mutta kuuntelen tätä myös siksi, että jotenkin tää antaa sellaisen rauhoittuneen tunteen ja mulla on hyvä kirjoittaa, kun musiikki ei oo niinkään menevää. Jotenkin mua niin järkyttää, että Suomessa on alkanut sattua ja tapahtua enemmän kaikkia tradegioita, joissa ammuskellaan. Välissä tuntuu, että asuuko sitä edes Suomessa. Jotenkin sitä pietti aina niin turvallisena paikkana, että eihän täällä tapahdu, että vain Amerikassa tapahtuu, mutta todellisuus on muuttunut.
Oon aika pohdiskeleva henkilö, pysähdyn miettimään kun tällaista tapahtuu, mitä jos tää oiskin tapahtunut vaikka täällä missä minä asun, mitä jos joku kuolleista oiskin mun kaveri, miten sitä reagoisi. Toisaalta olen tällainen jossittelija, mutta kun mä mietin asioita, saan jotenkin varmuuden itteeni että miten mä reagoisin näissä tilanteissa.
Kirjoittelemisiin ! Muistakaa, että joskus mä mietiskelen täällä myös asioita, jotka ei välttämättä liity raskauteen mitenkään, mutta saattepa ainakin käsitystä siitä minkälainen ihminen mä oon. :--))
Muistakaa myös se, että aina saa kysyä ja udella, mä aika varmasti vastaan takaisin. :)
lauantai 26. toukokuuta 2012
totuutta ja lauantaita
Heissan ! Tänään oon hieman pakkaillut koriste esineitä laatikkoon ja pikku hiljaa niitä aletaan kuskaamaan mun vanhempien luokse. Ihanaa päästä tästä kaksiosta pois, mutta siihenkin on vielä aikaa noin. kuukausi. Ihanaa, olla se 1-2kk ja etsiä sitä "unelmien" kolmiota. :)
Nyt on pakko sanoa, että mä oon taas oma itseni. En oo enää sellainen kärttynen ja mieliala pommi kun olin raskauden alkupuolella, ehkä nyt on jotenkin helpottava vaihe, kun tuntuu, että kaikki on niin hyvin ja mulla on maailman ihanin mies. :) Haluaisin tietää jo äkkiä, että kumpi siellä masussa möyryää. Jotenkin olo tuntuu niin tyttömäiseltä, mutta toisaalta pääkoppa sanoo, että tummasilmäinen poitsu sieltä tulee !
Tosiaan, en oo vieläkään tuntenut liikkeitä(rv 19+1). En kumminkaan murennu siitä, ettei niitä vielä ole tuntenut. Olen yrittänyt joka ilta ennen nukkumaan menoa rauhoittua ja pidellä kättä masun päällä ja vähän kukuilla kädellä että onkos siellä ketään, vastauksia ei vielä ole kuulunut, että äiti mä täällä potkiskelen vähän. Se haluaa vaa pitää potkut vielä omanaan. :D En jaksaisi odottaa, että mä tuntisin sen liikkeen, mutta lapsen ehdoilla mennään. :) Mieheni sanoo, että potkut tuntuu kahden viikon päästä, hän on niin hyvä "ennustaja", etten yhtään ihmettelisi, että se olisi niin.
Tänään ajattelin kertoa teille, miten tapasimme mieheni kanssa. Mieheni oli täyttänyt joku aika sitten 18-vuotta ja hänen ensi autonsa oli punainen bmw, jossa oli musta konepelti. Autossa oli kovat mölinät, siis takaputken puolelta. Olimme liikkuneet samoissa piireissä monta vuotta, mutta jotenkin tämä henkilö oli jäänyt aina mun huomion ulkopuolelle, etten ollut huomannut edes hänen olemassa oloaan. Olin tällöin 15- vuotias, kun tämä kaikki tapahtui. Olin niin ihastunut tähän bmw autoon, että kuski jäi minulta ensin niin huomaamatta. Kunnes mä näin tän ihmisen ihan läheltä. Kerran me lähdettiin sitten kaverini kanssa mieheni kyytiin ja silloin samalla kerralla, mieheni bmw lähti mustallajäällä liukumaan ja se osui sellaiseen kaivoon, ja tää bemari romuttui niin ettei sillä enään tehnyt mitään. Sitten me lähdettiin mun kaverin kanssa tästä tilanteesta pois ja lähdettiin kohti uusia paikkoja. Sitten tää mies oli kysyny sen kaverilta mun numeroa ja tässä sitä nyt ollaan. :)
Nykypäivänä bemarit ei oo edes ihania, mutta mieheni on. Olenpas lässynlää päällä, varmaan tuskallista luettavaa. xd mutta päivääkään en ole katunut, että mä menin hänen kyytiinsä. Ennen meidän vauva uutisia, mä en ollut tekemisissä mieheni vanhempien kanssa, vaikka muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, niin siltikään heitä ei koskaan näkynyt tai mua ei edes jouluna kysytty heidän luokseen. Nykyään välit on hyvät, he käyvät meillä kylässä, me käymme heillä ja muutenkin yhteistä puhuttavaa alkaa pikku hiljaa olla enemmän. Tässä parisuhteessa tuleva vauva on yhdistänyt mut miehen vanhempiin, mä toivoinkin, että välit lähenisi raskauden myötä.
Huomenna on sunnuntai. Jos joku lukee tällä hetkellä tätä blogia, toivoisin että jättäisit minulle kysymyksiä joihin voisin vastailla huomisessa blogissa. Voitaisiin melkeinpä julistaa sunnuntai sellaiseksi kysely blogiksi. Miltä kuullostaa? Mä nyt kerron teille vielä sen, että nauttikaa kaikista päivistä, toivoo posiitivinen kirjoittelija. :)
Nyt on pakko sanoa, että mä oon taas oma itseni. En oo enää sellainen kärttynen ja mieliala pommi kun olin raskauden alkupuolella, ehkä nyt on jotenkin helpottava vaihe, kun tuntuu, että kaikki on niin hyvin ja mulla on maailman ihanin mies. :) Haluaisin tietää jo äkkiä, että kumpi siellä masussa möyryää. Jotenkin olo tuntuu niin tyttömäiseltä, mutta toisaalta pääkoppa sanoo, että tummasilmäinen poitsu sieltä tulee !
Tosiaan, en oo vieläkään tuntenut liikkeitä(rv 19+1). En kumminkaan murennu siitä, ettei niitä vielä ole tuntenut. Olen yrittänyt joka ilta ennen nukkumaan menoa rauhoittua ja pidellä kättä masun päällä ja vähän kukuilla kädellä että onkos siellä ketään, vastauksia ei vielä ole kuulunut, että äiti mä täällä potkiskelen vähän. Se haluaa vaa pitää potkut vielä omanaan. :D En jaksaisi odottaa, että mä tuntisin sen liikkeen, mutta lapsen ehdoilla mennään. :) Mieheni sanoo, että potkut tuntuu kahden viikon päästä, hän on niin hyvä "ennustaja", etten yhtään ihmettelisi, että se olisi niin.
Tänään ajattelin kertoa teille, miten tapasimme mieheni kanssa. Mieheni oli täyttänyt joku aika sitten 18-vuotta ja hänen ensi autonsa oli punainen bmw, jossa oli musta konepelti. Autossa oli kovat mölinät, siis takaputken puolelta. Olimme liikkuneet samoissa piireissä monta vuotta, mutta jotenkin tämä henkilö oli jäänyt aina mun huomion ulkopuolelle, etten ollut huomannut edes hänen olemassa oloaan. Olin tällöin 15- vuotias, kun tämä kaikki tapahtui. Olin niin ihastunut tähän bmw autoon, että kuski jäi minulta ensin niin huomaamatta. Kunnes mä näin tän ihmisen ihan läheltä. Kerran me lähdettiin sitten kaverini kanssa mieheni kyytiin ja silloin samalla kerralla, mieheni bmw lähti mustallajäällä liukumaan ja se osui sellaiseen kaivoon, ja tää bemari romuttui niin ettei sillä enään tehnyt mitään. Sitten me lähdettiin mun kaverin kanssa tästä tilanteesta pois ja lähdettiin kohti uusia paikkoja. Sitten tää mies oli kysyny sen kaverilta mun numeroa ja tässä sitä nyt ollaan. :)
Nykypäivänä bemarit ei oo edes ihania, mutta mieheni on. Olenpas lässynlää päällä, varmaan tuskallista luettavaa. xd mutta päivääkään en ole katunut, että mä menin hänen kyytiinsä. Ennen meidän vauva uutisia, mä en ollut tekemisissä mieheni vanhempien kanssa, vaikka muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, niin siltikään heitä ei koskaan näkynyt tai mua ei edes jouluna kysytty heidän luokseen. Nykyään välit on hyvät, he käyvät meillä kylässä, me käymme heillä ja muutenkin yhteistä puhuttavaa alkaa pikku hiljaa olla enemmän. Tässä parisuhteessa tuleva vauva on yhdistänyt mut miehen vanhempiin, mä toivoinkin, että välit lähenisi raskauden myötä.
Huomenna on sunnuntai. Jos joku lukee tällä hetkellä tätä blogia, toivoisin että jättäisit minulle kysymyksiä joihin voisin vastailla huomisessa blogissa. Voitaisiin melkeinpä julistaa sunnuntai sellaiseksi kysely blogiksi. Miltä kuullostaa? Mä nyt kerron teille vielä sen, että nauttikaa kaikista päivistä, toivoo posiitivinen kirjoittelija. :)
masu 19+1
perjantai 25. toukokuuta 2012
äidit, arvostan teitä
Olen koko odotuksen ajan oikeastaan ollut positiivinen, vaikka lapsi on ollut jo haluttu pitkään, niin siltikään en niinkään paljoa ole stressannut keskenmenoa tai muita inhottavia asioita. Tähän on auttanut se, että olen sanonut iselleni, etten halua "pilata" ensimmäistä odotusaikaani, koska kerkeän murehtia paljon ja vielä enemmän loppu raskaudessakin. Kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, niin silloin huokasin helpotuksesta, että ns. pahimmat viikot ovat ohi.
Tänään raskausviikkoja on tasan 19. Ajatelkaa, minun sisällä on noin 18 cm pitkä vauva, joka painaa noin. 220 grammaa. Kuinka pieneltä tuntuukaan nuo luvut, mutta siltikin ensimmäisiin viikkoihin verrattuna lapsi on spurtannut kasvuaan paljon !
Tänään ajattelin puhua siitä miltä tuntuu, kun "teiniäidit" on laitettu alempaan lokeroon. Vihaan koko teiniäiti sanaa, koska samanlailla hän on lapsen äiti. Siltikin käytän teiniäiti sanaa, koska jos olisin 20-vuotias ja odottaisin esikoistani, niin silloin en kuuluisi tähän lokeroon.(eighteen,nineteen,twenty). Näissähän luvuissa on erot, sieltä puuttuu teen.
Olen lukenut kaiken maailman keskusteluja, mm. suomi24 teiniäidit sivuilta. On inhottavaa, että siellä tästä asiasta on tehty niin negatiivinen asia. Itse en useinkaan ole lähtenyt puolustamaan sitten koko teiniäitiyttä, koska vastaukset ovat näitä " kaikki teiniäitit ryyppää, lapset ovat vahinkoja, äidit on huoria, lapset otetaan huostaan." Nyt kun kirjoitan omaa blogiani, ajattelin, että ehkä lukijani ovat kiinnostuneita teiniäitiydestä ja täällä ajattelin puolustaa sitä.
Äitiys kasvattaa ihmistä, se kasvattaa siitä äidin. Joskus kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, voihan olla, että lapsi olisikin ollut haluttu 17-vuotiaalla naisenalulla ja hän haluaisi kasvattaa sen itse. Joskus sitten tulee niitä ihmisiä, jotka arvioivat toista ihmistä mm. sanovat, että "äitiä sinusta ei voi tulla tekemälläkään, olet teini. " Tämähän on paska puhetta, suoraan sanottuna. Jokainen tekee elämässä virheitä, oli ne pieniä tai suuria, ne ei estä sitä, että sinusta ei voisi tulla joskus äitiä.
Äitiys on kaunista. En tietenkään puolusta teiniäitiyttä siten, että jos elämäntilanne on oikeastikin sellainen mihin missä lapselle ei olisi paikkaa, tai äiti tuntisi, että elämässä on tärkeämpää ryyppääminen kuin lapsi, niin uskon, ettei tämä äiti pitäisi lastansa omastakaan näkökulmasta. Sitten on tapauksia, joissa ikä ei vaikuta äitiyteen mitenkään. Lapsi olisi esim. 3-vuotias ja äitin ikä olisi 17-38 vuotias, voihan olla, että äiti ei olisi ikinä tykännyt juoda alkoholia, kunnes elämäntilanteeseen tulee joku iso muutos, jolloin asiat ratkeaa heidän näkökulmastaan juomisella. Lapsi jää ns. " heitteille", jos ketään muuta hoitajaa ei ole kuin äiti. Silloin asiat ovat huonosti, mutta tähänkään tilanteeseen äitin ikä ei vaikuta mitenkään. :--)
Joten voin nyt julistaa, tässä pienen pohdiskelun jälkeen, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lapsi tulee olemaan etusijalla ! Palaten vielä äitiyteen niin haluaisin sanoa, että kaikki äidit, nuoret sekä vanhemmat, arvostan teitä. Olette tehnyt jotain suurta, kasvatatte lapsianne ja asiantuntijana toimitte te ! :-)
torstai 24. toukokuuta 2012
kämppää aina vain
Hei kaikille ! Tänään tätä meidän vuokrakämppää tulee katsomaan yksi nainen, joten päätin sitten siivota oikein kunnolla, jotta nainen saa "ihastella" muutenkin kotiamme ! :D Päätin myös sen, että annan teille mahdollisuuden nähdä kuvan meidän olohuoneesta sekä makuuhuoneesta osittain. Oon niin kyllästynyt tähän meidän kämppään, kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle, kun tavaraa pursoaa joka paikasta. (Lastentavaroita ei siis juurikaan ole hankittu, joten jo meidän tavaramme pursoilevat.)
Toivon niin hirveänä, että tää nainen haluais muuttaa tähän ja olisi valmis muuttamaan jo kesäkuun puoli välissä, niin mekin päästäisiin purkamaan näitä tavaroita ja kuskaamaan ne minun porukoille, johon väliaikaisesti majoitumme. (Yhdessä blogikirjoituksessa kerrottu tästä kunnon stoori, joten kannattaa lukea sieltä, jos väliaikainen muutto tuntuu oudoilta sanoilta.) =D
Me laitetaan heti haku, että etsitään kolmiota tälle kyseiselle vuokrayhtiölle ja etsimme varmaan myös yksityisiltä asuntoja, katsotaan kummalta tärppää ensin. Päivitän tätä blogia sitten, kun tämä asuntoon tutustuja on käynyt, mutta nyt.. nauttikaahan ihanasta ilmasta ja odotelkaa blogille jatkoa !
Tässä vielä lopuksi lupaamani kuvat :--)
Noniiin ja nyt sitten päivitystä tähän blogin osioon ! Elikkäs uusi asukas kävi katsomassa kämppää, harmitteli pöytätilojen vähäisyyttä, mutta muuten asunto tuntui hänelle mieluisalta. Nyt sitten odotellaan jonku aikaa joskos vuokrayhtiöltä tulisi soittoa, tai odotellaan, että taas uusi asukas soittaisi minulle ja saisin kunnialla puunata kämppää agen ! :DTältä kyseiseltä naiselta muutto tähän onnistuisi vasta kuun lopulla, joten pitäisi toivoa, että tulisi uusi katsoja ja jos hän haluaisi muuttaa aikaisemmin.(viimeistään tosiaan muutamme 30.pvä kesäkuuta, mutta 16.pväkin se onnistuisi meidän puoleltamme) muuten tämä ei pysykkään "nättinä", kun ei oo yhtään inspiraatiota siivota tätä hikistä asuntoa. Nyt mun tavoite on löytää itselle kirpparilta äitiyscaprihousuja, koska mulla on näitä farkkuja ihan liikaa ja kesällä läkähdyn näiden kanssa ! Nämä caprit olisivat myös tosi hyvät töissä, koska hameilla en myyntihommiin ihan kehtaa astella. Pahoittelen, jos joku halusi, että tässä uudessa päivityksessä olisin enemmän puhunut raskaudestani, mutta tällä kertaa tämä kirjoitus keskittyi asuntoomme ! :D
Niin blogini on nyt viikon vanha ja olen todella iloinen, että aloin pitämään blogia omasta raskaudestani, koska haluan tuoda esille teiniäitiyttä positiivisesti, ja ettei teiniäitiyttä voi alentaa siten, että " kaikki teiniäitit ryyppää vaan ja ei hoida lapsiaan, ja että lapset ovat vahinkoja. "
Huomenna taas kirjoitellaan, jos haluatte niin kertokaahan aiheita mistä haluaisitte minun puhuvan! Vaikka kyllähän täältä jutun juurta löytyy muutenkin. ;)
Toivon niin hirveänä, että tää nainen haluais muuttaa tähän ja olisi valmis muuttamaan jo kesäkuun puoli välissä, niin mekin päästäisiin purkamaan näitä tavaroita ja kuskaamaan ne minun porukoille, johon väliaikaisesti majoitumme. (Yhdessä blogikirjoituksessa kerrottu tästä kunnon stoori, joten kannattaa lukea sieltä, jos väliaikainen muutto tuntuu oudoilta sanoilta.) =D
Me laitetaan heti haku, että etsitään kolmiota tälle kyseiselle vuokrayhtiölle ja etsimme varmaan myös yksityisiltä asuntoja, katsotaan kummalta tärppää ensin. Päivitän tätä blogia sitten, kun tämä asuntoon tutustuja on käynyt, mutta nyt.. nauttikaahan ihanasta ilmasta ja odotelkaa blogille jatkoa !
Tässä vielä lopuksi lupaamani kuvat :--)
Noniiin ja nyt sitten päivitystä tähän blogin osioon ! Elikkäs uusi asukas kävi katsomassa kämppää, harmitteli pöytätilojen vähäisyyttä, mutta muuten asunto tuntui hänelle mieluisalta. Nyt sitten odotellaan jonku aikaa joskos vuokrayhtiöltä tulisi soittoa, tai odotellaan, että taas uusi asukas soittaisi minulle ja saisin kunnialla puunata kämppää agen ! :DTältä kyseiseltä naiselta muutto tähän onnistuisi vasta kuun lopulla, joten pitäisi toivoa, että tulisi uusi katsoja ja jos hän haluaisi muuttaa aikaisemmin.(viimeistään tosiaan muutamme 30.pvä kesäkuuta, mutta 16.pväkin se onnistuisi meidän puoleltamme) muuten tämä ei pysykkään "nättinä", kun ei oo yhtään inspiraatiota siivota tätä hikistä asuntoa. Nyt mun tavoite on löytää itselle kirpparilta äitiyscaprihousuja, koska mulla on näitä farkkuja ihan liikaa ja kesällä läkähdyn näiden kanssa ! Nämä caprit olisivat myös tosi hyvät töissä, koska hameilla en myyntihommiin ihan kehtaa astella. Pahoittelen, jos joku halusi, että tässä uudessa päivityksessä olisin enemmän puhunut raskaudestani, mutta tällä kertaa tämä kirjoitus keskittyi asuntoomme ! :D
Niin blogini on nyt viikon vanha ja olen todella iloinen, että aloin pitämään blogia omasta raskaudestani, koska haluan tuoda esille teiniäitiyttä positiivisesti, ja ettei teiniäitiyttä voi alentaa siten, että " kaikki teiniäitit ryyppää vaan ja ei hoida lapsiaan, ja että lapset ovat vahinkoja. "
Huomenna taas kirjoitellaan, jos haluatte niin kertokaahan aiheita mistä haluaisitte minun puhuvan! Vaikka kyllähän täältä jutun juurta löytyy muutenkin. ;)
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
tohina tiistai
Tänään heräsin aikaisin, koska vein mieheni töihin, kun tarvitsen tänään päivällä autoa, kun pitää lähtä suorittamaan sitä ergonomiakortti näyttöä, joka alkaa klo 11.15. :) Huiii, se on jännittävä tilanne, kun opettaja on siinä arvioija ja hän kuvaa videokameralla näytön ja sitten siitä näytöstä käydään keskustelu ja siinä näytössä arvioidaan seitsemää eri osa-aluetta, mutta nyt äkkiseltään ajateltuna minulle muistuu siitä mieleen vain " oma työasento" ja turvallisuus sekä työympäristö.
Raskausviikot ovat tänään 18+5, hui kun aika menee nopeaa, kohtahan olen jo puolessa välissä. :) Ajattelin kirjoittaa tänään siitä mikä minua ärsyttää tällä hetkellä. Olen kertonut kaikille tuttavilleni, sukulaisille, perheenjäsenille tietysti sekä puolitutuille raskaudestani ja niin on myös tehnyt mieheni. Omat vanhemmat+ miehen vanhemmat,sukulaiset sekä hyvät ystäväni ovat ottaneet asian hyvin, mutta tietenkin alussa äitini reaktio oli tämä " olet aina sanonut että koulu on etusijalla." Päivän sulattelun jälkeen äitini ymmärsi itse sen, että hän on synnyttänyt esikoisensa 18-vuotiaana ja itselläni tulee olemaan tämä sama tilanne siis. :)
Äitini sanoi myös, että häntä hieman pelottaa miten me pärjätään taloudellisesti, mutta saanhan minä tukeja kun jään lapsen kanssa kotia sekä mieheni on työkkärin kautta tällä hetkellä töissä ja jos tänä vuonna tärppäisi, että hän pääsisi opiskelemaan niin hän lähtisi sitten syksyllä opintojen teille. (Hän on ollut neljä vuotta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta, koska todistus on ollut niin huono.) Ja tähän vielä lisänä se, että ei ole vaikuttanut ainoastaan se, että hän olisi ollut laiska, vaan oppimisvaikeuksien kanssa on ollut vaikea toimia kouluaikana.
Tässä oli vähän alkukertomusta siitä, mikä minua ei ärsytä. Nämä reaktiothan ovat täysin normaaleja kun raskaudesta kertoo. Minua ärsyttää se, että nyt kun olen melkein puolessa välissä, niin saan jo nyt kuulla kuinka elämä tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lapsen kanssa ja lapsesta annetaan muutenkin negatiivista kuvaa, että tulee ihan sellainen olo, että siitä on enemmän haittaa kuin iloa. Totta kai minusta on mukavaa kuulla asioita mitkä tukevat esim. lapsen kasvatusta, lapsen hoitamista, synnytyksestä selviytymistä. Ymmärtäisin itse paremmin jos olisin kysynyt noita negatiivisia puolia joltakin perheelliseltä, mutta kun niitä kerrotaan ilman kysymättä.
Minusta tuntuu, että kun lapsen tuloa on toivottu ja odotettu, niin se asennekin siihen lapsen hoitamiseen on ihan erilainen kuin jos lapsi ei olisi haluttu. Olen päättänyt, että otan positiivisin mielin vastaan kaiken maailman asioita lapsista(vaikka ne olisivat negatiivisia), mutta enää en aijo hyväksyä sitä, että lapsiin leimataan niin negatiivinen kuva, minä ainakin korjaan niitä asioita, sitten täällä blogissa. Niin ja palaten vielä tähän, niin ei kukaan ole valmis äiti kun lapsi on vielä mahassa, uskon, että kokemuksen kautta äitiyteen saa varmuutta ja sehän tulee lapsen kehityksen ja kommellusten kautta ! :)
Mutta nyt kun olet lukenut tämän ärsyyntymisen syyn, voit kommentoida tai jättää minulle kysymyksiä, niin minähän vastailen niihin ilomielin ! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille lukijoille ja muistakaa syödä ! :)
Raskausviikot ovat tänään 18+5, hui kun aika menee nopeaa, kohtahan olen jo puolessa välissä. :) Ajattelin kirjoittaa tänään siitä mikä minua ärsyttää tällä hetkellä. Olen kertonut kaikille tuttavilleni, sukulaisille, perheenjäsenille tietysti sekä puolitutuille raskaudestani ja niin on myös tehnyt mieheni. Omat vanhemmat+ miehen vanhemmat,sukulaiset sekä hyvät ystäväni ovat ottaneet asian hyvin, mutta tietenkin alussa äitini reaktio oli tämä " olet aina sanonut että koulu on etusijalla." Päivän sulattelun jälkeen äitini ymmärsi itse sen, että hän on synnyttänyt esikoisensa 18-vuotiaana ja itselläni tulee olemaan tämä sama tilanne siis. :)
Äitini sanoi myös, että häntä hieman pelottaa miten me pärjätään taloudellisesti, mutta saanhan minä tukeja kun jään lapsen kanssa kotia sekä mieheni on työkkärin kautta tällä hetkellä töissä ja jos tänä vuonna tärppäisi, että hän pääsisi opiskelemaan niin hän lähtisi sitten syksyllä opintojen teille. (Hän on ollut neljä vuotta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta, koska todistus on ollut niin huono.) Ja tähän vielä lisänä se, että ei ole vaikuttanut ainoastaan se, että hän olisi ollut laiska, vaan oppimisvaikeuksien kanssa on ollut vaikea toimia kouluaikana.
Tässä oli vähän alkukertomusta siitä, mikä minua ei ärsytä. Nämä reaktiothan ovat täysin normaaleja kun raskaudesta kertoo. Minua ärsyttää se, että nyt kun olen melkein puolessa välissä, niin saan jo nyt kuulla kuinka elämä tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lapsen kanssa ja lapsesta annetaan muutenkin negatiivista kuvaa, että tulee ihan sellainen olo, että siitä on enemmän haittaa kuin iloa. Totta kai minusta on mukavaa kuulla asioita mitkä tukevat esim. lapsen kasvatusta, lapsen hoitamista, synnytyksestä selviytymistä. Ymmärtäisin itse paremmin jos olisin kysynyt noita negatiivisia puolia joltakin perheelliseltä, mutta kun niitä kerrotaan ilman kysymättä.
Minusta tuntuu, että kun lapsen tuloa on toivottu ja odotettu, niin se asennekin siihen lapsen hoitamiseen on ihan erilainen kuin jos lapsi ei olisi haluttu. Olen päättänyt, että otan positiivisin mielin vastaan kaiken maailman asioita lapsista(vaikka ne olisivat negatiivisia), mutta enää en aijo hyväksyä sitä, että lapsiin leimataan niin negatiivinen kuva, minä ainakin korjaan niitä asioita, sitten täällä blogissa. Niin ja palaten vielä tähän, niin ei kukaan ole valmis äiti kun lapsi on vielä mahassa, uskon, että kokemuksen kautta äitiyteen saa varmuutta ja sehän tulee lapsen kehityksen ja kommellusten kautta ! :)
Mutta nyt kun olet lukenut tämän ärsyyntymisen syyn, voit kommentoida tai jättää minulle kysymyksiä, niin minähän vastailen niihin ilomielin ! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille lukijoille ja muistakaa syödä ! :)
tiistai 22. toukokuuta 2012
yhdenlainen gallup
1. Ikäsi?- Olen 18 vuotta, marraskuussa täytän 19. :)
2. Tupakoitko? -Olen tupakoinut kokonaisuudessa 2010 vuodesta lähtien, kun tein raskaustestin vähensin tupakin polttamisen viiteen tupakkaan päivässä ja raskausviikolla 14, lopetin kokonaan polttamisen.
3. Erityisiä mielitekoja raskauden aikana? -Noh varsinaisia mielitekoja ei ole ollut, olen himonnut kolmiovoileipiä, jossa on kinkkua ja majoneesia, nyt onneksi tämäkin mieliteko on hävinnyt =D
4. Mitä teen tällä hetkellä?- Opiskelen lähihoitajaksi, opinnot keskeytyvät 29.5.2012 ja jatkan seuraavana päivänä työn teolla. :)Tarkoitus olisi jatkaa opintoja tammikuussa 2014.
5. Oliko lapsi vahinko vaiko suunniteltu?- Lapsi oli suunniteltu. Olimme olleet ilman ehkäisyä n. vuoden ajan, mutta nyt sitten tärppäsi helmikuussa kaksi viivaa. Uskon jotenkin siihen, että lapsi tulee silloin kun on " oikea hetki". En voisi kuvitella tällä hetkellä, että olisin tullut raskaaksi silloin kun olin vielä alaikäinen, vaikka asuimmekin jo yhdessä mieheni kanssa.
6. Minkä ikäinen kumppanisi on? - Mieheni on 20 vuotta, hän täyttää syyskuussa 21. :)
7. Aijotteko kysyä kumpi tulee?- Kyllä. Rakenneultra on kesäkuun 6.päivä.
8. Kumpaa toivoisit enemmän? Olen toivonut raskauden alussa vain tyttöä, mutta nyt kun raskaus on edennyt, niin totta kai poika on yhtä ihana, pääasia, että lapsi on terve. <3
9. Oletko aina halunnut nuorena lapsia?- Kyllä. Äitini on tehnyt lapset nuorina, samoiten myös siskoni. Jotenkin se on ollut lapsena sellainen unelma, että mää haluan nuorena äidiksi, koska se on ollut niin tavallista meidän perheessä.
10. Minkä väriset hiukset minulla on tällä hetkellä?- Punaisethan ne. On ollut viimeisen vuoden, ja tulee varmaan olemaan vielä pitkään punaiset. :)
2. Tupakoitko? -Olen tupakoinut kokonaisuudessa 2010 vuodesta lähtien, kun tein raskaustestin vähensin tupakin polttamisen viiteen tupakkaan päivässä ja raskausviikolla 14, lopetin kokonaan polttamisen.
3. Erityisiä mielitekoja raskauden aikana? -Noh varsinaisia mielitekoja ei ole ollut, olen himonnut kolmiovoileipiä, jossa on kinkkua ja majoneesia, nyt onneksi tämäkin mieliteko on hävinnyt =D
4. Mitä teen tällä hetkellä?- Opiskelen lähihoitajaksi, opinnot keskeytyvät 29.5.2012 ja jatkan seuraavana päivänä työn teolla. :)Tarkoitus olisi jatkaa opintoja tammikuussa 2014.
5. Oliko lapsi vahinko vaiko suunniteltu?- Lapsi oli suunniteltu. Olimme olleet ilman ehkäisyä n. vuoden ajan, mutta nyt sitten tärppäsi helmikuussa kaksi viivaa. Uskon jotenkin siihen, että lapsi tulee silloin kun on " oikea hetki". En voisi kuvitella tällä hetkellä, että olisin tullut raskaaksi silloin kun olin vielä alaikäinen, vaikka asuimmekin jo yhdessä mieheni kanssa.
6. Minkä ikäinen kumppanisi on? - Mieheni on 20 vuotta, hän täyttää syyskuussa 21. :)
7. Aijotteko kysyä kumpi tulee?- Kyllä. Rakenneultra on kesäkuun 6.päivä.
8. Kumpaa toivoisit enemmän? Olen toivonut raskauden alussa vain tyttöä, mutta nyt kun raskaus on edennyt, niin totta kai poika on yhtä ihana, pääasia, että lapsi on terve. <3
9. Oletko aina halunnut nuorena lapsia?- Kyllä. Äitini on tehnyt lapset nuorina, samoiten myös siskoni. Jotenkin se on ollut lapsena sellainen unelma, että mää haluan nuorena äidiksi, koska se on ollut niin tavallista meidän perheessä.
10. Minkä väriset hiukset minulla on tällä hetkellä?- Punaisethan ne. On ollut viimeisen vuoden, ja tulee varmaan olemaan vielä pitkään punaiset. :)
Väliaikainen muutto
Heippa taas ! Paljon kerkeää tapahtua yhden päivän aikana. Päätimme eilen mieheni kanssa, että kohta kolmen vuoden asumisen jälkeen muutamme tästä kaksiosta kesäksi(1-2kk) minun porukoille ja etsimme meille kolmion syksyksi. Äitini ehotti tätä myös, ja muuttaminen on ns. "helpompaa" kun ei ole toista kämppää siinä murehdittavana. Eli tämä on tällainen väliaikainen ratkaisu. Olen viimeksi asunut 15-vuotiaana vanhempieni tykönä, ja tämä vähän "stressaa" että miten arki lähtee siellä sujumaan. Onneksi minulla ja miehelläni on erillisessä rakennuksessa huone, jossa on kumminkin sitä omaa rauhaa. Ruokailut järjestyy yhdessä vanhempieni kanssa, mutta vaikka vanhemmilleni emme maksakaan vuokraa, niin silti minun mielestäni on oikein, että ostamme myöskin sinne ruokaa tai, että teemme vanhempieni kanssa ns. kauppaan meno vuorottelun.
Palaten vielä tähän muutto asiaan, niin asumme sellaisessa vuokra-asunnossa, että jos haluaa muuttaa saman vuokrayhtiön asuntoon edellisestä asunnosta niin heillä on tälläinen "vaihtopörssi" sivu, jossa asuntoa vaihdetaan jonku toisen kanssa.Tässä on huonona puolena se, että vuokrayhtiö ei etsi sinulle asuntoa mm. soitella ja kysellä kiinnostaisiko vaihtaa asuntoa, ja harvoin kukaan kolmiosta kaksioon haluaa edes muuttaa. Tässä on kans yksi syy, miksi muutamme väliaikaisesti, jotta saisimme tämän saman vuokrayhtiöltä kolmion, mutta ilman tätä vaihtopörssiä.(Ja en ole laiska, koska tykkään selvittää asioita, mutta en haluaisi todellakaan, että viimeisillään kun olen raskaana niin pitää työntää tavarat pihalle ensin omasta kämpästä kun jotkut toiset on tuomassa omiaan jo tänne asuntoon, sitten siivota samalla tätä asuntoa kun purkaa tavaroita, ja sitten vielä siivota se mihin muuttaa) Eli tästä vaihtopörssi hommasta olisi/oli minulle suuri stressi.
Käyn tänään selvittämässä tätä irtisanomus asiaa tästä asunnosta. Meillä on toistaiseksi voimassaoleva sopimus, ja irtisanomus aika on se 1kk, mutta olen kuullut sellaistakin, että jos tähän löytyy heti uusi asukas, niin silloin voimme muutta kesäkuun puolessa välissä ja maksaa vain puolet vuokrasta. Jos uutta asukasta ei löydy niin meidän muutto menee heinäkuuhun. :)
Nyt varmaan ihmettelette, että mitä toi kirjottelee aina tähän aikaan aamusta täällä. Tosiaan mulla on nyt ollut paljon itsenäisen opiskelun päiviä, ja toinen vuosi lähenee loppuaan lähihoitaja opinnoissa. Huomenna minulla on ergonomiakortin näytön suorittaminen, jossa arvosteluna on T1, H2 ja K3. Pyrin 2:seen, mutta kyllähän se kolmonenkin kelpaisi. :)
Niin ja palaten vielä niihin töihin, niin aloitan tosiaan 30.päivä toukokuuta kesätyöt huoltsikalla(myyjän hommia) ,jossa olen ollut viimeiset kolme vuotta kesätöissä. Nyt viime kesänä sain kuukaudelta 1800 euroa, joten aikas hyvin näihin opiskelijan nykyisiin tuloihin tulee kun työt kestää elokuun ensimmäiseen viikkoon. :) Päivitän kirjoitusta kunhan irtisanomus asia selvenee, siihen asti good bye ! :)
Palaten vielä tähän muutto asiaan, niin asumme sellaisessa vuokra-asunnossa, että jos haluaa muuttaa saman vuokrayhtiön asuntoon edellisestä asunnosta niin heillä on tälläinen "vaihtopörssi" sivu, jossa asuntoa vaihdetaan jonku toisen kanssa.Tässä on huonona puolena se, että vuokrayhtiö ei etsi sinulle asuntoa mm. soitella ja kysellä kiinnostaisiko vaihtaa asuntoa, ja harvoin kukaan kolmiosta kaksioon haluaa edes muuttaa. Tässä on kans yksi syy, miksi muutamme väliaikaisesti, jotta saisimme tämän saman vuokrayhtiöltä kolmion, mutta ilman tätä vaihtopörssiä.(Ja en ole laiska, koska tykkään selvittää asioita, mutta en haluaisi todellakaan, että viimeisillään kun olen raskaana niin pitää työntää tavarat pihalle ensin omasta kämpästä kun jotkut toiset on tuomassa omiaan jo tänne asuntoon, sitten siivota samalla tätä asuntoa kun purkaa tavaroita, ja sitten vielä siivota se mihin muuttaa) Eli tästä vaihtopörssi hommasta olisi/oli minulle suuri stressi.
Käyn tänään selvittämässä tätä irtisanomus asiaa tästä asunnosta. Meillä on toistaiseksi voimassaoleva sopimus, ja irtisanomus aika on se 1kk, mutta olen kuullut sellaistakin, että jos tähän löytyy heti uusi asukas, niin silloin voimme muutta kesäkuun puolessa välissä ja maksaa vain puolet vuokrasta. Jos uutta asukasta ei löydy niin meidän muutto menee heinäkuuhun. :)
Nyt varmaan ihmettelette, että mitä toi kirjottelee aina tähän aikaan aamusta täällä. Tosiaan mulla on nyt ollut paljon itsenäisen opiskelun päiviä, ja toinen vuosi lähenee loppuaan lähihoitaja opinnoissa. Huomenna minulla on ergonomiakortin näytön suorittaminen, jossa arvosteluna on T1, H2 ja K3. Pyrin 2:seen, mutta kyllähän se kolmonenkin kelpaisi. :)
Niin ja palaten vielä niihin töihin, niin aloitan tosiaan 30.päivä toukokuuta kesätyöt huoltsikalla(myyjän hommia) ,jossa olen ollut viimeiset kolme vuotta kesätöissä. Nyt viime kesänä sain kuukaudelta 1800 euroa, joten aikas hyvin näihin opiskelijan nykyisiin tuloihin tulee kun työt kestää elokuun ensimmäiseen viikkoon. :) Päivitän kirjoitusta kunhan irtisanomus asia selvenee, siihen asti good bye ! :)
maanantai 21. toukokuuta 2012
reippaus maanantai(ko)
Vieläkin kipeänä. On se jännä miten vatdataudit+ muut flunssat leviää niin nopeasti, ensimmäisenä oli kipeänä isosiskoni jota näin perjantaina, hän oli kerennyt näkemään muitakin kuin minua ja nyt on (toisen siskon lapset, minä, isomummo ja oma äiti) kipeenä.
Niin tosiaan, huomasin tässä viikonlopun aikana, että ei voi olla totta, että lääkäri eikä neuvolatätikään kuunnellut lapsen sydänääniä. Tosiaan viimeksi, syke on nähty livenä sikiöseulannassa raskausviikoilla 12+3. Soitin sitten tänään neuvolaan samalla kun varasin uutta aikaa ja kerroin, ettei niitä oltu kuunneltu. Samassa hetkessä täti sanoi, että pääsetkö tänään klo 13.00? Nythän minulla on itsenäisen opiskelun päivinä aikaa päästäkin neuvolaan helposti, joten nyt odotellaan että kello löisi jo yksi.
Tällaistakin voi sattua, eikä sitä aina ensikertalaisena voi tietää, että mitä kenenkin siellä neuvolassa kuuluu oikein tehdä, mutta onneksi olin "reipas" ja kysyin asiaa, että olisiko ne pitänyt kuunnella? Aina kannattaa "esittää" tyhmempää mitä on, silloin saa parhainta palvelua, entä kuin silloin jos on aina sellainen varma. Tännehän alkaa tulla jo mun viisauksia, mutta toivotaan että kaikki on hyvin mahassa.
Päivitän vähän tätä kirjoitusta. Kävin neuvolassa, mua jännitti ihan hirveenä, vaikka keskenmeno on näillä viikoilla todella pienempi mahdollisuus entä kuin alkuviikoilla. Neuvolatäti alkoi kuuntelemaan laitteella lapsemme sydämenääniä, sieltähän sitten kuului "kopkopkopotitiiti" nopeaa ja tasaista. Syke oli 135 ja tämä on kuulemma hyvä. Oon niin onnellinen, että kaikki oli hyvin, että on vaikea kuvailla tätä tunnetta sanoiksi. Viikkoja 18+3.
Niin tosiaan, huomasin tässä viikonlopun aikana, että ei voi olla totta, että lääkäri eikä neuvolatätikään kuunnellut lapsen sydänääniä. Tosiaan viimeksi, syke on nähty livenä sikiöseulannassa raskausviikoilla 12+3. Soitin sitten tänään neuvolaan samalla kun varasin uutta aikaa ja kerroin, ettei niitä oltu kuunneltu. Samassa hetkessä täti sanoi, että pääsetkö tänään klo 13.00? Nythän minulla on itsenäisen opiskelun päivinä aikaa päästäkin neuvolaan helposti, joten nyt odotellaan että kello löisi jo yksi.
Tällaistakin voi sattua, eikä sitä aina ensikertalaisena voi tietää, että mitä kenenkin siellä neuvolassa kuuluu oikein tehdä, mutta onneksi olin "reipas" ja kysyin asiaa, että olisiko ne pitänyt kuunnella? Aina kannattaa "esittää" tyhmempää mitä on, silloin saa parhainta palvelua, entä kuin silloin jos on aina sellainen varma. Tännehän alkaa tulla jo mun viisauksia, mutta toivotaan että kaikki on hyvin mahassa.
Päivitän vähän tätä kirjoitusta. Kävin neuvolassa, mua jännitti ihan hirveenä, vaikka keskenmeno on näillä viikoilla todella pienempi mahdollisuus entä kuin alkuviikoilla. Neuvolatäti alkoi kuuntelemaan laitteella lapsemme sydämenääniä, sieltähän sitten kuului "kopkopkopotitiiti" nopeaa ja tasaista. Syke oli 135 ja tämä on kuulemma hyvä. Oon niin onnellinen, että kaikki oli hyvin, että on vaikea kuvailla tätä tunnetta sanoiksi. Viikkoja 18+3.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Aurinkoinen lauantai
Heräsin aamulla nuhaisuuteen ja huonoon oloon. Olen tullut kipeäksi, hyvä toisaalta sairastaa tässä vaiheessa, kun aloitan kesätyöt 30.päivä kesäkuuta ja työt jatkuu elokuun ensimmäiseen viikkoon. Minulla ei jatku koulu syksyllä(koska olisi suuntautumisvaihe vanhustyöhön, mutta ei ole oikein järkeä mennä kuukaudeksi siihen), joten Elokuussa toisella viikolla alkaa minun ikioma loma, jolloin sisustan luultavasti vauvan huonetta ja panostan itseeni. Menen kesäksi töihin, koska muuten olisin kesän sosiaalitoimiston tuella, josta ei jäisi mitään ikinä säästöön. :))
Toivon, että raskaus menisi hyvin myös silloin kun olen töissä. Asiasta kolmanteen, olo on vähän sellainen arveluttava, että miksei masussa tunnu mitään liikettä? En ole tuntenut mitään, eikä kokemuskaan kyllä kerro, että miltä vauvan liikkeet tuntuvat ensimmäisillä kerroilla. Neuvolassa vauvan liikkeitä kuvailtiin siten, että "se tuntuu siltä kuin pieru olisi tulossa" ja sitten olen lukenut kirjoista niistä liikkeistä, ja niitä ollaan kuvailtu "hipasuiksi". Neuvolassa myös kerrottiin, että liikkeet voivat tuntua vasta raskausviikolla 22, ja itselläni viikkoja nyt 18+1. Ajattelen sekä ajattelin, että parhaillaan joudun odottamaan niitä liikkeitä vielä näin kauan. Haluaisin tuntea ne jo, mutta aika on malttia. :)
Toivon, että raskaus menisi hyvin myös silloin kun olen töissä. Asiasta kolmanteen, olo on vähän sellainen arveluttava, että miksei masussa tunnu mitään liikettä? En ole tuntenut mitään, eikä kokemuskaan kyllä kerro, että miltä vauvan liikkeet tuntuvat ensimmäisillä kerroilla. Neuvolassa vauvan liikkeitä kuvailtiin siten, että "se tuntuu siltä kuin pieru olisi tulossa" ja sitten olen lukenut kirjoista niistä liikkeistä, ja niitä ollaan kuvailtu "hipasuiksi". Neuvolassa myös kerrottiin, että liikkeet voivat tuntua vasta raskausviikolla 22, ja itselläni viikkoja nyt 18+1. Ajattelen sekä ajattelin, että parhaillaan joudun odottamaan niitä liikkeitä vielä näin kauan. Haluaisin tuntea ne jo, mutta aika on malttia. :)
Tämä kuva on aivan ihana ! (kuva on netistä, joten itse en ole näitä kuvannut) Tässä kuvassa jotenkin näkyy ikuinen rakkaus ja se kuinka elämäntilanteet muuttuu ja silti rakkaus on se vahvin asia.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Minkälainen minä olen?
Nyt haluaisin sanoa jotain itsestäni. Olen parisuhteessa se ns. räväkämpi puoli, mies on rauhallinen, mutta osaan minäkin olla sellainen myös. Olen aikaansaaja, jos aijon saada jotain tehtyä, niin sen myös teen. Joskus jopa tuntuu, että minulla on liian kiire tekemään kaikki "nyt heti "meiningillä, niin vähän aavistuttaa, että minkälainen olen äitinä.
Tässä kyseenalaistuksessa tarkoitan sitä, että pitääköhän minun lapseni kanssa kans saada kokea kaikki heti tai muuten koen itseni jotenkin huonoksi? Eniten toivon, että muutun ei kiireelliseksi kun minusta tulee äiti.
Tässä kyseenalaistuksessa tarkoitan sitä, että pitääköhän minun lapseni kanssa kans saada kokea kaikki heti tai muuten koen itseni jotenkin huonoksi? Eniten toivon, että muutun ei kiireelliseksi kun minusta tulee äiti.
torstai 17. toukokuuta 2012
Ensimmäinen lääkärikäynti neuvolan yhteydessä =)
Heissan lukijat ! Tästä kirjoituksesta lähtee nyt tämä tilanne mikä tällä hetkellä on menossa, elikkäs raskausviikko 17+6. Ensimmäinen lääkärikäynti oli toissapäivänä, ja olin luullut, että lääkärissä ultrataan ja katsotaan vain, että onhan kaikki hyvin. Niin no, eihän tällaisia asioita voi tietää, jos ei aiempaa kokemusta ole ja neuvolassakin asiasta sanottiin vain niin, että "lääkäri on oikein mukava". Menin sinne lääkärihuoneeseen, hänellä oli opiskelija siellä, ja eihän se minua varsinaisesti haitannut, mutta olisin ollut enemmän otettu jos tämä opiskelija olisi puhunut jotakin raskauteen liittyvästä tai kysellyt edes ne kysymykset mitä lääkäri minulle esitti.
Noh.... lääkärissä tarkistettiin kohdunsuu ja näin edespäin, eli ei todellakaan ultrattu tai mitään.. Lääkäri kysyi minulta, että onko mitään kysyttävää, niin iloisena selitin, että joko nyt näkyy tuleeko tyttö vai poika. Lääkäri vastasi tähän vain, että ei me täällä ultrata. Olin, että asia selvä. Kun menin makuulle siihen, lääkäri kyseli mitä teen, mitä mieheni tekee ja kaiken lisäksi esitti kysymyksen " kauan olette olleet yhdessä?" Minulle tuli tästä viimeisestä kysymyksestä sellainen olo, että lääkäri varmaan aatteli, että tämä suhde olisi joku kuukauden juttu, noh vastasin tähän todellisesti ja sanoin että kohta kolme vuotta. Ja sitten se lääkäri oli vaan hiljaa. En tykännyt yhtään tästä lääkäristä, toivottavasti ensi kerralla vastaanotto olisi mukavempi ja minulle etes kerrottaisiin mitä tehdään.
Rakenneultraan olisi meno kuudes kesäkuuta ja aijomme kysyä kumpi tulee. :) Tänne sitten kirjoittelemaan, että tuleeko vaatteista pehmeän vaaleanpunaista vaiko sinistä ;)
Tässä masukuva 17+6 viikolta, eli tänään otettu kuva. :)
Noh.... lääkärissä tarkistettiin kohdunsuu ja näin edespäin, eli ei todellakaan ultrattu tai mitään.. Lääkäri kysyi minulta, että onko mitään kysyttävää, niin iloisena selitin, että joko nyt näkyy tuleeko tyttö vai poika. Lääkäri vastasi tähän vain, että ei me täällä ultrata. Olin, että asia selvä. Kun menin makuulle siihen, lääkäri kyseli mitä teen, mitä mieheni tekee ja kaiken lisäksi esitti kysymyksen " kauan olette olleet yhdessä?" Minulle tuli tästä viimeisestä kysymyksestä sellainen olo, että lääkäri varmaan aatteli, että tämä suhde olisi joku kuukauden juttu, noh vastasin tähän todellisesti ja sanoin että kohta kolme vuotta. Ja sitten se lääkäri oli vaan hiljaa. En tykännyt yhtään tästä lääkäristä, toivottavasti ensi kerralla vastaanotto olisi mukavempi ja minulle etes kerrottaisiin mitä tehdään.
Rakenneultraan olisi meno kuudes kesäkuuta ja aijomme kysyä kumpi tulee. :) Tänne sitten kirjoittelemaan, että tuleeko vaatteista pehmeän vaaleanpunaista vaiko sinistä ;)
Tässä masukuva 17+6 viikolta, eli tänään otettu kuva. :)
Rv 10-12 ja sikiöseulanta =)
Päivitän nyt samantien nämä kaikki alkuhommelit mitä olen kokenut, jotta nekin on tässä mukana.( Näistä voi olla hyötyä ensikertalaisille;) Raskaus oireita mulla ei ole ollut, välissä tuntui, että olenko minä etes raskaana? Jatkuva väsymys on ollut, mutta välissä sekin unohtuu kokonaan. Yhden ainoan kerran on lentänyt oksennus aamulla, eli raskaus pahoinvointia en ole ainakaan saanut. Niin sen vain huomaa, että kaikilla on omanlainen raskausaika, isosiskoni on myös raskaana ja hänellä sitä pahoivointia on ollut minunkin edestä, mutta seuraava raskaus tuleekin varmaan olemaan minulle se “haastavampi”.
Tosiaan olen raskausviikoilla 17+6. Nyt vain kertailen näitä aiempia viikkoja. Viikolla 10, menin neuvolaan. En halunnut ottaa miestäni mukaan, koska en oikein tiennyt kuuluuko miehen olla neuvolassa edes mukana? Kumminkin olen saanut sellaisen käsityksen, että enemmän neuvolassa käy vain naiset, mutta miehet saavat toki olla mukana. Olen kyllä päättänyt, että sitten kun lapsi on syntynyt, niin toden totta isäkin saa mennä lapsen kanssa kahdestaan neuvolaan, jotta hänkin saa purkaa omia ajatuksiaan perhe-elämästä neuvolan tädille ja mieheni tulee myös loppu puolella neuvolakäynneille mukaan. =)
Palaten siihen neuvolakäyntiin niin, silloin minut punnittiin. Painoin 66 kg ja hieman grammoja päälle, nyt kun kävi raskausviikolla 17 neuvolassa painoa oli tullut 70,5 kg. Tähän vaikuttaa suuresti se, että lapsi on yhtäkkiä saanut painoa 600 grammaa viikko, että lopetin tupakin polttamisen kokonaan viikolla 14+6. Neuvolantäti sanoi, että “painolla ei ole nyt mitään merkitystä, kun olet lopettanut sen polttamisen”. Olen kyllä tyytyväinen sen lopettamiseen, ekana vähensin tupakinpolton kun sain tietää että olen raskaana niin siihen 5 tupakkaan per päivä.
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin tietoja itsestä mm. perus sairauksista, perimäsairauksista jne. Neuvolassa myös yritettiin kuunnella vauvan sydänääniä, mutta niitähän ei kuulunut. Tässä syynä on se taaksepäin kallistuva kohtu. Kun sydänäänet eivät kuuluneet, minut kiidutettiin ultrattavaksi, mutta siellähän se pikkunen terveenä polskutteli. Neuvolantäti oli todella mukava, niin ne kaikki on? Tai ainakin saisi olla. Sain paljon vauvasta kertovia vihkosia, eniten tykkäsin vau-kirjasta missä on äidille sekä isälle omat sivut.
Mieheni on tykännyt tästä eniten, koska hän voi myös seurata vauvan kehittymistä viikko viikolta.
Varasin ajan sikiöseulantaan. Se minulle tehtiin raskausviikolla 12. Sikiöseulannassa ultraus tapahtui alateitse. Minulle se oli hieman uutta, koska gynekologillakaan en ole käynyt, kun minkäänlaista ehkäisypillereitä ei koskaan ole ollut ja muutenkin kaikki on ollut niin hyvin siellä päässä.
Täytyy vain tottua siihen, että sitä päätä ronklataan raskauden aikana monta kertaa kaikenlaisilla välineillä. No, se sikiöseulanta tutkimus ei sattunut eikä mitään, oikeastaaan se nauratti, se tuntui sellaiselta hipsutukselta sisältäpäin. Mieheni oli mukana ja siellä näimme vauvan polskivan ja heiluttelevan käsiä. Sikiöseulannassa riskit olivat todella alhaiset, ja muutenkin kaikki oli hyvin masussa. Tässäpä olisi lopuksi vielä kuvia sikiöseulannasta
Tosiaan olen raskausviikoilla 17+6. Nyt vain kertailen näitä aiempia viikkoja. Viikolla 10, menin neuvolaan. En halunnut ottaa miestäni mukaan, koska en oikein tiennyt kuuluuko miehen olla neuvolassa edes mukana? Kumminkin olen saanut sellaisen käsityksen, että enemmän neuvolassa käy vain naiset, mutta miehet saavat toki olla mukana. Olen kyllä päättänyt, että sitten kun lapsi on syntynyt, niin toden totta isäkin saa mennä lapsen kanssa kahdestaan neuvolaan, jotta hänkin saa purkaa omia ajatuksiaan perhe-elämästä neuvolan tädille ja mieheni tulee myös loppu puolella neuvolakäynneille mukaan. =)
Palaten siihen neuvolakäyntiin niin, silloin minut punnittiin. Painoin 66 kg ja hieman grammoja päälle, nyt kun kävi raskausviikolla 17 neuvolassa painoa oli tullut 70,5 kg. Tähän vaikuttaa suuresti se, että lapsi on yhtäkkiä saanut painoa 600 grammaa viikko, että lopetin tupakin polttamisen kokonaan viikolla 14+6. Neuvolantäti sanoi, että “painolla ei ole nyt mitään merkitystä, kun olet lopettanut sen polttamisen”. Olen kyllä tyytyväinen sen lopettamiseen, ekana vähensin tupakinpolton kun sain tietää että olen raskaana niin siihen 5 tupakkaan per päivä.
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin tietoja itsestä mm. perus sairauksista, perimäsairauksista jne. Neuvolassa myös yritettiin kuunnella vauvan sydänääniä, mutta niitähän ei kuulunut. Tässä syynä on se taaksepäin kallistuva kohtu. Kun sydänäänet eivät kuuluneet, minut kiidutettiin ultrattavaksi, mutta siellähän se pikkunen terveenä polskutteli. Neuvolantäti oli todella mukava, niin ne kaikki on? Tai ainakin saisi olla. Sain paljon vauvasta kertovia vihkosia, eniten tykkäsin vau-kirjasta missä on äidille sekä isälle omat sivut.
Mieheni on tykännyt tästä eniten, koska hän voi myös seurata vauvan kehittymistä viikko viikolta.Varasin ajan sikiöseulantaan. Se minulle tehtiin raskausviikolla 12. Sikiöseulannassa ultraus tapahtui alateitse. Minulle se oli hieman uutta, koska gynekologillakaan en ole käynyt, kun minkäänlaista ehkäisypillereitä ei koskaan ole ollut ja muutenkin kaikki on ollut niin hyvin siellä päässä.
Täytyy vain tottua siihen, että sitä päätä ronklataan raskauden aikana monta kertaa kaikenlaisilla välineillä. No, se sikiöseulanta tutkimus ei sattunut eikä mitään, oikeastaaan se nauratti, se tuntui sellaiselta hipsutukselta sisältäpäin. Mieheni oli mukana ja siellä näimme vauvan polskivan ja heiluttelevan käsiä. Sikiöseulannassa riskit olivat todella alhaiset, ja muutenkin kaikki oli hyvin masussa. Tässäpä olisi lopuksi vielä kuvia sikiöseulannasta Hei kaikille ! Tästä tämä kaikki nyt sitten alkaa :)
Hei ! Kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogia, toivoisin, että minulle kirjoitettaisiin kommentteja hurjasti, positiiviset sekä negatiiviset tuntemukset ovat tervetulleita !
En sano, että olen kaikkiruokainen, mutta tällä hetkellä ruokaa maistuu todella hyvin. Olen tällä hetkellä raskausviikoilla 17+6 ja masu on alkanut hieman näkyä. Palaten raskauden alkuun niin, huomasin olevani raskaana heti kun kuukautiset olivat jääneet pois ja tein raskaustestin ja kaksi punaista viivaa siihen tuli. Olin niin iloinen, mieheni ei meinannut uskoa sitä todeksi ja siksi tein seuraavana aamuna toisen testin ja totta se oli kaksi viivaa siinäkin oli ! Varasin neuvolaan ajan, mutta sain sen vasta raskausviikolle 10, se on aika tavallista kuulemma, mutta olin niin kärsimätön, että tilasin ajan yksityiselle kätilölle ja varhaisultra oli jo viikolla kahdeksan.
Vastaanotto yksityisellä oli todella mukava, ensin tutustelimme ja sitten kätilö ohjasi minut sängylle makaamaan. Ultraus tapahtui mahan päältä ja siellähän se pieni ihmisen alku oli ! Kätilö sanoi, että on todella hyvin kiinni ja näyttää, ettei keskenmenoa kovin helposti ainakaan tulisi. Olin todella onnellinen, että menimme yksityiselle ja, että sai tunteen siitä, että mahassa todellakin on elämää. Varhaisultra maksoi 50 euroa, hintavaahan se on, mutta koimme mieheni kanssa tämän hyväksi asiaksi mistä kannattikin maksaa.
Ultrauksessa kätilö huomasi myös sen, että minulla on taaksepäin kallistuva kohtu ja “varoitteli” ettei sydänäänet välttämättä kuulu vielä raskausviikolla 10, mutta viikolla 12 alkaa jo kuulumaan. Lopuksi annoin kätilölle sähköpostiosoitteeni ja saimme monta kuvaa vauvastamme. Yksityisellä käymisestä oli meidän kohdalla hyötyä, ja suosittelen varsinkin ensikertalaislle. Tässä olisi kuva meidän vaavista viikolla 8.
En sano, että olen kaikkiruokainen, mutta tällä hetkellä ruokaa maistuu todella hyvin. Olen tällä hetkellä raskausviikoilla 17+6 ja masu on alkanut hieman näkyä. Palaten raskauden alkuun niin, huomasin olevani raskaana heti kun kuukautiset olivat jääneet pois ja tein raskaustestin ja kaksi punaista viivaa siihen tuli. Olin niin iloinen, mieheni ei meinannut uskoa sitä todeksi ja siksi tein seuraavana aamuna toisen testin ja totta se oli kaksi viivaa siinäkin oli ! Varasin neuvolaan ajan, mutta sain sen vasta raskausviikolle 10, se on aika tavallista kuulemma, mutta olin niin kärsimätön, että tilasin ajan yksityiselle kätilölle ja varhaisultra oli jo viikolla kahdeksan.
Vastaanotto yksityisellä oli todella mukava, ensin tutustelimme ja sitten kätilö ohjasi minut sängylle makaamaan. Ultraus tapahtui mahan päältä ja siellähän se pieni ihmisen alku oli ! Kätilö sanoi, että on todella hyvin kiinni ja näyttää, ettei keskenmenoa kovin helposti ainakaan tulisi. Olin todella onnellinen, että menimme yksityiselle ja, että sai tunteen siitä, että mahassa todellakin on elämää.
Varhaisultra maksoi 50 euroa, hintavaahan se on, mutta koimme mieheni kanssa tämän hyväksi asiaksi mistä kannattikin maksaa.Ultrauksessa kätilö huomasi myös sen, että minulla on taaksepäin kallistuva kohtu ja “varoitteli” ettei sydänäänet välttämättä kuulu vielä raskausviikolla 10, mutta viikolla 12 alkaa jo kuulumaan. Lopuksi annoin kätilölle sähköpostiosoitteeni ja saimme monta kuvaa vauvastamme. Yksityisellä käymisestä oli meidän kohdalla hyötyä, ja suosittelen varsinkin ensikertalaislle.
Tässä olisi kuva meidän vaavista viikolla 8.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)